Joleksi

2.

On kulunut pari päivää Aleksin ja Joelin välisestä yöstä. Tunnelma studiolla on ollut hieman kiusallinen. Pojat pyrkivät välttelemään toisiaan ja puhumaan muiden kautta. "...hirveä meteli...", Joel kuulee Joonaksen lauseesta osan. Hän hätääntyy. Porko asuu hänen naapurissa ja vain luoja yksin tietää, mitä tapahtuu, jos hän kuuli perjantai yönä. "Missä oli hirvee meteli?" Aleksi kysyy viattomasti. "Perjantaina, kun mä kävelin yhen rakennustyömaan vierestä. Hirvee meteli", Joonas kertoo. Aleksi nyökkää. Joel huokaisee hiljaa. Porko ei ollut kuullut. "Otetaaks me nyt ne mun äänitykset?" Niko kysyy. "Joo", Aleksi sanoo. Hän istuu äänityslaitteiden takana ja säätelee nappuloita oikein. Hän näyttää Nikolle merkkiä ja Niko alkaa laulamaan osuuksiaan. Joel istuu sohvalla ja selaa kännykkäänsä. "Heeii Joel. Menikö lujaa perjantai yönä?" Porko kysyy hiljaa ja istuutuu Joelin viereen. Joel katsahtaa tätä hieman kauhuissaan. "Ei nyt mitenkään ihmeellisen. Mite nii?" Joel sanoo. "Ei ei... Mä kyllä kuulin. Kello oli yks yöllä, kun tulin ja no... enpä mä nukkunukkaa vielä hetkeen, koska sun ja sun yövieraan äänet kuulu rappukäytävään asti", Porko sanoo hiljaa kumartuen hieman lähemmäs Joelia. "Mm... no joo... Se oli vaan yks kännisäätö... emmä ees muista sen nimee...", Joel takeltelee. Joonas pudistelee päätään ja virnistää.

