Faija iski lautasellisen jauhelihakeittoa mun eteen.
En muuten varmana syö, mä sanoin.
Kyllä muuten varmana syöt, se sanoi. Sä istut siinä niin kauan että syöt.
Mä istuin puoli tuntia. Katsoin kelloa ja sukkia, toisessa oli reikä ukkovarpaan kohdalla. Mä katsoin jauhelihakökkäreitä, mietin, miten se lehmä on ulvonut kun sitä hakataan ja kun sen poikaset riistetään siltä ja kun se sitten laitetaan kattoon roikkumaan. Mä mietin ja mä maistoin suolaisen oksennuksen mun kurkussa.
Mä mietin ja mun otsa rypistyi, silmät vetistyi, huulet puristui toisiinsa kiinni.
Faijan katse teki musta pienen.
Kesti puoli tuntia. Sitten mä söin siitä keitosta perunat. Istuin vartin taas, katsoin faijan vaativia silmiä ja mutrusuuta, liian pitkäksi kasvatettua oranssia partaa. Siinä oli mun mieskuva, vittu siinä se komeili junttilippis päässä ja aivot narikassa, kauluspaidassa, josta puuttui puolet napeista, karvaset kädet ristissä sen eessä niin kuin se kohtelisi lähimmäistään niin kuin itseään.
Siinä istui se joku, joksi mun olisi pitänyt ja pitäisi tulla. Joka mun pitäisi tehdä ylpeäksi. Vitut, mä aattelin ja söin keitosta porkkananpalat.
Istuin vielä kymmenen minuuttia kädet puuskassa, nojasin selkänojaan ja nakkelin niskojani. Faija vilkaisi kelloa. Mä ryystin keiton ja katsoin sitä silmiä räpäyttämättä.
Faija mulkoili mua, sen olemus antoi varoituksen.
Mä pelkäsin, että se kaivaa haulikon esiin.
Mun lautasella jökötti jauhelihakikkareita, kökköjä ja pientä silppua. Mä pystyin näkemään mielessäni kun se lehmä roikkuu katosta ja ne valuttaa siitä verta pois, nyhtää siitä lihaa ja laittaa ne paskat palat silppurin läpi pakettiin.
Mä mietin että kuka vittu tota vainajaa syö ilman että siitä tulee paha mieli.
Onneksi mutsi tuli himaan. Se sanoi, ettei mun tarvitse syödä jos mä en pysty.
Mä työnsin lautasen pois mun edestä.
Mammanpoika, faija haukkui. Se sanoi, että mun kuuluisi syödä niin kuin mies. Se sanoi, että mulla ei kasva munakarvat eikä hauikset ellen mä syö sitä lautasellista. Se sanoi, että mä en voi olla niin neiti.
Mä olin vasta poika. Mutta se lautasellinen ei olisi tehnyt musta sen enemmän miestä.
YOU ARE READING
Sadetanssija
Short Story"Olivia oli jo ehtinyt liikennevaloihin, kun Sade juoksi sen kiinni. Kosteat kädet kiertyivät niskaan ja tukkaan, kun Sade suuteli Oliviaa viimeisen kerran ikinä." Sadetanssija (ja muita novelleja) sisältää kokoelman kirjavia nuortennovelleja. Novel...
