Joleksi

71.

Time skip to 1.10.

~Aleksi~
Istun Joelin sylissä. Olen todella innoissani. Me lähtisimme hakemaan tunnin päästä meidän uutta perheenjäsentä. Olimme hankkineet mäyräkoiran. Sen nimeksi tulee Rilla. Onneksi Joel oli suostunut koiraan. Olin nimittäin puhunut jo Rillan äidin omistajan kanssa ennen, kuin minä ja Joel edes seurustelimme. Noora on äitini ystävä ja hän oli suunnitellut pentujen teettämistä. Näin koiran hankinta idea sai alkunsa. En puhunut Joelille koirasta, ennen kuin Rilla alkoi olla luovutus iässä. "Mitä sä mietit?" Joel kysyy havahduttaen minut takaisin maan pinnalle. "Rillaa", vastaan. "Mitä siitä?" hän kysyy hymyillen. Hän nostaa toisen kätensä hiuksiini ja alkaa silittämään niitä. "Mä oon vaan innoissani, että me haetaan se vihdoin", kerron. Joel nyökkää. "Sä oot söpö, kun sä oot innoisas", hän sanoo. Tunnen pienen punan nousevan poskilleni. En edes tiedä, miksi punastun tälläisista asioista vieläkin. Joel naurahtaa ja painaa suukon poskelleni.

_ _ _

"Muistettiinhan me ostaa sitä penturuokaa?" kysyn. "Kyllä muistettiin. Aleksi rauhotu. Meillä on kyllä kaikki tarpeellinen. Kaikki menee ihan hyvin. Sitä paitsi. Eihän me nyt sentään olla mitään ihmisvauvaa hakemassa", Joel rauhoittelee minua. Hän laskee oikean kätensä minun omien päälle. Toisella hän ohjaa autoa. Naurahdan kuivasti. "Mä en ees tiiä, miten selviäisin vauvasta", sanon. "Sä selviäisit siitä mainiosti. Sä oot hyvä lasten kanssa ja sä oot huolellinen. Paljon parempi, kuin minä", Joel sanoo. Hymähdän. "Kai sä tiiät, että mä rakastan sua ihan helvetisti?" kysyn. "Tiiän ja mäkin rakastan sua ihan helvetisti", hän vastaa. Hän silittää käsiäni hellästi.

_ _ _

Istun autoon koiranpentu sylissäni. Rapsutan hetken sen turkkia ja lasken sen sitten jalkatilaan, johon on pistetty viltti. Oloni on jo paljon rauhallisempi, kun koira on tuossa nyt konkreettisena. Joel istuu kuskin paikalle ja käynnistää auton. Hän peruutta pois valkoisen omakotitalon pihasta ja lähtee ajamaan kotia kohti. Katson Rillaa hymyillen. Se käpertyy viltin päälle ja alkaa nukkua. Ilmeisesti autossa matkustaminen ei tulisi olemaan sille mikään isompi ongelma. "Sehän tais käydä tarpeillansa tossa pihalla, että ei tarvii varmaankaan matkan aikana pysähtyä ulkoiluttamaan sitä", Joel sanoo. "Teki se. Täältä ei oo niin pitkästi kotiin, että pitäis", vastaan. Joel nyökkää. Hän yhdistää puhelimensa autoon ja ojentaa sen minulle. "Laita jotain musiikkia", hän kehottaa. Otan hänen puhelimen ja etsin hyvää musiikkia. Ajatukseni karkaavat tulevaan lauantaihin. Joelin ja Joonaksen synttärit ovat silloin. Joel täyttäisi kaksikymmentäkahdeksan. En ole vielä hommanut kummalekaan lahjaa. Joonakselle nyt menisi viinapullo, mutta Joelille haluaisin antaa jotain vähän spessumpaa. En vain kertakaikkiaan tiedä mitä. Pitäisi varmaan kysyä äidiltä tai siskolta. Ehkä heillä olisi joku hyvä ehdotus. Menemme jätkien kanssa baariin launtai-iltana näiden kahden terrori kaksosten synttäreiden kunniaksi. Tiedän jo nyt mihin se ilta tulee päättymään. Enkä kyllä valita. Otan oman puhelimeni ja pistän siskolleni ja äidilleni viestiä, missä kysyn olisiko heillä hyviä lahjaideoita.

~~~
Sanoja 432
Nyt. Ihmiset mä arvostaisin, jos te ehottaisitte mitä Ale hommaa Hokalle lahjaks :)

Jaaa. On aika ilmoittaa, että tämä kirja lähestyy loppuaan. Vielä tulee lukuja, mutta loppu häämöttää jo. 🙃