28.

2.3K 64 11
                                    


~Aleksi~
Tommi pysäyttää auton. Olemme perillä. Kello on puoli yksi. Aukaisen oven ja hyppään ulos autosta. Katson ympärilleni. Täällä on nättiä. Puissa on jo vihreät lehdet. Ranta näyttää houkuttelevalta. Järvi aaltoilee. Katson kaksikerroksista mökkiä. Se tulisi olemaan meidän porukalle oikein sopiva. Hätkähdän ajatuksistani, kun tunnen käden olallani. Käännyn ja näen Joelin hymyilevät kasvot. Hymyilen hänelle ja riisun vihdoin huppuni. Joonas oli jo huomannut, että olin itkenyt, joten ei sillä oikeastaan ole enään väliä. Otamme kaikki omat kassimme ja lähdemme kohti mökkiä. Olli aukaisee mökin oven ja päästää meidät sisään. "Mä ja Joonas otetaan yläkerrasta päätyhuone", Niko ilmoittaa. Yläkerrassa on siis kaksi makuuhuonetta ja alakerrassa yksi. "Mä ja Tommi otetaan alakerran huone!" Olli huudahtaa heti Nikon jälkeen. Niko nauraa. "Mä en ota sitä riskiä, että kuulen kun te panette", Olli sanoo. Pudistan päätäni. Minä ja Joel saamme siis ottaa sen riskin. "Me koitetaan olla hiljaa, vaikka et sä mitään kuule sun ruusus unen läpi", Joonas sanoo ilkikurisesti virnistäen. "Haha. Mä vaan nukun hyvin", Olli puolustelee. Joonas hymyilee hänelle ja lähtee portaita ylös toisessa kädessään kassi. Niko lähtee hänen peräänsä. Menen itsekin Joel perässäni. Avaan huoneemme oven ja astun sinne sisään. Lasken kassini lattialle ja alan penkomaan sitä. Pian löydän etsimäni. Varmistan, että Joel on sulkenut oven ja otan sitten hupparini pois. Katson itseäni huoneen peilistä ja alan peittämään fritsuja meikkivoiteella. Joutuisin kuitenkin jossain vaiheessa ottamaan hupparin pois, joten fritsut olisi hyvä peittää. Joel kävelee luokseni ja keskeyttää minut. Katson häntä. Hän hymyilee hieman ja alkaa peittämään fritsujani. Emme puhu mitään. Kun Joel on valmis, hän painaa huulensa minun omille. Mitä olen tehnyt ansaitakseni Joelin kaltaisen ihmisen elämääni.

~Joel~
"Ketkä käy kaupassa?" kysyn pojilta. Istumme olohuoneessa. "Kai mä voin mennä, mutta joku muu saa lähtee mukaan", Tommi sanoo. Nyökkään. Itse en haluaisi lähteä. Nikoa ja Joonasta tuskin saisi mihinkään sillä he kuhertelevat nojatuolissa. Katsahdan Olliin. Hän huokaisee ja tarjoutuu lähtemään mukaan. Pian hän ja Tommi ovatkin jo eteisessä pukemassa kenkiä jalkoihinsa. "Tuokaa tarpeeks bissee", Niko sanoo edelleen nojatuolista Joonas sylissään. Tommi ja Olli mutisevat heipat ja lähtevät sitten. "Kuka menee pistää saunan?" kysyn seuraavan kysymyksen. "Me voiaan", Niko sanoo. Nyökkään. Pian minä ja Aleksi olemme ainoat mökissä. Aleksi makaa sohvalla pää sylissäni. Silitän hänen hiuksia. Hän oli vaihtanut hupparin t-paitaan. "Mennääks pihalle?" kysyn. "Vaikka", Aleksi sanoo ja nousee istumaan. Nousen itse seisomaan ja  vedän hänet ranteesta eteiseen. Pistämme kengät jalkoihimme ja astumme sitten ulos. Otan häntä kädestä kiinni ja lähden kävelemään metsäpolulle. Jossain laulaa lintu. Toivottavasti se ei tulisi lähellekään. "Mikä fiilis sulla on?" kysyn. Hän katsoo minua noilla kauniilla sinisillä silmillä ja hymyilee. "Hyvä. Täällä on kaunista ja ihanan rauhallista", hän kertoo. Nyökkään. Juttelemme jostain ihan randomeista asioista.

Palaamme mökille ja näen auton pihassa. Tommi ja Olli palasivat jo. Olimmepa me kävelleet kauan. "Missä Niko ja Joonas?" Olli kysyy, kun pääsemme mökkiin sisään. "Eiks ne oo tääl?" kysyn.  "Miks mä kysyisin, jos ne olis täällä?" Olli kysyy vittuilen. "Ne meni laittamaan saunaa melkeen heti sen jälkeen, kun te lähditte", Aleksi kertoo. Samassa ovi käy ja Niko ja Joonas astelevat sisään. "Mikä vittu teillä kesti?" kysyn heiltä. Katsahdan Joonaksen tuli punaisia kasvoja. "Oli vähä ongelmii", Niko sanoo. "Ai löytää kiuas?" Olli kysyy häneltä ja virnistää perään. Niko ei vastaa siihen mitään vaan hakee jääkaapista bissen. Minäkin menen ottamaan. Pian meillä kaikilla on bisset kourassa. Päätämme alkaa grillaamaan. Otamme tarvittavat asiat mukaamme ja suuntamme pihalle. Istun tuolille ja Aleksi istuu syliini. Kiedon toisen käteni hänen ympärille. Kaikki on täydellistä juuri nyt.

~~~
Sanoja 569
Kiitos 8,07K

JoleksiWhere stories live. Discover now