Sadetanssija

Yksi kohtu liikaa

"Vittu sä vuodat."

Kinkeri lopetti käpälöimisen. Lakanassa oli läntti verta, ja japaninlipun puna vain laajeni. Alisa avasi silmänsä. Voihkinta oli hiipunut palaksi kurkkuun.

"Ei oo todellista", tytön naama punehtui. Silmät lautasina se töllötti alleen ja sai Kinkerin huokaisemaan turhautuneena. Kesti sekunti ja Alisan paljaat varpaat rynnistivät kylpyhuoneeseen. Ovi paukahti kiinni.

Vittu. Vittu. Vittu.

Kinkeri huokaisi uudelleen ja hieroi niskaansa. Hän keräsi keskeltä punaisen lakanan käsiinsä. Raivostuttavaa. Aina kun häntä panetti, joku tuli tielle. Ovikellon spontaani soitto, puhelimen vittumaiset viestiäänet, jumittunut vetoketju, huutavat naapurit...
Ja tällä kertaa Alisan kohtu.

Kinkeri viskasi lakanan huithelvettiin. Sai jo riittää tällainen sunnuntaisekstailu, joka johti joka kerta vitutukseen.

Tämän takia Kinkeri oli aikoinaan suosinut jätkiä.

Ne eivät vuotaneet kuiviin ja aloittaneet riitaa vessapaperirullan oikein päin laittamisesta. Kerran kuussa ne eivät menettäneet elämänhaluaan ja lihoneet viisi kiloa liiallisesta suklaan syönnistä. Niillä oli lihaksia avata hillopurkin kansi ja munaa sanoa suoraan, mitä ne oikeasti ajattelivat. Niillä ei ollut kohtua, ylianalysoivia aivoja tai ylimääräistä reikää täytettävänä.

Kinkeri kuunteli, kuinka vessa kävi ja hana valui Saimaan verran. Sekin vesi olisi voitu pullottaa ja laittaa postissa Afrikkaan.

Kinkerin kädet puristuivat nyrkkiin. Kiihotus oli tiessään, eikä sitä ollut todennäköisesti ollut alun alkujaansa. Alisa oli mallin mitoissa, kauniskasvoinen blondi ruskeilla silmillä ja Elvis-tatuoinnilla. Silti jotain puuttui. Tai oli liikaa.

Kinkeri upposi sovinistisiin ajatuksiinsa. Ironista kyllä, jokainen ajatus tuntui orgasmilta.

Miehet olivat ylivertaisia, ainoita oikeita ihmisiä. Ja naiset olivat halpoja kopioita, joissa luojan käsi huiteloi...

Alisalla kesti vessassa.

Kinkeri veti takin päälleen ja oven kiinni perässään astuessaan ulos vaaleanpunaisesta asunnosta.
Naiset olivat kummia olentoja omituisilla kehonosilla. Minkä takia rintakehässä oli kaksi pakaraa ja takana selän alla kahdet rinnat? Minkä takia oli ylimääräinen reikä? Minkä takia vähemmän karvaa ja sileämpi iho?

Kävikö Jumalan aivot hitaalla vai oliko nainen testikappale? Miksei mies voinut saada lapsia? Miksei naisia laitettu sotarintamalle vihollisen teurastettavaksi?

Kinkeri työnsi silmälasejaan takaisin paikoilleen. Rappukäytävässä vastaan tuli lauma taas niitä mölyäviä kohtueläimiä, joiden sielut oli myyty Snapchatille. He kihersivät turkeissaan, varmaan ruudusta näkyvää urostarjontaa arvioiden. Dickpicejä? Evoluutiopsykologian tulosta.

Saisinpa minäkin, Kinkeri mutristi huuliaan. Hetken päästä hän päätyi pohtimaan, ajatteliko oikeasti niin.

Kun hän tuli linja-autopysäkille, Alisa tekstasi Tinderin kautta.

Miksä lähit ilmottamatta?

Kinkerin näpytellessä vastausta joku istui hänen viereensä bussipysäkin katokseen.
Kuka helvetti Suomessa kehtaa...

Onni.

Kinkeri tunsi poskiensa pisamian lehahtavan kevyinä ilmaan. Hän sukaisi oranssit hiuksensa korvien taakse.
Onnin hymylle ei voinut olla vastaamatta.

"Mitä äijä?"

Onni kiepautti kätensä Kinkerin ympäri.

Hän oli lapsuudenystävä, Kinkerin ensimmäinen jätkäihastus. Ne olivat pussailleet liukumäen alla ja piiloutuneet purkkiksessa samaan pusikkoon. Lempi oli leiskunut ja kädet kähmineet.
Ja ne olivat olleet vasta yhdeksän. Kymmenvuotiaana Kinkeri oli valinnut kohdun kyrvän sijasta.

"Hyvää", Onni säteili. Tukka oli leikattu siiliksi, blondi ylijäämä hohti auringon kepeässä valossa. Ruskeat silmät katsoivat Kinkeriä uteliaina. Niissä oli jotakin ainutlaatuisen kiihottavaa.

"Lähetkö uusimaan pari lapsuudenmuistoa?"

Silmäniskua ei voinut olla huomaamatta.

Kinkeri nosti kulmiaan kiusoittelevasti ja nyökkäsi. Ei edes pohtinut päänsä sisällä, jostain se halu vain kumpusi.

"Liukumäelle?"

"Liukumäelle."

He nousivat katoksen hyiseltä penkiltä ja unohtivat bussin ja sen, minne he olivat alkujaansa matkalla.
Onni veti Kinkeriä kädestä tien yli, keskustelu oli kepeää ja nostalgista. Heidän välissään kipinöi tuli ja räiske, samalla tuoreiden kukkien tuoksu ja viileä rantavesi.
Onnin kylki Kinkerin kyljessä kiinni, siinä oli jotakin niin oikeaa.

Mutta äkkiä Kinkeri pysähtyi. Hän otti puhelimen taskustaan.

"Mitä nyt?"

"Vastaan vaan yhteen viestiin", Kinkeri virnisti ja sai Onnin hymähtämään.

Hän avasi Alisan viestin.

Miksä lähit ilmottamatta?

Sitten hän näppäili hetkeäkään epäilemättä:

Koska sulla on yks kohtu liikaa.

Kun Kinkeri lopetti näppäilyn, Onni vetäisi tämän kainaloonsa. Leikkipuisto kutsui, ja sinne oli kutsuttu vain peniseläimet. Alisaa ei kutsuttaisi koskaan. Sillä oli yksi kohtu liikaa. Ja Kinkeri tiesi nyt, ettei halunnut ketään, jolla oli yksi kohtu liikaa.