Joleksi

55.

~Aleksi~
Istun Joelin vieressä pöydän ääressä. Äiti kaataa meille kahvia kuppeihin. “Näinkö mä oikein, että teillä oli sormukset nimettömissä?” äitini-Sari kysyy. Katsahdan Joeliin. Hän nyökkää. “Kihloissa olette jo ja vasta nyt kerrotaan”, äitini sanoo muka vihaisena. Naurahdan. “Ei tullu puheeks mun seurustelu elämä ja Joel ehti kosia, ennen kuin se tuli puheeks”, sanon. “Milloin on häät?” Aurora kysyy. “Aateltiin marraskuun loppua”, sanon. “Silloinhan on kylmä ja pimeää”, äitini sanoo. “Nimen omaan”, sanon. “Me ei haluta kesähäitä”, Joel sanoo hieman hymyillen. “Pimeys sopii meille paremmin”, hän lisää. Minä nyökkään. “Hmm… Ei kai siinä sitten mitään”, äitini sanoo hieman haikean kuuloisena? Hän hymyilee kuitenkin, vaikka näenkin ettei se ole täysin aito. Kuulemme, kun ovi käy. Hetken päästä isäni astelee keittiöön. Joel katsoo häntä jännittyneenä. Nousen seisomaan Joel perässäni. “Isä, tässä on Joel. Mun kihlattu”, esittelen Joelin. Joel ojentaa kätensä johon isäni tarttuu hymyillen. “Kuisma. Aleksin isä”, isäni esittäytyy. He kättelevät. “Kihlattu?”, isäni kysyy, kun olemme istuneet pöytään. Nyökkään. “Milloin?” isäni kysyy uuden kysymyksen. “Joel kosi mua muutama viikko sitten”, kerron varovasti. “Onnea”, isäni sanoo iloisesti. “Kiitos”, sanomme Joelin kanssa yhtä aikaa. Katsahdan häneen hymyillen. 

 _ _ _

Kello lähestyy kymmentä illalla. “Kannattais varmaan lähtee nukkumaan pikkuhiljaa”, Joel sanoo. Nyökkään. Istumme olohuoneessa ja keskustelemme vanhempieni kanssa. “Oho. Kello onkin jo kymmenen”, äitini sanoo. Nousen seisomaan Joelin kanssa. Vanhempani nousevat myös. Joel lähtee jo kävelemään olohuoneesta pois ja meinaan lähteä hänen perään, mutta äitini pysäyttää minut ottamalla kädestäni kiinni. “Mä haluisin jutella kahdestaan ihan pikku hetken”, hän sanoo. Nyökkään ihmeissäni. Joel on pysähtynyt ja katsoo minua kysyvänä. “Mee vaan jo. Mä tuun ihan just perässä”, sanon ja väläytän hänelle hymyn. Hän nyökkää ja katoaa olohuoneesta. Käännän katseeni takaisin äitiini. “Nii mistä sä halusit puhuu?” kysyn. Hän näyttää hieman vaivaantuneelta. Jokin tunne sisälläni alkaa puristaa rintaani. Eikö kaikki olekaan ookoo? “Äh. Se koskee Joelia”, hän sanoo. Nyt viimeistään olen kuolla hapen puutteeseen, kun tunne puristaa rinnassani voimakkaasti. “Mitä Joelista?” kysyn jännittyneenä. “Ne teiän häät. Onko se varmasti sulle ookoo? Ettet sä vaan myötäile häntä?” hän kysyy varovasti. Helpotus kulkee ylitseni. Naurahdan. “Eiks se ollu mitään sen vakavampa?” kysyn. “On se vakavaa. En halua, että lopetat itse ajattelemisen”, hän sanoo. “Äiti. Joel ei pakota mua mihinkään, mitä mä en halua ja mä tuon kyllä omat mielipiteeni esille, jos meillä tulee jostain kiistaa”, sanon. Hän nyökkää haikean oloisena. Hän vetää minut käsiensä suojaan ja halaa minua tiukasti. Kiedon käteni hämilläni hänen ympärille. Mistä tässä nyt oikeasti on kyse? “Onks kaikki ookoo?” kysyn huolestuneena, kun tunnen hänen itkevän. Hän erkaantuu halista hieman, että näen hänen kasvot. Hän ei päästää minusta irti. “No hitsi. Mun oma pikku poika menee kohta naimisiin”, hän sanoo kyyneleet valuen poskillaan. Hän hymyilee ja nostaa toisen kätensä poskelleni. Hymyilen hänelle. 

~Joel~
Istun Aleksin huoneen sängyn reunalla ja odotan häntä. Hän on ollut jo kauan siellä olohuoneessa. Siltä se siis tuntuu. Ei hän varmaan oikeasti ole ollut siellä vielä kauaa. Samassa huoneen ovi käy ja Aleksi astuu sisään. Hän hymyilee minulle ja sulkee oven. Hän kävelee luokseni ja istuu syliini sivuttain. Hän nojaa päätään olkaani väsyneesti. “Sarin asia ei ilmeisesti ollut mitään ikävää?” sanon kysyvästi. “Ei. Äiti oli vaan huolissaan musta ja siitä, että ajattelen varmasti omilla aivoillani”, hän sanoo. “Se tais kyl oikeesti vaan tulla tunteelliseks, kun esikoinen menee naimisiin”, hän jatkaa.(Aleksi on nyt esikoinen ja hänellä on pikkusisko) Nyökkään hymyillen. Suukotan Aleksin hiuksia. Hän nostaa päänsä olaltani hymyillen. Miten jollain voi olla noin täydellinen hymy? Hän on muutenkin täydellinen koko ihminen. Ihan sama vaikka sanotaankin, että kukaan ei ole täydellinen. Hän on. Jokainen yksityiskohta hänessä on täydellinen. Rakastan häntä sydämeni pohjasta, enkä haluaisi jakaa elämääni kenenkään muun kanssa, kuin hänen. Nostan toisen käteni ja silitän hänen mustia hiuksia. Ne ovat pehmeät ja pörröiset. Hän painaa nopean suudelman huulilleni. 

~~~
Sanoja 606
Soriii, eilen ei tullu ku jikosta luku, mutta yksinkertaisesti syynä oli koulu.
Muutenkin nyt kun koulu on edenny pitemmälle ja näin niin siihen uppoaa ihan mukavasti aikaa, vaikken vielä lukiossa olekaan tai mitään. Mutta yritän julkasta päivässä ainakin jostain luvun :)
Viikonloppuina luultavasti tulee lukuja sit