Joleksi

30.

~Joel~
Herään ja säikähdän, kun en tunne enään Aleksia päälläni. Katson viereeni. Hän ei ole siinä. Nousen ja juoksen raput alas. Se oli virhe. Sen sijaan, että olisin mennyt etsimään Aleksia, päädyn vessaan oksentamaan. Pitikin juoda eilen niin paljon. Hetken päästä minut työnnetään sivuun. Näen Aleksin, joka oksentaa. Helpotuksen aalto vyöryy ylitseni. Aleksi on hengissä, jos jäätävän kovaa darraa ei lasketa. "Ooks sä kunnossa? Sä et ollu enään meijän huoneessa, kun mä heräsin", tiedustelen. Aleksi katsoo minua. "Heräsin hetki sitten ja menin haukkaamaan happea. Sit tulin takas sisälle ja kuulin oksentamisen ääniä, joten darran takia tuli sitten itellekki huono-olo. Darraa lukuun ottamatta kaikki on ihan hyvin", hän selittää hitaasti. Nyökkään. Istumme vessan lattialla vielä hetken. Nousemme ja lähdemme, kun Olli ryntää vuorostaan oksentamaan. Menen keittiöön ja vedän Aleksia perässäni. Nostan hänet keittiötasolle istumaan ja alan itse tekemään munakasta. Aleksi katsoo tekemistäni inhon vallassa. Hän tietää, että joutuisi itse syömään. Jonkun ajan päästä olemmekin taas siinä tilanteessa, että minä katson, kun Aleksi syö hitaasti ja vastenmielisesti.  Hän ei ole syönyt, kuin vasta vähän. Hän nostaa katseensa minuun ja katsoo minua anovasti. "Onks mun pakko?" hän kysyy. "On. Sä et syöny eilen muuta, kuin ne murot. Sun täytyy syödä", sanon lempeästi, mutta tiukasti. Tästä asiasta en saisi joustaa. Ihan sama, vaikka hän alkaisi vihaamaan minua sen takia, mutta muuten menetän hänet kuolemalle. Kun hän on saanut syötyä, otan hänet syliini. Kiedon käteni hänen ympärille. Hän rimpuilee. "Mulla on huono-olo Joel!" hän huudahtaa. "Onko sulla huono-olo darrasta vai haluatko sä mennä vaan oksentamaan ton ruuan ulos?" kysyn. Hän ei vastaa, mutta jatkaa rimpuilua. "Päästä mut!" hän huutaa. Hän alkaa itkeä. Tekee pahaa katsoa häntä, kun hän itkee, mutta en voi muuta. "Mitä täällä tapahtuu?" Joonaksen väsynyt ääni kysyy. Hän katsoo meitä ihmeissään ja esittää uuden kysymyksen: "Miks sä Joel piät Aleksii sylissäs väkisin ja miks sä Aleksi itket?" "Koska Aleksi ei saa mennä oksentamaan", sanon. "Miks. Eiks oksentaminen tekis hyvää. Sais kaiken ulos", Joonas kyseenalaistaa. "Ei tässä tapauksessa. Aleksi oksensi jo darran jäljiltä. Se ei saa mennä oksentamaan just syömäänsä ruokaa pois", sanon. Muutkin saapuvat paikalle ja näyttävät aivan yhtä hämmentyneiltä, kuin Joonas. Aleksi rimpuilee edelleen sylissäni. "Eiks sun pitäis päästää Aleksi pois?" Olli kysyy. "Ei, kun sen pitää syödä ilman, että oksentaa heti sen jälkeen kaiken pois!" huudan. En ole reilu. Eiväthän he tiedä, mitä Aleksille on tapahtunut. "Voisko joku selittää, mitä helvettiä täällä tapahtuu?!" Niko kysyy korottaen  ääntään. "Aleksi raiskattiin viikko sitten ja se ei oo halunnu syödä sen jälkeen!" huudan. Ups.

~Aleksi~
Joel irrottaa otteensa. Nousen äkkiä ja katson häntä. Hän oli luvannut, ettei kertoisi kenellekään. Nyt muut bändiläiset katsovat minua sekalaisilla ilmeillä. Kukaan ei sano mitään. Katson Joelia silmiin. Hän näyttää säikähtäneeltä. Kyyneleet valuvat edelleen poskillani. Juoksen yläkertaan huoneeseemme  ja paiskaan oven takanani kiinni. Huudan ja lyyhistyn lattialle. Hakkaan kättäni lattiaan. Hiljenen hetken päästä ja kaivaudun peiton alle. Vedän peiton päälleni niin, että en näy ollenkaan. Haluan, vain piiloutua koko maailmalta. Haluan piiloutua Joelilta.

