Joleksi

23.

~Aleksi~
Istun alasti huoneeni nurkassa, vain viltti peittämässä kriittiset alueet. Tuijotan eteeni mitään näkemättä. Tyhjä olo. En ole liikahtanutkaan tästä perjantai yön jälkeen. En ole nukkunut enkä syönyt. Olen, vain istunut  tässä nurkassa, mihin miehen vihdoin lopetettua olin raahautunut. Hän oli vielä ottanut leuastani kiinni ja suudellut minua väkisin. Sitten hän oli heittänyt viltin päälleni ja lähtenyt. Kuulen kaukaisesti ovikellon soivan. En välitä. Joku oli käynyt eilenkin soittamassa sitä. En ollut avannut. Pian kuulen, kuinka ovi käy. En välitä. Istun, vain siinä pimeän huoneen pimeässä nurkassa. Hetki kuluu ennen, kuin makuuhuoneen ovi aukeaa. Huoneeseen tulvii valoa. Joku oli pistänyt valot päälle. En jaksa nostaa katsettani tulijaan. Tunnen kuinka minua ravistellaan. En kuule mitään selkeästi. Korvani ovat, kuin sulkeutuneet. Kuin olisin veden alla ja joku koittaisi puhua minulle pinnalla. Sanat alkavat selkiintyä. "Aleksi?! Aleksi, mikä sulla on?!" kuulen tutun äänen. Joel. Hänen ääni saa minut hetkeksi hyvälle mielelle ja nostan katseeni Joelin huolestuneisiin silmiin. "Joel...", kuiskaan ja nostan käteni hänen poskelleen. "Sun käsi on ihan kylmä. Kuinka kauan sä oot ollu tässä?" Joel kysyy huolestuneena. En vastaa. Kurkku on kuiva ja kaikkialle sattuu. Havahdun vasta nyt kaikkeen siihen kipuun, mitä mies on aiheuttanut minulle fyysisesti. Katson Joelia. "Aleksi? Ooksä kunnossa? Miks sä itket?" Joel kysyy. Nostan käteni ja koitan poskeani. Tosiaan. Kyyneleet virtaavat vuolaana poskillani. "Joel...", kuiskaan uudestaan hänen nimen. "Niin? Mä oon tässä. Kaikki on hyvin nyt", hän vakuuttelee. Hän vetää minut hänen syliin. Kiedon käteni hänen kaulan ympärille ja purskahdan hirveään itkuun. Kaikki se, mitä koin purkautuu nyt kyynelinä.

~Joel~
Silitän sylissäni itkevän Aleksin selkää. Hän on kylmä. En tiedä, mitä on tapahtunut. Löysin hänet istumassa täältä makuuhuoneen nurkassa. Annan hänen itkeä. Lopulta, hänen itku hiljenee ja hän rauhoittuu. Nostan hänen päätä, joka lepää rintakehälläni. "Aleksi. Kuinka kauan sä oot ollu tässä?" kysyn uudestaan. "Perjantai yöstä asti", hän kuiskaa hennolla äänellä. Hän on ollut tässä melkein kaksi vuorokautta. "Eks sä oo siis oo noussu ollenkaa tästä?" varmistan. Hän pudistaa päätään. Katson häntä hiljaa. Mitä helvettiä on oikein tapahtunut? Ja miksi hän on ihan täynnä fritsuja? Nuo eivät ole minun tekemiäni. Se ajatus kävi kyllä mielessäni, että hän olisi pettänyt minua, mutta tässä on kyllä jotain muuta meneillään. "Siis. Sä et oo syöny kahteen päivään?" kysyn, vaikka sitähän se meinaa, jos hän ei ole tästä noussut. "Enkä nukkunut", Aleksi lisää hiljaa. Nousen ja nostan hänet syliini. Pysähdyn ja katson häntä ihmeissäni, kun hän parkaisee ja rupeaa itkemään uudestaan. "Aleksi? Mikä on? Teiks mä jotain?" kysyn. "Et. Sattuu", Aleksi vastaa lyhyesti. "Mihin?" kysyn. "Kaikkialle", hän vastaa itkun seasta. Katson häntä ja kävelen olohuoneeseen. Lasken hänet varovasti sohvalle ja palaan makuuhuoneeseen. Etsin hänelle kaapista bokserit, hupparin, kollarit ja villasukat. Vien ne olohuoneeseen. "Pystyks sä pukee nää ite?" kysyn Aleksilta. Hän nousee varovasti ja ottaa vaatteet minulta. Hän alkaa pukea. Se näyttää niin vaivalloiselta, että päätän pukea hänet. Hän on saanut bokserit jalkaansa, joten puen hänelle seuraavaksi housut. Sitten huppari ja viimeisenä villasukat. Pistän hänet makaamaan sohvalle. "Haluuks sä syyä jotain?" kysyn. Hän pudistaa päätään. "Okei, mutta sun pitää syyä sitten, kun heräät", sanon. Hän katsoo minua hetken epäröiden ja nyökkää sitten. Menen makaamaan hänen viereen kyljelleni ja vedän hänet minua vasten. Hän painaa päänsä rintakehälleni. Kiedon toisen käteni varovasti hänen ympärille. Toisella kädellä silitän hänen mustia hiuksia. Menee yllättävän kauan ennen, kuin kuulen tasaista tuhinaa vierestäni. Yleensä hän nukahtaa heti, mutta ei nyt. Katson Aleksia, kun hän nukkuu. Hänen kasvot ovat juovikkaat itkemisestä. Hän näyttää levottomalta. En viitsi kuitenkaan herättää häntä, koska hän tarvitsee unta. Aion kysyä häneltä, mitä on oikein tapahtunut, kun hän herää.

~~~
Sanoja 583
Kertokaa pliis etten ollu ainut joka itki ku näki noutte uuen julkasun😅