Joleksi

74.

~Joel~
Silitän nukkuvan Aleksin hiuksia. Hän on kietoutuneena minuun. Hän näyttää rauhalliselta. Aleksin hiukset ovat jo aika pitkät. Meinaakohan hän leikkauttaa ne ennen häitämme? Minusta hän on suloinen ylipitkillä hiuksilla, mutta voisihan se elämä olla helpompaa ilman, että hiukset ovat koko ajan naamalla. Katsahdan kelloon, joka näyttää yhdeksää aamulla. Eilinen oli hieman venynyt, joten Aleksi nukkuisi varmaan vielä ainakin tunnin ellei enemmänkin. Rilla pitäisi käyttää pihalla, mutta en haluaisi jättää Aleksia yksin. Tosin hän nukkuu ja Rilla todella pitäisi käyttää pihalla, ennen kuin käy vahinko. Irroitan Aleksin otteen varovasti itsestäni ja nousen pois sängystä. Aleksi kuitenkin herää siihen. Hän räpsyttää silmiään. "Mitä tapahtuu?" hän kysyy unisena. "Ei mitään. Mä käytän Rillan pihalla. Sä voit jatkaa unia", sanon ja silitän hänen hiuksia. Hän nyökkää ja sulkee silmänsä uudestaan. Painan suukon hänen hiuksiin ja poistun sitten huoneesta. Rilla oli jäänyt eilen makuuhuoneen oven toiselle puolelle. Hänen ei nimittäin tarvitse nähdä touhujamme. Koira kipittää luokseni ja kerjää rapsutuksia. Naurahdan sille. Antainsinko sille ensin ruokaa vai käyttäisin ulkona? Päädyn käyttämään hänet ensin pihalla sillä hänet todella pitää käyttää siellä piakkoin. Käyn hakemassa makuuhuoneesta hiljaa kollarit ja hupparin sekä sukat. Puen päälleni ja menen sitten eteiseen. Vedän kengät jalkoihini ja puen takin päälleni. Pistän Rillalle valjaat ja kiinnitän niihin sitten flexin. Avaan oven ja nostan koiran syliini. Kävelen portaat alas ja lasken koiran sitten maahan. Avaan ulko-oven ja astun ulkoilmaan. Emme kävisi kyllä hirveän pitkällä kävelyllä, vaikka darralle ulkoilma tekeekin ihan hyvää.

_ _ _

Avaan asunnon oven ja päästän koiran sisään. Vedän oven perässäni kiinni ja kyykistyn sitten ottamaan koiralta valjaat pois. Onnekseni ulkona ei ollut satanut. Muuten olisin joutunut kuivaamaan Rillan. Riisun ulkovaatteni ja menen sitten peremmälle asuntoon. Aleksi nukkuu edelleen. Avaan makuuhuoneen oven ja päästän koiran sinne. Rilla menee sängyn luo ja alkaa vinkua. Naurahdan hieman ja menen sen luo. Nostan koiran sängylle. Istun itsekin sängylle. Rilla menee tyytyväisenä Aleksin naaman luo ja alkaa haistella tätä. Aleksi koittaa työntää koiraa pois luotaan, mutta epäonnistuu. Koira alkaa nuolla hänen naama. "Rilla lopeta", Aleksi sanoo hieman nauraen. Rilla ei kuitenkaan lopeta. Lopulta Aleksi avaa silmänsä ja nousee istumaan. Hän nostaa koiran syliinsä ja rapsuttaa sen turkkia. "Paljon kello on?" Aleksi kysyy haukotellen. "Noin kahtakymmentä vaille kymmenen", kerron. Aleksi nyökkää ja painaa nopean suukon huulilleni. "Mä meen tekee aamupalaa. Nouse sitte, kun jaksat", sanon ja nousen seisomaan. Poistun huoneesta ja menen keittiöön. Alan tekemään aamupalaa. Ei kulu kauaa, kun kuulen koiran tassuttelevan keittiöön Aleksi perässään. Annan Rillalle ruokaa ja täytän sen vesikipon. Aleksi tulee luokseni ja kietoo kätensä lantioni ympärille. Hän katsoo yöspäin silmiini hymyillen. "Aattelle. Vajaa kaks kuukautta niin mä voin sanoa sua mun aviomieheks", hän sanoo. Hymyilen ja pörrötän hänen hiuksia. Niinhän se on.

~~~
Sanoja 439
Vähän lyhyt mutta ihs
Ens luku on viimeinen🙈 ja voin luvata jo nyt, että se tulee olemaan ekstra pitkä.