Joleksi

70.

~Joel~
"Tuo mulle särkylääke", Aleksi käskee sohvalta. Hän makaa siinä ja näyttää tuskaiselta. Käyn hakemassa keittiöstä hänelle särkylääkkeen ja vettä. Eilen oli mennyt ilmeisesti vähän liiankin lujaa... "Tää meni kyllä väärin päin. Sä hävisit sen kisan, mutta silti mä makaan tässä rampana", Aleksi sanoo, kun annan hänelle särkylääkkeen ja veden. Naurahdan. "Olinko se mä, joka hävis?" kysyn. "Joo. Sä alotit hyväilemään mua ja muutenkin. Sä hävisit ja mä voitin", Aleksi sanoo. Naurahdan. "Ooks sä kenties kilpailuhenkinen?" kysyn. "Een, mutta mä nyt vaan satuin voittamaan", hän sanoo hymyillen. Hymähdän. Pörrötän hänen hiuksia. "Meillä ois treenit tunnin päästä. Pystyks sä lähtemään niihin?" kysyn. "Totta kai. Sä saat vaan kantaa mut autolle", hän sanoo. Hän nousee istumaan irvistäen pahasti. "Mitä, jos menisit vaan takas makuulteen", sanon ja painan hänet takaisin makuulteen. "Toivottavasti tää särkylääke auttais nopeesti", Aleksi sanoo. Hymyilen hänelle pahoittelevasti. "Sori, että tuhosin sun perseen", pahoittelen. Aleksi hymähtää hymyillen ja levittää kätensä, jotta halaisin häntä. Menenkin makaamaan hänen viereen ja kiedon käteni hänen ympärille varoen hänen kipeää aluetta. Hän kietoo kätensä ympärilleni ja alkaa silittää hiuksiani. Voisin nukahtaa tähän. En kuitenkaan saa, koska treenit ovat tunnin päästä. "Mitä sä haluut synttärilahjaks?" Aleksi kysyy hiljaa. "Sut", vastaan hieman virnistäen. Hän pudistaa päätään ja naurahtaa. "No mut oikeesti?" hän kysyy. "En mä tiiä. En mä oikeestaan tarvii mitään. Paitsi tietenkin sut", sanon. Aleksi ei vastaa mitään. Painan pääni hänen rintakehälle ja suljen silmäni. "Älä sulje silmiä, kun sä nukahdat sitten siihen", Aleksi sanoo hellästi. "Mm... Jos vaan skipataan treenit ja jäädään tänne. Halaillaan ja ollaan vaan koko päivä", sanon väsyneenä. "Ei muuten skipata. Mä lupaan kyllä, että me voidaan halailla sitten treenien jälkeen koko aika", Aleksi sanoo. Kuulen hymyn hänen äänessä. "Hmm... Niin kai sit", sanon.

_ _ _

"Ääää. Mä haluun nukkua", valitan. "No et kyllä siihen nukaha. Mä en haluu kuolla", Aleksi sanoo. Olemme siis tulossa treeneistä. Ajan autoa ja minua väsyttää ihan helvetisti. Fiksua. "En aatellu tappaa sua", sanon. "Hyvä. Eikä täs oo enää ku joku viis minaa. Alle. Sit sä voit nukkua, vaikka kello onkin vasta kuus", Aleksi sanoo. Nyökkään. Minä kyllä ottaisin päiväunet halaillen Aleksia. Se on varmaa. Viisi minuuttia kuluu onneksi nopeasti. Parkkeeraan auton ja sammutan sen. Nousen autosta ja kierrän Aleksin puolelle. Aleksi nousee varovasti autosta. Nostan hänet syliini ja lähden ulko-ovelle päin. Sisällä menen hissiin. Ei jaksa kävellä rappusia neljänteen kerrokseen juuri nyt. Aleksi on painanut kasvonsa kaulaani vasten. Hissi saapuu oikeaan kerrokseen, milloin astun siitä ulos. Menen kämppämme ovelle. Lasken Aleksin maahan ja kaivan sitten avaimet taskustani. Avaan oven. Aleksi kävlee vaivalloisesti sisälle. Menen hänen perässä asuntoon. Suljen oven takanani ja potkin kengät pois jaloistani. Riisun takkini ja ripustan sen hengariin. Aleksi on riisunut jo ulkovaatteensa, joten nostan hänet syliini taas ja kävelen olohuoneeseen. Lasken hänet sohvalle ja menen makaamaan puoliksi hänen päälle. Kiedon käteni hänen ympärille ja painan pääni hänen rintakehälle. Hän kietoo kätensä ympärilleni ja silittää hiuksiani. Suljen silmäni ja annan itseni vaipua uneen.

~~~
Sanoja 479
Jikossa tulee sit noit studion tapahtumia :)
Ja tämä ihminen lähtee nyt nukkumaan, koska pääsen huomenna ensimmäisen kerran tänä vuonna hirvi mehtälle.
Also. En oo muistanu kysyy tätä mut ootteko te menos joulukuun keikoille. Ite meen Nivalaan. Enkä malta oottaa sitä.