41.

1.7K 73 32
                                    

~Joel~
“Mä meen Nikon kanssa kaupungille”, sanon Aleksille. Hän istuu sohvalla ja selaa kännykkäänsä. Hän kääntää katseensa minuun ja nyökkää. “Tiiäks sä kuinka kauan te ootte siellä?” hän kysyy. “Ehk pari tuntii. Emmä oo varma”, sanon. Hän nyökkää. Kävelen hänen luo ja painan hänelle suukon hiuksiin. “Moikka”, sanon. Hän mumisee minulle heipat. Menen eteiseen ja pistän kengät jalkoihini. Nappaan auton avaimet, kännykkäni ja lompakon ja sullon ne taskuihin. Avaan oven ja astun rappukäytävään. Kävelen portaat alas ja ulko-ovelle. Astun pihalle ja suuntaan autolle. Istun kuskin paikalle ja käynnistän auton. Lähden Nikon asuntoa kohti.

Pysäytän auton ja Niko avaa pelkääjän paikan oven. Hän istuu penkille ja tervehtii minua. Olemme menossa katsomaan sormuksia. Pyysin häntä makutuomariksi mukaani. Haluan hommata Aleksille täydellisen sormuksen. “Ooks sä miettinyt, että miten ja missä sä kosit Alee?” Niko kysyy. “Mulla on yks kiva paikka, johon mä aattelin viiä sen ja kosii sit siellä”, kerron. Hän nyökkää. Aion viedä Aleksin sinne samalle järvelle/lammelle, jossa olimme kerran aikaisemmin yhdessä olleet. Se on täydellinen paikka. Se on kaunis. Vesi kimaltelee eri sinisen sävyissä. Aleksin silmienkin väri löytyy sieltä. Saavumme keskustaan. Parkkeeraan auton parkkiin ja sitten lähdemme kiertelemään eri korukauppoja. Siinä meni odotettua kauemmin. Oikeaa sormusta ei meinannut millään löytyä, mutta vihdoin pitkän etsinnän jälkeen, löysin täydellisen sormuksen Aleksille. “Jännittääkö?” Niko kysyy, kun olemme matkalla kotiin. Nyökkään. “Mitä jos se ei haluu mennä kihloihin?” kysyn lievässä paniikissa. “Hei. Totta kai se haluaa. Ei se ois katellu sun naamaa näinkään kauaa, jos se ei haluis”, Niko sanoo. Nyökkään. Hänen sanat auttoivat vähän, mutta olen silti vielä hermostunut. 

~Aleksi~
Ovi käy. Nousen sohvalta ja menen eteiseen. “Moi”, sanon. Joel kääntää katseensa minuun ja hymyilee. Hän painaa nopean suudelman huulilleni ja kävelee sitten peremmälle asuntoon. “Ooks sä siivonnut?” hän kysyy. Nyökkään. Minulle oli tullut tylsää ja en ollut keksinyt mitään muuta, joten olin siivonnut koko asunnon. “Mä aattelin, että mentäis sinne järvelle tai lammelle, miks sitä nyt kutsuis”, hän sanoo. “Tänäänkö siis?” kysyn. “Joo. Voitais lähtee nyt”, hän sanoo. “Onks meidän ihan pakko mennä tänää? Mä en jaksa”, sanon hieman valittaen. “Tänään joo. Sä kadut, jos me ei mennä sinne nyt”, hän sanoo maanitellen. Mitäköhän tärkeää siellä tänään on? “No okei”, myönnyn huokauksen kera. Hän hymyilee ja suukottaa otsaani. “Lähetääks me siis nyt heti vai millo?” kysyn. “Nyt heti”, hän kertoo. 

Hetken päästä istunkin jo pelkääjän paikalla ja katson auton ikkunassa vaihtuvia maisemia. Joel kääntyy metsätielle. Hän pysäyttää auton ja sammuttaa sen. Hän nousee äkkiä autosta ja tulee avaamaan oven. Kiitän häntä hämmentyneenä. Hän ottaa kädestäni kiinni ja lähtee vetämään minua kohti järveä. (sanon sitä nyt järveks, ku en tiiä miks pitäis sanoo) Hymyilen. Hän näyttää innostuneelta. En kyllä tiedä miksi, mutta hän näyttää todella innostuneelta. Hymyni levenee, kun näen taas eri sinisen sävyissä kimaltelevan järven. Tajuan myös, että hänellä on kassi mukana. Minua alkaa oikeastaan kiinnostaa, miksi hänen piti päästä tänne tänään. “Miks sä halusit tänne just tänään?” kysyn “Näät kohta”, hän sanoo hymyillen. Samassa hän pysäyttää minut naama järveen päin ja käskee minun olla siinä hetki. Katson järveä hymyillen. Pian tunnen koputuksen selässäni. Säikähdän sitä hieman, jonka seurauksena käännyn pikaisesti. En näe tasollani ketään. Lasken katseeni ja näen Joelin. Hän on polvillaan ja hänellä on sormusrasia kädessään. Katson häntä sanattomana. “Aleksi Kaunisvesi, haluatko sä tulla mun mieheks?” hän kysyy. Aistin jännityksen hänen äänessä. Minulta menee kauan, ennen kuin saan sanottua mitään. “Totta helvetissä!” huudahdan. Hän pistää sormuksen vasempaan nimettömääni ja nousee sitten seisomaan. Kiedon käteni hänen niskan taakse ja suutelen häntä intohimoisemmin, kuin koskaan ennen. Hän vastaa siihen samalla palolla samalla vetäen minua lähemmäs lantiostani. 

~~~
Sanoja 575
Tänään on oikeesti Jiko päivä, mutta julkasin tän nyt tänää ja ennen sitä, ettei Jikosta ois tullu paljastuksia liittyen tähän osaan. 🙃

JoleksiWhere stories live. Discover now