Joleksi

57.

~Aleksi~
Istumme keittiön pöydän ääressä ja juomme kahvia. Juttelemme kuulumisista. “Mun maha tulee olemaan kyllä ihan valtava, kun se on jo nyt ihan mukavan kokonen ja oon vasta toisella kuukaudella”, Sara sanoo hymyillen.(joo, pitäis olla vasta varmaa ekal mut ihs) “Totta. Oliks se valtava, kun sä odotit Annaa?” kysyn. “Joo. Viis kuukautta niin mä en saa enään sukkia jalkaan”, hän kertoo nauraen. Naurahdan. Olen vastaamassa, kun naapurista alkaa kuulua hirveää huutoa. Tajuan huutajien olevan Niko ja Joonas. Katson Joelia huolestuneena. Hän on rypistänyt kulmakarvansa yhteen ja näyttää mietteliäältä. Huutoa jatkuu aika kauan. Yhtäkkiä se päättyy, kuin seinään. Olemme hiljaa ja odotamme jatkuuko huuto kuitenkin. Ei jatku. “Oliks noi Niko ja Joonas?” Sara kysyy varovasti. Nyökkään. “Jos mä käyn kattoo, että kaikki on ookoo”, Joel sanoo ja nousee seisomaan. Nyökkään. Ehkä hyvä käydä tarkistamassa, että poikien riitely ei ole edennyt liian pitkälle. Joel häipyy ja minä jään Saran kanssa asuntoon kahdestaan. “No. Mites sulla ja Joelilla menee?” Sara kysyy rikkoen hiljaisuuden. “Meillä menee hyvin. Tultiin just tänään mun vanhemmilta ja julkistettiin tänää myös meidän suhde maailmalle”, kerron hymyn hiipiessä kasvoilleni. “Ihana kuulla, että teillä menee hyvin”, Sara sanoo hymyillen. Nyökkään. “Ei meillä oo ollu mitää riitojakaan”, kerron. Hän nyökkää. “No mut. Mites sulla ja Mikaelilla menee?” kysyn vuorostaan häneltä. “Meillä menee just nyt ihan hyvin. Kyllähän se piti mulle pari viikkoa mykkäkoulua ja katto paheksuvasti mun mahaa. Sit se vaan lempeni ja anto mulle anteeks. Eikä se luojan kiitos pakottanut mua aborttiin. En ois voinu tehä sitä. Mun mahassa kuitenkin kasvaa pikku ihminen, joka haluaa syntyä tähän maailmaan”, Sara kertoo ja silittää haikean oloisena mahaansa. “Hyvä kuulla”, sanon. “Aluks se kyl ei oikein osannut suhtautua mun raskauteen, mutta sitten kun se päätti, että aikoo olla silti tän pikku mimmin isä se normalisoitu”, Sara kertoo. Nyökkään hymyillen. Olen iloinen että Sara löysi noin hyvän miehen. Sara on niin mukava ja ihana persoona, että hän ansaitsee parasta. Vaikka en kyllä ihan tajua, miten Sara päätyi pettämään Mikaelia. Kai alkoholilla oli liian iso vaikutus hänen mieleen. En tiedä eikä tuo asia minulle kuulu edes. 

~Joel~
Palaan minun ja Aleksin asuntoon. Olin ollut ilmeisesti niin kauan Nikon luona, että Sara oli ehtinyt lähteä. Aleksi tulee eteiseen minua vastaan. “No. Oliks se jotain vakavampaa?” hän kysyy huolestuneena. “Ei. Ne oli vaan riidelly jostain turhasta ja Joonas oli sit lähteny ovet paukkuen”, kerron. Aleksi nyökkää. Hän näyttää hieman alakuloiselta. Vedän hänet haliin ja silitän hänen hiuksia. Hän kietoo kätensä lantioni ympärille ja painaa päänsä rintakehälleni. “Kaikki hyvin?” kysyn. “Mietin vaan Joonaksen ja Nikon riitaa”, hän kertoo hiljaa. “Vaivaaks se sua?” kysyn. “Ei sinäänsä. Mä vaan pelkään, että mekin aletaan riidellä”, hän kertoo edelleen hiljaa puhuen. “Mä en ainakaan halua riidellä sun kanssa. Joskus se kuitenkin tulee tapahtumaan. Se on fakta, mutta turhaan sä sitä mietit. Kyllä kaikki riitelee joskus”, sanon. Hän nyökkää. Hän vaikuttaa väsyneeltä. “Väsyttääkö sua?” kysyn. Hän nyökkää. “Mennään nukkuun. Tehään vaan eka iltatoimet”, sanon. Hän nyökkää taas. Nostan hänet syliini, koska hän vaikuttaa siltä, että voisi nukahtaa pystyyn hetkenä minä hyvänsä. Kävelen kylpyhuoneeseen ja lasken hänet vessanpöntölle istumaan. Teemme iltatoimet. Aleksi nuokkuu jo, joten otan hänet taas syliini ja kannan makuuhuoneeseen. Lasken hänet varovasti lattialle seisomaan. Hän riisuu housunsa. Autan häneltä paidan pois. Hän kömpii peiton alle. Riisun itsekin päällysvaatteet ja menen hänen viereen. Kiedon käteni hänen ympärille. Tässä tulisi kuuma, mutta haluan olla hänen lähellä, joten ihan sama. 

~~~
Sanoja 548
Sori tylsää menoa
Ja pakko sanoa tähän väliin, että mä en tiiä paljo mitää raskaudesta, kihloihin menosta tai häistä, joten tää ei välttämättä mee yhtään niinku pitäis mut ei voi mitään :)
Saa kyllä toki kertoa, jos on hirveitä epäkohtia :D