Sadetanssija

Keilapallo

Mä ja Jose skeitattiin Willen luo polvet palaneina ja jalkakarvat tuulessa vilisten. Me molemmat kuunneltiin korvalappustereoista musaa, mä edellä ja Jose perässä.
Mun korvissa soi Eminem, Josella Twenty One Pilots.

Perillä mä heitin laudan nurmelle ja Jose jätti omansa pystyyn Keiloisten postilaatikkoa vasten. Hakkasin ovea rystyset rikki, veri kohisi päässä ja nyrkeissä. Willellä kesti aina avata, läski keilapallo kun oli.

- Moi, sanoi Wille ja samaan aikaan mä vedin sitä turpaan.
Sekunnin musta tuntui hyvältä, mun nyrkki läjähti sen paksuun poskeen ja sai sen pään notkahtamaan ja silmät virkomaan. Keilapallo älähti.

- Mitä vittua? Sen nakkisormet painautuivat särkevään poskeen ja naama meni ryttyyn kuin karkkipaperi.

- Tuu vaa suosiolla ulos, meil on asiaa, tokaisi Jose. - Ja selittely on sit turhaa, me tiietää jo kaikki.

Se tarttui kiinni mun nyrkistä, etten löisi heti perään toista koukkua. Mun sisällä kihisi kuin kahvinkeittimessä, mun nyrkissä pisteli, verisuonet räpsähteli poikki.
Wille lönksytti pihalle turpa rullalla.

- Älkää vittu sanoko et täs on kyse Sannista.

Mun aivoissa kuumeni ja kuumeni ja nyrkit suorastaan paloi tulta ja tappuraa. Mä mietin, miten tappaisin sen kaikista kivuliaimmaalla tavalla.

- On, Jose totesi. - Miks vitussa sää lähit säätää sen kans? Sää tiesit kyllä.

Willen toinen kulma kohosi ja vastakkainen suupieli notkahti ylöspäin. Se oli melkein naurahdus, hymähdys, joka sai mun järjestelmän kaatamaan seinänsä, räjäyttämään omat kulmakivensä.

- Vittu te ootte tyhmiä. Sanni ite sen alotti, tietysti, semmonen huora ku se sun muijas nyt on.

Jose piti mun nyrkistä kiinni, mutta se esti mua yhtä paljon kuin keltainen liikennevalo. Mä syöksyin Willen kimppuun, löin ja paiskoin ja hakkasin ja huusin. Koko naapurusto kaikui, mä huusin ja huusin ja huusin huutamasta päästyäni.
Niin kovaa, että Willen isoveli kävi ikkunassa katsomassa ja rynnisti ovesta ulos. Se paksuniska tuli potkaisemaan mua kalloon, ja tietysti mulla pimeni.

Kesti hetki mustaa tyhjyyttä.
Sitten mä näin sumeasti tummanvihreän ruohon ja tunsin, kuinka korrenpäät kutitti mun paljaita polvia. Sitten kuulin kumeasti, kun Jose huusi sille äijälle, että kantsii varoa, ettei joudu vankilaan.
Jossain vaiheessa Wille ja sen isoveli paineli ovesta sisään ja lukitsi sen.

Mä makasin nurmella ja mun kallosta vuosi ja vuosi. En tiiä oliko siinä reikä vai tuntuiko se vain siltä.

Jose läiski mun poskia ja yritti saada mun aivoja vireille. Sitten se soitti punatakit paikalle ja sano että mua oli lyöty turpaan. Mun teki mieli korjata, että mua oli isketty puolustuskyvyttömässä asennossa kalloon. Muutenhan Wille olisi ollut mun tilalla, lojunut maassa verivana nenästä valuen, kallo murskana.

Keilapallo katsoi ikkunasta, kun mut vietiin paareilla lanssiin. Mä näytin keskisormea sille kusipäälle niin hyvin kuin osasin.
Vannoin, että se katuisi vielä. Olinhan mä ennenkin tehnyt täyskaatoja keilapalloilla.