Se päivä alkoi ukkosella ja loppui siihen, kun Fanni iski lautasen ikkunan läpi. Ja hyppäsi perässä. Mä katoin viereiseltä partsilta sen lentoa. Ihmettelin autuasta hymyä ja kirkkaita silmiä. Siitä jäi punainen läntti asvalttiin.
Karita oli tehnyt kaikkensa. Se lajitteli lääkkeet aamulla Fannin käteen ja illalla Fannin yöpöydälle. Kun se ulkoilutti niiden koiraa, sen otsassa oli ryppyjä ja silmien alla mustat rinkulat. Ja joka päivä ne syveni. Se heräsi kello kaheksalta joka aamu, kasteli amppelit ja jukkapalmut ja keitti kahvin. Rypyt lisäänty, naama löysty ja tippu. Rinkulat kasvo ja tummu.
Kysyin kerran siltä aamusauhuilla, että mikä homma. Kartsu katsoi surullisena mun läpi ja läjäytti ilmoille kakssuuntasen mielialahäiriön. Multa putos rööki asvaltille. Yritin laittaa kättä sen olalle, mutta se otti askeleen taaemmas. Se käski mun painua helvettiin, joten painuin asuntooni. (omaanlaiseensa helvettiin)
Kerran törmäsin Fanniin rapussa. Sillä oli jointti kourassa käärittävänä. Kun se näki mut, se mulkaisi ja paiskas mut seinään kiinni.
- Jos sä kerrot Kartsulle, mä tapan sut.
Kuiskattuna mun korvaan se virke tuli takas iltasin, kun kuulin niitten tappelua seinän läpi. Kartsu itki joka kerta partsilla sen jälkeen. Veti hermosauhuja, katteli tummaa taivasta posket märkinä. Mä varoin menemästä partsille silloin. Sen piti antaa olla rauhassa. Fanni lähti niinä iltoina ulos. Se potki kiviä ja kiroili, suuntasi baariin ja tilas kolme lasia raakaa viskiä ilman jäitä. Ja joka kerta samassa mustassa hupparissa, jossa oli valkoinen keskari takana.
Yhtenä iltana katoin postiluukun läpi kun Fanni sekosi. Se kaatoi jukkapalmut lattialle ja repi amppelin kukat. Se räjähteli, kipinöi ja viskoi salamoita. Kartsu istui pöydän ääressä ja aneli. Pyys sitä lopettamaan.
Mä laskin postiluukun alas ja avasin oman kämppäni oven. Silloin kuulin, kun lautanen räsähti rikki. Kartsu kiljui pitkään. Sitten tuli hiljaista. Mä juoksin partsille kattomaan, näkisinkö niiden kämppään. En nähnyt, mutta näin jotain muuta. Näin Fannin, joka hyppäsi partsin viereisestä ikkunasta.
Seuraavana aamuna näin punaisen läntin asvaltissa.
Kun näin Kartsun kaksi päivää myöhemmin, sen silmät olivat melkein yhtä punaiset. Ja rinkulat sen silmien alla oli syvemmät kuin ikinä.
Yöllä me molemmat seisottiin omilla partseillamme, poltettiin röökiä ja katottiin alas punasta länttiä, joka oli joskus ollut Fanni.
YOU ARE READING
Sadetanssija
Short Story"Olivia oli jo ehtinyt liikennevaloihin, kun Sade juoksi sen kiinni. Kosteat kädet kiertyivät niskaan ja tukkaan, kun Sade suuteli Oliviaa viimeisen kerran ikinä." Sadetanssija (ja muita novelleja) sisältää kokoelman kirjavia nuortennovelleja. Novel...
