Joleksi

53.

~Aleksi~
Herään hirveään pääkipuun. Tunnen painoa päälläni. Joel on kietonut kätensä ympärilleni ja hänen pää lepää mahani päällä. Peitto on tippunut lattialle. Eipä se hirveästi haittaa. Nyt on kesä ja kuuma. Olimme ilmeisesti löytäneet vielä yöllä bokserit jalkoihimme. Huono-olo valtaa kehoni. Irroitan Joelin kädet ympäriltäni nopeasti ja työnnän hänet pois päältäni. Nousen sängystä ja juoksen vessaan. Kumarrun vessanpöntön ääreen ja annan ylen. Oksennus nousee kurkkuani pitkin ja päätyy pönttöön. Jumalauta tätä tunnetta. Halaan pönttöä. Oksennan uudestaan, uudestaan ja uudestaan. Tunnen käden selälläni. Se silittää selkääni hellästi. Toinen käsi vetään hiuksiani pois tieltä. Saan oksennettua. Joel työntää minut varovasti sivuun ja alkaa oksentamaan vuorostaan. Arvostan, että hän piti oksennuksen sisällään ja antoi minun ensin oksentaa loppuun. Sidon hänen hiukset kiinni ja alan silittelemään vuorostaan hänen selkää. Nousen ja menen lavuaarin ääreen. Pesen naamani ja juon vettä. Meillä ei ole varmaankaan särkylääkettä mukana. Pitää kysyä sitä joltain. Joel saa myös oksennettua. Annan hänelle täytetyn vesilasin. Hän kiittää ja juo veden. Raahaudun kylpyhuoneesta ulos ja menen makaamaan sängylle meritähti asentoon. Päähän sattuu. Hirveä darra. Joel meinaa tulla myös sängylle, mutta juuri silloin oveen koputetaan. Hän menee avaamaan oven. Hetken päästä huoneeseen tulee Niko ja Joonas. “Huomentaaa!” Niko huutaa. “Älä jumalauta huuda”, sanon. Pääni ei kestä yhtään kovempaa ääntä. “Little man on tainnu saada”, Niko sanoo ja hymyilee minulle vituttavasti. Nostan keskisormeni pystyyn ja näytän sitä hänelle. “Mäki rakastan sua”, Niko vastaa vain. Hän hyppää sängylle. “Mä lopetin just oksentamisen, että älä hypi”, sanon. Jos hän meinaa alkaa pomppia tässä sängyllä, laattaan välittömästi. Hän vain naurahtaa. 

 _ _ _

Makaan edelleen sängyllä meritähti asennossa. Niko ja Joonas häipyivät huoneestamme joku aika sitten. Joel seisoo sängyn vieressä ja katsoo minua. Tarkemmin ottaen, hän katsoo rintakehääni. “No?” kysyn hieman ihmeissäni. “Sun rintakehä on aika sininen”, hän sanoo. Nousen istumaan. Sitten nousen seisomaan. Laahustan eteisessä olevan peilin luo. Totta. Rintakehäni on täynnä sinisiä jälkiä. Ihmekään kun Niko kiusasi. Miten en huomannut näitä aikaisemmin? “Tää kyl kostetaan”, sanon ja käännyn katsomaan Joelia. “Älä ny. Kyl munki sisäreisissä on ihan kivasti fritsuja”, hän sanoo. Lasken katseeni hänen reisiin. Hymähdän. Onhan niissä joo ihan kivasti jälkiä. “Silti. Mun rintakehä on sininen”, sanon. Hän naurahtaa. Pudistan päätäni. Pitäisi alkaa pukea, jotta pääsemme joskus aamupalalle. Tiedän jo, että tulemme kuulemaan niin paljon vittuilua viime yöstä. 

~Joel~
Astumme käytävään huoneestamme. “Onks kellään särkylääkettä?” Aleksi kysyy heti ensimmäisenä. Kuluu hetki niin hän on saanut joltain pari särkylääkettä. Hän antaa minulle toisen. Pistän särkylääkkeen suuhuni ja nielaisen sen veden avulla. Vesipullon olimme saaneet Santerilta. Hetken päästä Tommi ja Olli astuvat ulos heidän huoneestaan. He olivat viimeiset, joita odotimme. “Ja pojat se oli viimenen kerta, kun te pääsette samaan hotellihuoneeseen”, Tommi sanoo heti ensimmäiseksi. Hänen katse käy minussa, Aleksissa, Joonaksessa ja Nikossa. “Joojoo. Voin vaikka suostuakki. Mun perse on iha paskana ja Niko jäädytti mut kylmällä vedellä”, Joonas sanoo. Aleksi luo häneen myötätuntoisen katseen. Hänen perse ei taida tällä hetkellä olla oikeastaan kipeä, mutta on hänellä siitä kokemusta… “Mehän saatetaan ihan oikeasti välttyä Porkon ja Moilasen koko yön kestäviltä pano hetkiltä jatkossa”, Tommi sanoo, kun on saanut lopetettua naurunsa. Joonas näyttää hänelle keskisormea. Katsahdan Aleksiin. Hän hymyilee minulle pienesti ja väsyneesti. Ehkä hänen darra helpottaisi vähän, kun hän otti särkylääkkeen. Itsellänikin on darra, mutta ei niin paha, kuin Aleksilla. Pörrötän hänen hiuksia. Lähdemme aamupalalle. “Syöt sitten ees jotain, vaikka onkin huono-olo”, sanon Aleksille. Hän huokaisee ja nyökkää. Nappaan hänen käden omaani. Ihan sama, vaikka joku näkisikin. Mitä väliä? Ja olemmehan me suudelleetkin keskellä katua. 

 _ _ _

Istumme keikkabussissa. Olemme istuneet jo tunnin. Istumajärjestelyt ovat samat, kuin mennessä. Aleksi ei tee tällä kertaa töitä. Hän nojaa olkaani. “Katotaaks elokuva? Kestääkö sun pää sen?” kysyn hieman hymyillen. Vaikka darra onkin perseestä ja Aleksilla on luultavasti helvetinmoiset olot, hän on aika suloinen darraisena. Hiukset ovat ihan sotkussa ja hän on hieman, vain hieman kuin angstaava teini. Ja tykkään huolehtia hänestä, jota teen kun hänellä on darra. Hän nyökkää ja kaivaa kassistaan läppärin. Hän aukaisee sen kannen. Läppäri käynnistyy. Hän pistää sen salasanan ja menee sitten koneen avauduttua netflixiin. Katsoimme kerran elokuvia, mitä haluaisimme katsoa ja kirjasimme ne ylös. Siispä valitsemme niistä vain sattuman summassa yhden ja pistämme sen pyörimään. Silitän Aleksin hiuksia. Hän tulisi nukahtamaan elokuvan aikana ihan varmasti. 

~~~
Sanoja 687
Ja voittajana selvitty. Sain kirjotettuu tähän uuden luvun, vaikka väsyttiki :D