Loppu treenit sujuivat ihan hyvin. Hiljaisuudessa. Joonas kiusoitteli Joelia ja Joel koitti vastata tuon lauseisiin ympäripyöreästi. Aleksi keskittyi äänittämiseen ja nyt kaikki on tehty tältä päivältä. Joel ei aio vielä lähteä. Hän ei tiedä, että Aleksikin on vielä studiolla. Hän luuli Nikon olleen viimeinen, joka lähti. Hän istuu hämärässä huoneessa ja soittaa kitaraa hiljaa. Jonkin ajan kuluttua Aleksi ilmestyy samaan tilaan Joelin kanssa. Aleksi tuijottaa Joelia, joka ei näytä huomaavan Aleksia. "Mä luulin, että kaikki lähti jo", Aleksi sanoo. "Hä? Aa joo. Mä halusin jäädä vielä soittamaan huvikseen. Miks sä oot vielä täällä? Ei sillä, että sä et sais olla täällä. Mä vaan mietin", Joel selittää. "Halusin vaa jäädä vielä tänne", Aleksi vastaa. He tuijottavat hetken vain toisiaan suoraan silmiin. Joel laskee kitaran sohvalle ja nousee. "Porko kuuli meiät perjantaina", Joel sanoo hiljaa. "Mitä!? Tietääks se, että mä olin sun kaa?" Aleksi kysyy. "Ei. Mä selitin jotain känni säädöstä ja siitä , että mä en ees muista sen nimeä", Joel sanoo. Aleksi tuijottaa tuota sanattomana. Vaikka he olivat kännissä, hän ei uskonut Joelin sanovan jotain tuollaista. Kun Aleksi on vain hiljaa, Joel kysyy: "Onks kaikki okei? Sanoiks mä jotain väärää?" Aleksi pudistaa päätään, kävelee sohvan luo ja käpertyy sen nurkkaukseen. Hän painaa päänsä polviinsa. Joel istuu takaisin sohvalle ja katsoo hetken mustahiuksista poikaa avuttomana. Hetken kuluttua hän vetää Aleksin syliinsä ja painaa tuon pään rintaansa vasten. "Hei... kaikki hyvin?" Joel kysyy huolestuneeseen sävyyn. Aleksi nyökkii, mutta tuon silmästä karkaa yksi kyynel. "Hei. Mä nään, että kaikki ei oo hyvin. Mikä on?" Joel kysyy vaativaan sävyyn. "En mä... Kaikki on ihan hyvin... Ei sun tarvii huolehtia", Aleksi takeltelee. "Aleksi Kaunisvesi. Sä joko kerrot mulle vapaaehtoisesti, mikä sulla on tai mä joudun pakottamaan sut", Joel sanoo ja nostaa Aleksia leusta katsomaan häntä silmiin. "Se vaan... että kun... kun... vaikka me oltiin kännissä... eikä todellakaan tiedetty mitä tehtiin... nii kai se vaan tuntu pahalta ku sä sanoit, että mä en merkinny mitään", Aleksi kertoo hiljaa katsellen kaikkialle muualle paitsi Joeliin. "Anteeks. Mä taisin vähän panikoitua. En mä silti olis saanu sanoa että sä et merkinny mitään. Tottakai sä merkitsit ja merkitset", Joel sanoo. Hän pitää Aleksia tiukemmin sylissään ja silittelee tuon selkää. "Mitä mä merkitsen sulle?" Aleksi kysyy hiljaa. "Sä oot mun hyvä kaveri ja sä oot tärkee mulle", Joel sanoo. Se on totta, mutta Joel jätti siitä sellaisen pikku asian pois, että hän ehkä tykkää Aleksista enemmän, kuin vain kaverina. Aleksin ystävällisyys ja tuon maailman ihanin hymy. Ja nuo siniset silmät. Joel voisi hukkua Aleksin silmiin. Aleksi ei vastaa mitään, mutta Joel tunsi kuinka Aleksin lihakset jännittyivät kaveri sanan kohdalla. Aleksi nostaa kasvojansa. Hän katsoo suoraan Joelia silmiin. He tuijottavat toisiaan hiljaa jonkin aikaa. "Miten muuten fritsut?" Joel kysyy rikkoen hiljaisuuden. "Joudun peittämään ne meikkivoiteella. Menin lauantaina kotiin kaupan kautta", Aleksi kertoo. Joel nyökkää pienen hymyn karatessa hänen huulilleen. "Mitä sä hymyilet siinä", Aleksi kysyy muka vihaisena. Joel kuulee Aleksin äänestä, että tuo on huvittunut ja ehkä iloinen. "En mitään. Aika hienon teoksen vaan tein sun kaulaas", Joel sanoo ja virnistää. Aleksi pudistaa päätään. "Mä sulle teokset näytän", hän sanoo ja samassa kaataa Joelin makuulleen sohvalle. Hän istuu Joelin päälle hajareisin ja lähestyy huulillaan tuon kaulaa. Joelin huulilta pääsee pieni nautinnollinen huokaus, kun Aleksin huulet koskevat hänen kaulaansa. Aleksi antaa ensin hentoja ja varovaisia suukkoja Joelin kaulaan, mutta kun Joelin käsi ajautuu Aleksin hiuksiin, Aleksi alkaa imeä Joelin kaulaa niin, että siihen varmasti tulee fritsuja. Vartin päästä Joel nostaa Aleksin kasvot hänen kasvojensa kohdalle ja suutelee tuota huulille. Aleksi hämmentyy hetkeksi, mutta vastaa suudelmaan. Joelin kieli tunkeutuu Aleksin suuhun. Aleksi vetäisee henkeä. Hän ei kestä sitä, kuinka hyvältä Joelin huulet tuntuvat hänen omillaan ja kuinka Joelin kieli suorastaan kuuluisi hänen suuhunsa. Aleksi tuntee kuinka Joelin kädet menevät hänen paidan alle. Ennen kuin Joel kuitenkaan saa otettua Aleksin paitaa pois, Aleksi ottaa hänen käsistään kiinni. He lopettavat suutelun ja tuijottavat vain toisiaan. Aleksi vetää Joelin kädet pois hänen paidan altaan. "Me ei voida tehdä sitä täällä. Eikä me voida tehdä sitä muutenkaan. Näithän sä tänäänkin, että meidän välit oli oudot ja kiusalliset perjantai yön takia. Joku pojista saa vielä selville tän meijän jutun, mikä lie juttu onkaan", Aleksi sanoo pahoittelevasti. Hän nousee pois Joelin päältä ja menee istumaan tuolille. "Niin. Sä oot oikeessa. Jos vaan unohdetaan koko juttu ja ollaan kuin mitään ei olis tapahtunu", Joel sanoo. Aleksi nyökkää. "Kai me silti voidaan jäädä vielä tänne. Vietetään aikaa. Kuunnellaan ja soitetaan musiikkia. Perussettiä", Joel ehdottaa ja hymyilee viattomasti. "Eiköhän", Aleksi myöntyy. Joel nyökkää ja ottaa kitaransa sohvan nurkasta. Hän alkaa soittaa sitä ja hyräilemään samalla. Aleksi katsoo tuota hymyillen. Pojat ovat studiolla tunteja. He vain nauravat ja pitävät hauskaa. He kuuntelevat musiikkia ja soittavat sitä. Kello yksi yöllä, he päättävät vihdoin lähteä. He lukitsevat ovet ja suuntaavat autoilleen. "No. Nähään huomenna tai siis tänään", Joel sanoo. "Joo. Öitä. Nuku hyvi", Aleksi sanoo. "Öitä", Joel sanoo. He hymyilevät vielä viimeisen kerran toisilleen ja sitten he kumpikin menevät omiin autoihinsa. Tietäisipä Aleksi vain, että Joel ei ole pitkään aikaan nukkunut niin hyvin, kuin perjantai yönä Aleksin kanssa. Joel katsoo hetken kuinka Aleksi käynnistää autonsa ja lähtee ajamaan kotiansa päin, ennen kuin hän itsekin lähtee omaa kotiaan päin.

~~~
Sanoja 1040