Joleksi

49.

~Aleksi~
“Voiks sä soittaa kitaraa?” kysyn. Joel nostaa katseensa minuun ja nyökkää. Hymyilen hänelle. Olemme edelleen studiolla. Olemme olleet jo muutaman tunnin. Istun sohvalla. Hän istuu lattialla. En edes tiedä, miten hän päätyi sinne. Hän nousee ja hakee akustisen kitaran. Hän istuu viereeni sohvalle ja alkaa virittämään kitaraa. Hetken päästä hän alkaa soittaa. Pian tunnistan, että hän soittaa "My heart is a hurricane" biisiä. “I know I can live and die alone. And it's too late to start again. In another life will we meet again? Watch out, my heart is a hurricane, baby. I will blow you away. It's not your job to save me. When I find my way. Watch out, my heart is a hurricane! It's a hurricane!” hän laulaa. Kuuntelen sitä hiljaa hymyillen. Hän soittaa biisin loppuun. Hän kääntää katseensa minuun. “Sä oot hyvä tossa”, sanon. Hän naurahtaa ja kiittää. “Tiiäkkö mitä mä haluisin kuulla?” hän kysyy hymyillen. Pudistan päätäni. “Kun sä laulat”, hän kertoo. “No mitäs mä laulan?” kysyn hymyillen. “Laula "Died enough for you" kertosäe”, hän sanoo. “Okei. Sä soitat”, sanon. Hän nyökkää. Nyökkään merkiksi, että hän saa aloittaa soittamisen. “I've died enough for you. This is where we fall apart. This is where I'm giving up. I'm getting out, I'm signing off. I'm done with you. So go and mend your broken heart. 'Cause this is where I'm giving up. I'm getting out, I'm signing off. I've died enough for you”, laulan. Hän lopettaa soittamisen ja katsoo minua. “Sulla on mahtava ääni”, hän kehuu. Painan suukon hänen huulille kiitokseksi. Nostan kitaran pois häneltä ja lasken sen sohvalle. Kapuan istumaan hänen syliin hajareisin. Hän katsoo minua. “Saaks mä tehä sulle fritsun?” kysyn. Hän naurahtaa. “Mistä lähin sä oot kysyny siihe luvan?” hän kysyy huvittuneena. Hymähdän ja kumarrun hieman. Painan huuleni hänen kaulalle ja alan tekemään fritsua siihen. Näykkäisen sitä hieman ja alan imeä sitä sitten. Se on hänen kaulan herkkä kohta, joten hän huokailee nimeäni. Irrottaudun hänen kaulan kimpusta ja katson punaista jälkeä, jonka jätin merkiksi. Hän nostaa leukaani ja käy vuorostaan minun kaulan kimppuun. 

~Joel~
“Onks sun perhe vastannu mitää siihe viestii?” kysyn Aleksilta. Kello on kuusi illalla. Olimme selviytyneet hetki sitten takaisin asunnollemme. Makaamme sohvalla. Aleksi makaa päälläni. Silitän hänen mustia ja pörröisiä hiuksia. Hän kaivaa puhelimen taskustaan ja avaa sen. “Äiti pisti, että mahtavaa ja pitää kuulemma tuua sut käymään mahollisimman nopeet, pikkusisko pisti, että hyvä et löysin jonku ja isä pisti, että parempi olla hyvä mies ja hymiö”, hän kertoo. “Eli ne otti sen hyvin”, totean. Hän nyökkää ja sammuttaa puhelimensa. Hän tiputtaa sen sohvalle ja kurottautuu suutelemaan minua. “Pitäiskö tehä jotain ruokaa?” kysyn suudelman loputtua. Hän nyökkää ja nousee pois päältäni seisomaan. Nousen itsekin. Hän menee keittiöön minä perässään. “Mitä me tehää?” kysyn. Itselläni ei ole mitään ideaa, mitä voisimme tehdä. “Tehääks vaikka pastaa ja joku kastike siihe?” hän ehdottaa. “Vaikka”, sanon. Painan suukon hänen hiuksiin. “Mitä mä tekisin ilman sua?” kysyn hiljaa. Huomaan hennon punan hänen poskilla. Hän on suloinen punastellessaan. Ainahan hän on suloinen, mutta punastellessaan hän on ekstra suloinen. Kiedon käteni hänen lantion ympärille ja pusuttelen hänen kasvoja. Hän nauraa. Hän ottaa kasvoistani kiinni ja vetää huuleni omilleen. “Eiköhän aleta tekee sitä ruokaa”, hän sanoo. Nyökkään hymyillen. 

~~~
Sanoja 531
Mä kysyn tän jo nyt ku unohan muute. Eli siis. Minkä sukunimen nää ottaa sit ku ne menee naimisii. Kaunsivesi? Hokka? Hokka-Kaunisvesi? Jne. :)