Sadetanssija

Bipo-opas

Me ollaan hoitotiimin kanssa diagnosoitu sulle kaksisuuntainen mielialahäiriö tyyppiä yksi. Se tarkoittaa että sun elämä kulkee sykleissä. Noin kahden viikon masennuskausia seuraa aina noin viikon mania. Maniassa sun mieliala kohoaa vaarallisen ylös. Se tuottaa euforian tunteita, harhoja, hyperaktiivisuutta ja erittäin voimakkaita tunnetiloja. Koska se voi pahimmillaan olla hengenvaarallinen, sä tarviit hyvän lääkityksen, mitä me lähdetään heti yhdessä kokeilemaan.

Psykiatri lättäsi mun eteen kasan papereita. Mä vilkaisin niitä pää tyhjänä. Ainoa ajatus, mikä mun mieleen nousi, oli että ei vittu.
Mähän en mitään pillereitä alkaisi vetämään. Mä vedin tarpeeksi nappeja jo valmiiksi. En tarvinnut yhtään enempää puteloita mun vessan peilikaappiin. Niiden lukuisien laittomien minicrip-pussien sekaan.

Mä haluan että sä otat tän tosi vakavasti, Simo. Pahimmat tilastot kertoo, että 20 prosenttia kaksisuuntaisen mielihäiriön kanssa elävistä tekee itsemurhan ja jopa 60 prosenttia yrittää sitä. Mä en voi painottaa tarpeeksi oikeen lääkityksen ja psykoterapian yhdistelmää.

Psykiatri lättäsi paperikasan päälle pari lappua lisää. Mun suupielet puristui. Pitäisi kantaa himaan joku saakelin lappumeri. Ja tässäkin vitun saarnassa oli mennyt varmaan kolme varttia.
Kyllä mä tiesin ettei mun elämä ruusuilla tanssimista ollut. Kyllä mä sen tiesin, että toisinaan kävin kaivamassa omaa paikkaani hautausmaalle ja toisinaan kävin uhkapelaamassa sossurahani. Ei tarvittu kolmenkympin tuntipalkkaista muka-välittävää kurttunaamaa sitä mulle mainitsemaan. Ja missä välissä kaksisuuntaisesta on tullut masennuksen ja ajoittaisen uhkapelailun summa? Se psyka ei selkeästi osannut laskea yks plus yks.

On Simo ihan elintärkeetä että luet tarkkaan nää paperit. Tässä käydään yksityiskohtaisesti läpi kaksisuuntaisen mielialahäiriön ykköstyyppiä ja tässä on omahoito-opas. Yks tärkee asia, minkä haluan nostaa esille on läheisten ihmisten tietosuus ja tukena olo. Onko sulla vanhempia tai kumppania tai ystäviä, jotka asuu suhteellisen lähellä ja joihin voit luottaa tällaisen asian kanssa?

Psykiatri loi muhun pitkän katseen, porasi mun pupilleihin aukot. Mä havahduin että se oli vissiin kysynyt multa jotain. Myhähdin jotain epäselvää, jonka se varmasti tulkitsisi mun eduksi ja josta se ei pystyisi kysymään enempää. Yritin etsiä seinältä kelloa, mutta en löytänyt. Vitun ahdistava koppi, tylsänvalkoiset seinät ja ikkuna suoraan parkkipaikalle. Teki mieli vetää puukko esiin, käskeä sitä kirjoittamaan resepti bentsoja ja ottaa hatkat. Mutta en mä halunnut, että se sinitakki alkaisi epäilemään mulle jotain antisosiaalista persoonallisuushäiriötä. Lisäksi putka ei toistaiseksi herättänyt kiihotusta tai muita haluja.

Se on hyvä kuulla. Toinen asia ennen sopivan lääkityksen löytämistä on se, että tunnistat sun manian oireet ja ilmoitat niistä sun läheisille välittömästi. Tuolla sivulla kuusi on esimerkkejä alkuoireista, joiden avulla sitä maniaa voi ennakoida. Lääkityksen jälkeen se ei sitten enää välttämättä ole tarpeellista, mutta sitä kuuluu yhdessä eikä yksin arvioida.

Mä katselin sen terapeutin otsaa ja hiusrajaa ja mietin, miltä tuntui istua päivät pitkät mielenvammaisten kanssa ja kuunnella niiden paskan elämän mutakohtia ja lopuksi lappoa riippumusta aiheuttavia lääkityksiä niiden kouraan. Ei maistuis ainakaa mulle. Tai maistuis. Nimittäin kurapaskalle.
Toisaalta kai niiden kuukausipalkka on joku neljätonnia, millä ihan kivasti elelisi. Ai niin vittu verot vie ainakin tonnin...

Me voitaisiin alottaa sun lääkityksen kokeilu tosta litiumista. Sanon kokeilu sen takia, että usein oikeaa lääkettä ei löydetä ihan heti, vaan ensin pitää testailla paria lääkitystä tietyn aikavälin sisällä ja arvioida niitä vaikutuksia, oli ne sitten positiivisia tai negatiivisia tai neutraaleja. Mutta litium toimii kyllä monilla bipolaarisilla. Pitää olla vaan tosi tarkkana niiden haittavaikutusten kanssa. Että vaihdetaan ajoissa seuraavaan...

Mä nakutin jalallani lattiaa aika napakasti. Mietin, että olisiko se kohtelias tapa sanoa turpa kiinni. Mulla oli kiire kotiin laittamaan kissa mikroon ja koira kylpyammeeseen ennen kuin sinne tiputtaa leivänpaahtimen. Ehkei. Ehkä mieluummin koira mikroon ja kissa ammeeseen. Vitsi vitsi. Välillä mietin, kuinka sairaan mielen kesyttäisi. Mutta mieli on semi abstrakti käsite. Kun sitä ei voi laittaa kaulapantaan tai piiskata raipalla. Tietääkseni.

Mä annan sulle tän reseptin niin pääset apteekin puolelle. Ja tuolla sivulla kymmenen tossa omahoito-oppaassa on kriisipuhelinnumero ja muita numeroita, joihin pitää ottaa yhteyttä matalalla kynnyksellä silloin, kun tulee hätä. Ja sitten mullekin saa soittaa työpuhelimeen aamukahdeksasta neljään, jos on kysyttävää. Me tullaan yhessä kyllä saamaan hyvä ote sun kaksisuuntaiseen.

Se psykiatri hymyili vähän. Se työnsi lappukasaa lähemmäs mua. Mä tempaisin sen nipun käteeni ja nousin. Se hymyili mulle vähän enemmän.
Mä kiitin sitä ja astelin vittuun sieltä. Matkalla tuikkasin paperinipun ulko-oven viereiseen roskakoriin. Sitten kaivoin nenää, sytytin röökin ja lompsin himaan. Enhän mä tarvinnut mitään saakelin bipo-opasta, kun oli edelleen jalat ja kädet tallella ja vain kohtalainen määrä maksuhäiriömerkintöjä.

Tai niinhän mä ajattelin.
En olisi ikinä arvannut palaavani päivän päästä hakemaan sitä saakelin nippua.
Ja siivooja oli jo tyhjentänyt roskikset.

Mä menin sen psykiatrin ovelle koputtamaan. Mulla oli vitun kuumat posket ja välttelevä katse, kun se avasi.