Joleksi

40.

~Aleksi~
Istun parvekkeella ja katson nukkuvaa kaupunkia. On varhainen aamu vasta, joten kovin moni ei ole vielä liikkeessä. En tiedä edes, miksi minä itse olen hereillä jo. Tai siis heräsin enkä saanut enään unta, joten tulin tänne hiljaa, jotta en herättäisi Joelia. "Onks kaikki hyvin?" havahdun Joelin kysymykseen. Käännän katseeni häneen. Hän seisoo oven suulla ja katsoo minua kysyvänä. "On. Miten ni?" kysyn. Hän tulee istumaan viereiselle penkilleni. "Olit vaan niin omissa maailmoissas", hän kertoo. Nyökkään. "Tuu syliin", hän sanoo. Hymyilen hänelle ja nousen. Istun hänen syliin sivuttain ja painan pääni hänen rintakehälle. Suljen silmäni. Tunnen hänen käden, joka silittää hiuksiani. Hymyilen. Voisin nukahtaa tähän. Ilmeisesti teenkin niin.

Herään ja tajuan, että olen sohvalla. Tajuan myös makaavani Joelin kanssa lusikassa. "Heräsithän sä", hän sanoo hiljaa. Katson taakseni ja näen Joelin hymyilevät kasvot. "Kauaks mä nukuin?" kysyn ääni käheänä. "Pari tuntii. Kello on kaheksan", hän kertoo. Nyökkään ja käännyn sohvalla niin, että kasvoni ovat Joelin omia päin. Painan huuleni hänen huulille. Suudelma on hidas ja hellä. Kun suudelma on loppunut, painan pääni hänen rintakehää vasten ja suljen silmäni uudestaan. Tunnen kuitenkin pian, kuinka Joel nousee viereltäni istumaan. Hän kaataa minut selälleni ja istuu päälleni hajareisin. Katson häntä ihmeissäni. Hän virnistää ja alkaa kutittamaan kylkiäni. Nauran ja kiemurtelen. "Ei saa", saan sanottua nauruni seasta. Hän lopettaa ja katsoo minua hymyillen. Tasaan hengitystäni. Mahaani sattuu nauraminen. "Miks sä noin teit?" kysyn. "Piti saada sut hereille. Sä oisit nukahtanu muute uuestaa", hän sanoo. Pudistan päätäni hymyillen ja vedän hänen huulet omilleni. Että rakastankin tuota vaaleahiuksista miestä. En voisi enään elää ilman häntä.

~Joel~
Istumme sohvalla. Aleksi istuu sylissäni. Silitän hänen hiuksia. Hymyilen hänellä, kun hän näpertää toisen käteni sormia. Siitä tuleekin mieleen se, että minun mielessäni on pyörinyt nyt lähiaikoina paljon ajatus hänen kosimisesta. Rakastan häntä ja en näe mitään syytä, miksi en voisi kosia häntä. En vain ole sata varma, haluaako hän edetä vielä niin pitkälle. Kello on puoli viisi. "Käsketääks kaikki studiolle?" ehdotan. "Vaikka", hän sanoo. Otan kännykkäni ja etsin yhteystiedoista Nikon. Painan vihreää. Kuluu hetki, kunnes hän vastaa. "Tulkaa tänää kuuelta studiolle", sanon ja lopetan puhelun sen jälkeen. "Kävellääks studiolle?" Aleksi kysyy. "Voitaishan me", sanon. Sitä ennen meidän pitäisi syödä jotain. Nostan Aleksin pois sylistäni ja nousen. Menen keittiöön ja alan tekemään meille jotain ruokaa. Kun olemme syöneet, suuntaamme askeleemme ulos talosta ja studiolle. Kävelemme pitkin katua käsikädessä. "Painukaa helvettiin homot!" kuuluu huuto. Katson nuorta poikaa, joka oli huutanut äsken meille. Mieli tekisi sanoa jotain, mutta en sano, koska tunnen Aleksin puristavan kättäni. Tyydyn siis vain näyttämään pojalle keskisormea ja jatkamaan matkaa kylmän viileästi. Aleksi suo minulle hänen upean hymyn. Että rakastankin hänen hymyä.

Saavumme studiolle. Menemme sisälle. Eteisessä on jo kaksi paria kenkiä. Potkin kengät jaloistani ja menen jo peremmälle studioon. Samassa kuulen epämääräisen huudahduksen. Astun huoneeseen, missä studion sohvamme on ja näen Nikon, joka ottaa parhaillaan Joonakselta suihin. "Mitä helvettiä te teette siinä sohvalla?!" kysyn huutaen. Näen, kun Niko nousee Joonaksen päältä ja heittää tämän päälle viltin. Olen nostanut käteni Aleksin silmille. Hän oli säästynyt jo kolmatta kertaa. "Pistäkää ne saatanan vaatteet nyt päälle, älkääkä vaan toljottako siinä", sanon. Kun he ovat saaneet puettua, tiputan käteni pois Aleksin silmiltä. Aleksi menee istumaan tuolille. Kävelen hänen viereen ja katson sohvalla istuvaa kaksikkoa. Tunnen Aleksin katseen itsessäni. "Mitä tarkalleen ottaen tapahtu?" Aleksi kysyy. Käännän katseeni häneen ja kerron: "Noi pani tossa sohvalla." "Ei me pantu", Joonas kiirehtii sanomaan. "No well almost", sanon. "Studion sohvalla paneminen oli kiellettyä", Aleksi sanoo. "Minkäs sitä haluilleen voi", Niko sanoo. Pudistelen päätäni.

Istun Aleksin työtuolilla. Hän istuu sylissäni. Olen kiertänyt käteni hänen ympärille. Olemme olleet täällä muutaman tunnin. Kello lähentelee yhdeksää. Emme ole tehneet mitään ihmeempiä. Olemme vain perseilleet. Tommi ja Olli olivat tulleet vähän yli kuusi. "Lähetääks baarii?" Olli kysyy. "Me ei ainakaan tulla", sanon. "Joo ei mekää. Mulla on muita tarpeita mitä tyydyttää", Niko sanoo. Hän nousee ja vetää Joonaksen mukanaan ylös. He häipyvät eteiseen. "Heippa!" kuuluu huuto. Repeän. Niko ja hänen tarpeet. Aleksi silittää kättäni ja koittaa rauhoitella minua. "Mekin taidetaa lähteä", hän sanoo. Olli ja Tommi nyökkäävät. Aleksi nousee pois sylistäni ja lähtee jo eteiseen päin. "Ette sitten tekin pane siinä sohvalla", sanon vielä kaksikolle ja menen sitten Aleksin perään. Puen kenkäni. Menemme pihalle ja lähdemme kävelemään asunnollemme päin. Nappaan Aleksin käden omaani ja puristan sitä hellästi. Näen hymyn hänen huulilla. "Mä rakastan sua", sanon. Hän nostaa katseensa minuun ja sanoo hiljaa: "Ja mä sua."

~~~
Sanoja 723
Ei tullu omasta mielestä kyllä söpöä mutta🤷🏼‍♀️