Sadetanssija

Vitut nudeista

Se ei ollut mikään normaali jätkä, ei semmonen verkkarimulkku eikä kisuttelija, ei ollenkaan sovinistinen persreikäjuntti. Se jätkä oli ihana.

Jostain syystä en oppinut sitä nimeltä. Se oli Luukas tai Johannes, ehkä Markus, nimetön lestadiolaisperheen pahis, joka eli kaksoiselämää (niin ku kaikki uskovaiset nuoret elää).

Oli kesä 2013.
Se heitti mut himaan yksistä bileistä prätkällään. En suostunut, että se heittäis mut kotipihaan asti, mutta se ei suostunut mun suostumattomuuteen. Me istuttiin meijän omakotitalon rappusilla, sillä oli sätkä suussa ja hiekkaa hiuksissa. Ja se halusi mua niin vitusti.

Mä muistan sen siniset silmät, jotka vaelteli mun tuubitopissa ja farkkushortseissa, joiden takaosa peitti hädin tuskin puolet mun pakaroista. Mutta se ei katsonut mua niin ku muut jätkät katto. Ei ahnaasti eikä kuolaa suupielissä, ei silmät viiruina mun ihoa liipaten.

Mä en ollut sille pornoa enkä silmänruokaa, mä en ollut sille pelkkää ihoa ja lihasmassan määrää ja kiloja, mä en ollut sille pelkkä kireä pillu, kiinteät pakarat ja pyöreät rinnat. Mä olin sille lottovoitto, palkankorotus, suklaalevyn eka pala ja pilven korkein kohta, taivaspaikka.

Se katto mua siten, niin ku ihmiset katsois enkeliä tai keijukaista. Silmät suurina ja ihailua sädehtien, sielu ulkona kehosta.

- Otakko tupakkaa?
- En tartte.
- Mutta otakko?
- No anna nyt sitte.

Se vippas sätkän mun kämmenelle. En ollu polttanu ennen, joten laitoin haparoiden sen sätkän mun huulien väliin. Se sytytti mun tupakan palamaan. Kello oli ehkä puol neljä aamulla, ja me katottiin aurinkoa, joka nous vehnäpellon takaa. Sen pellon korret oli kosteita.

- Mitä sä haluut? Mä kysyin.
- Sut.
- Mitä sä musta haluut?
- Kaiken. Paitsi nudeja.

Sen sanoessaan se katto mua pitkään, vähän vaativasti läpi mun silmien. Tupakka mun suussa sauhus sen kasvoille harmaata pilveä. Mä en osannut tehdä savukiehkuroita, mutta yritin.

- Lupaa ettet koskaan lähetä mulle nudeja.

Mä naurahdin. Tajusin kostuvani sen asenteesta ja istahdin hajareisin sen syliin. Vietteleminen oli mun alaa. Voin kuvitella, miten mun silmät syttyi silloin, kun mä tajusin, miten paljon se mua halusi. Mutta se ei aikonut edetä, vaikka laitoin itteni hopeatarjottimelle sen eteen.

- Miks? Mä kysyin näpräten kynsilläni sen nahkarotsin kaulusta. Silloin se tarttui mun vyötäröön kaksin käsin ja nosti mut pois sen sylistä. Mä en vastustellut. Pelkkä kosketuskin siltä tuntui jumalaisen hyvältä.

- Pyh, se sanoi ja pureskeli tupakkaansa. - Vitut nudeista. Lähettäisit mulle mieluummin syitä elää.

Sitten se nousi, sylkäisi tupakan meidän portaille ja potkaisi prätkänsä käyntiin. Mä istuin portailla, kun se pärräsi pois vilkuttamatta.
Mä istuin portailla vielä silloinkin, kun pöly oli laskeutunut hiekkatieltä sen menon jälkeen. Mä istuin portailla vielä aamulla, kun faija sanoi huomenta ja ajoi Volvolla töihin pankkiin.

Mä istuin portailla vielä illalla silloin, kun se jätkä ilmoitettiin poliisilaitokselle kadonneeksi.

Nyt mä istun alasti portailla seitsemän vuotta myöhemmin. On aamuyö, mä poltan tupakkaa ja lähetän sen vanhaan puhelinnumeroon nudeja.