Joleksi

75.

Time skip marraskuun kolmanneksi viimeiseen päivään🙃

~Aleksi~
Herään siihen, kun joku hyppää päälleni. Avaan silmäni hämmentyneenä ja katson ympärilleni. Siskoni tuijottaa minua läheltä. Hän oli hypännyt päälleni. "Huomenta Ale! Sä meet tänää naimisiin!" Aurora lähes huutaa innostuksesta. Työnnän hänet pois päältäni jolloin hän tippuu lattialle. Nousen istumaan ja katson siskoani, joka istuu nyt lattialla. "Toi sattu", Aurora valittaa. "Sori, mutta ei sekään mikään maailman ihanin tunne ollu, kun hyppäsit mun päälle, vaikka kevyt ootkin", sanon hymyillen. Hän ei vastaa vaan nousee seisomaan. "No mutta. Nouse nyt. Häät on viiden tunnin päästä ja sä näytät, kuin kissalta, joka on tiputettu veteen ja kuivattu sitten hiustenkuivaajalla. Kaiken lisäks sun hiuksia pitää leikata", siskoni hössöttää. Naurahdan hänelle. "Mua ei kiinnosta, miltä mä näytän. Mä haluun vaan nähä Joelin ja saada vihdoin luvan kutsua häntä mun aviomieheks", sanon. "Aww ku söpöä, mutta älä valehtele. Kyllä sä haaluut näyttää hyvältä", Aurora sanoo. Pudistan päätäni huvittuneena ja nousen hitaasti ylös. "Onko äiti ja iskä jo hereillä?" kysyn. "On. Äiti on jo täydessä vauhdissa", Aurora kertoo. Nyökkään. Siskoni hyppelehtii ulos huoneesta. Menen hänen perässä keittiöön, missä vanhempani ovat. Minä ja perheeni olemme siis minun ja Joelin asunnolla. Joel on hotellissa oman perheensä kanssa. Meidän kummankin äidit olivat välttämättä halunneet pitää meidät erillään pari häitä edeltävää päivää. En kyllä ihan tajua miksi. Tai siis. Joo. Sen olen kuullut, että edeltävä vuorokausi pitäisi olla näkemättä toisiaan, mutta kaksi päivää. Niin kornilta, kuin se kuulostaakin, minulla on jo nyt hirveä ikävä Joelia ja hänen haleja ja suudelmia. "Minne Rilla siis menee siksi aikaa, kun te olette viettämässä hääyötä?" isäni kysyy, kun huomaa minut. "Se menee Joonakselle ja Nikolle siks aikaa", kerron. Isäni nyökkää. Istun pöytään. Äitini antaa minulle aamupalaa. "Kiitti", kiitän hymyillen. Äitini pörröttää hiuksiani. "No niin Aleksi. Syöt nyt, sitten tehään viime hetken valmisteluja. Sen jälkeen sä meet parturiin ja sit sä puet päälles puvun ja sitten lähetään paikan päälle", Aurora kertaa. Nyökin hänen sanojen mukana. Eipä minulla tähän mitään sanottavaa olisi. Hän on ottanut jonkinlaisen johtaja moodin häidemme valmisteluissa. Tottakai hän kysyy mielipiteitämme ja kuuntelee meitä, mutta hän vain pitää kaiken järjestyksessä ja aikataulussa. Hassua, koska hän on pikkusisarukseni. Minua viisi vuotta nuorempi. "Sitten, kun te ootte virallisesti aviopari, juhlitaan kunnolla. Sen jälkeen te lähdette viettämään hääyötä", Aurora jatkaa ja vinkkaa lopussa minulle silmää. "Äidin kuullen ei saa puhua tuollaisista. Haluan ajatella, että olette vielä viattomia, kuin taivaan enkelit", äitini sanoo huvittuneena. "Aleksi nyt ei oo viatonta nähnytkään", Aurora paljastaa. Katson häntä silmiin ja mietin, mistä hän puhuu. "Kerro ihmeessä mullekin", kehotan. "Eks sä muista, kuinka monesti sä karkasit yöllä kotoota?" Aurora kysyy. Aivan. Ups. Äitini katsoo minua suoraan sieluuni. "Ja mitäs herra on mennyt tekemään, kun on pitänyt lähteä ulos yöllä?" hän kysyy. "Ei mennä siihen. Tää on mun hääpäivä. Puhutaan siitä joskus toiste", sanon. "Se meni bileisiin", Aurora kertoo vituttavasti hymyillen. "Jaahas", äitini sanoo ja läpsäisee hellästi takaraivoani. "Eiköhän se tiedetty, että hän teki tyhmyyksiä nuorena", isäni sanoo rauhallisesti. Katsahdan häneen nopeasti. "Jos nyt oikeesti annettais tän aiheen olla. Kello käy", sanon. "Herranen aika. Totta. Minun piti nähdä Marin kanssa puolen tunnin päästä", äitini sanoo. Hymyilen hänelle. Hän ja Mari ovat tutustuneet todella hyvin näinä parina päivänä. He vaikuttavat jo siltä, kuin he olisivat tunteneet jo monta vuotta, vaikka he ovat oikeasti nähneet ennen ehkä kerran. Mari on siis Joelin äiti. "Minä lähden nyt pikkuhiljaa sinne. Sinä Aurora katsot, että veljesi pysyy aikataulussa ja menee sinne parturiin", äitini sanoo. Aurora nyökkää.

_ _ _

Avaan kampaamo-parturin oven. Kuuluu soma kilahdus. Astun tilaan sisään Aurora perässäni. "Aleksi Kaunisvesi?" suhteellisen nuori nainen kysyy. Nyökkään. "Tervetuloa. Voit istua tuohon penkille niin aletaan pistämään niitä hiuksia kuntoon", nainen sanoo hymyillen ystävällisesti. Nyökkään ja riisun takkini naulakkoon. Istun penkille. Nainen pistää sen jonkun mustan suojaviitan minulle. Sen jälkeen hän katselee hetken hiuksiani ja koittaa niiden laatua. "Mitäs näille tehdään?" hän kysyy. "Niitä pitäis leikata jonkun verran lyhyemmäksi", sanon. "Paljonko noin?" nainen kysyy. Mietin hetken ja näytän sitten naiselle, minkä pituisiksi haluaisin ne. Nainen nyökkää ja aloittaa työnsä.