‼️smuttia‼️
En tiedä, kuinka kauan olen maannut siinä liikkumatta. Kuulen, kun ovi käy. Joku istuu sängylle viereeni ja vetää peittoa pois päältäni. Näen Joelin. Hän näyttää surulliselta. Otan peitosta kiinni ja vedän sen takaisin päälleni. "Aleksi. Eiks sulla oo yhtää kuuma?" hän kysyy. En vastaa mitään. "Anteeks", hän sanoo hiljaa. Vedän peiton pois kasvoiltani ja nousen istumaan. Katson häntä haastavasti ja kysyn: "Mistä sä oot pahoillas tarkalleen ottaen?" "Siitä, että mä oon ihan helvetin paska poikaystävä, enkä pysty pitämään suutani kiinni ja et satutin sua", hän sanoo. Hän katsoo minua silmiin. Hänen silmät ovat surulliset ja anteeksi pyytävät. "Ja mä pakotan sut syömään, vain sen takii, että mä en halua menettää sua. Jos sä et ala syömään, sä voit kuolla", hän sanoo hiljaa. "Et sä oo helvetin paska poikaystävä. Sä yrität vaan pitää musta huolta ja mä arvostan sitä", sanon ja hymyilen hieman. "Mut mä en ois saanu kertoo niille, että sut raiskattii", Joel sanoo vastaan. "Sulla meni hermot. En kai mä ois voinu sitä muutenkaan enään kauaa piilotella", koitan järkeillä. Olemme hetken hiljaa. "Annatko sä mulle anteeks?" hän kysyy varovasti. Nyökkään ja nousen polvilleni. Istun hänen syliin hajareisin ja painan huuleni hänen huulille. Suudelma on intohimoinen. Tunnen jotain kovaa allani. Virnistän. "Pitäiskö tolle tehä jotai?" kysyn. En jää odottamaan vastausta. Kaadan hänet makuulteen sängylle ja vedän hänen shortsit pois. "Aleksi. Ootko sä varma, että haluut tehä tän?" Joel kysyy. Katson häntä hymyillen ja nyökkään. Olen tästä varmempi, kuin mistään koko päivänä. Vedän hänen bokserit pois ja otan kiinni hänen kalusta. Alan vetelemään vetoja hitaasti. Hän huokailee. Nopeutan tahtiani. Hänen selkä kaartuu. Hän on tulemaisillaan. Lopetan ja katson häntä. Hän katsoo minua ja hengittää raskaasti. "Onks sulla kondomeja?" kysyn. Hän nyökkää ja osoittaa kassiaan. Nousen ja menen penkomaan hänen kassia. Pian löydän kortsupaketin ja otan sieltä yhden. Palaan hänen päälle ja suutelen häntä nopeasti. Hänellä näyttää olevan aika tukalat paikat. Ongelma hänen haarovälissä ei ole kadonnut minnekään. Teen hänelle muutaman fritsun kaulaan ja riisun sitten housuni. Hän voihkaisee, kun työnnyn hänen sisään puoliksi. "Aleksih", hän huokaisee. Virnistän ja työnnyn aivan kokonaan hänen sisään. Hän näyttää nauttivan. Niin nautin kyllä minä itsekin. Liikutan lantiotani edestakaisin. Hän huokailee ja voihkii. Nopeutan tahtiani ja otan kiinni hänen kalusta. Huone on täynnä rakastelun ääniä. Voihkaisen, kun tulen. Jatkan vielä hetken, jotta Joelkin tulee. Vedän hänen kalua ylös ja alas muutaman kerran. Joelin hengitys nopeutuu ja hänen selkä kaartuu. Hetki niin hänkin on jo tullut. Vetäydyn pois hänestä ja kaadun hänen paljaan rinnan päälle. "Mä rakastan sua Aleksi", hän puuskahtaa, kun on saanut tasattua hengitystään hieman. "Ja mä sua Joel", sanon. Nostan päätäni ja kurottaudun suutelemaan häntä. Maailman paras sopimus ikinä. 

~~~
Sanoja 924