Joleksi

37.

~Joel~
Pysäytän auton valkoisen, kaksikerroksisen,  omakotitalon pihaan ja sammutan sen. Se sijaitsee metsän keskellä. Irroitan turvavyöni ja käännän sitten katseeni viereeni. Aleksi oli nukahtanut taas. Hymyilen näylle. En herätä häntä vielä sillä näen äitini, joka tulee ulos kädet levällään valmiina halaamaan minua. Nousen autosta ja menen äitini halattavaksi. Näen isän äidin takana. Hän näyttää hieman vaivaantuneelta ja kurkkii auton suuntaan. En syytä häntä. Onhan siinä paljon sulateltavaa, kun poika seurusteleekin yhtäkkiä toisen pojan kanssa, kun on ollut koko ikänsä hetero. Äiti päästää minut halauksesta. Katson isääni silmiin ja hymyilen hieman. Hän katsoo minua silmiin ja pikkuhiljaa huomaan hymyn nousevan hänen huulille. Kävelen hänen luo ja halaan häntä. "No mutta, toitkos sinä sen pojan mukanasi?" äitini kysyy hieman kärsimättömän oloisena. Naurahdan ja kävelen takaisin autolle. Avaan pelkääjän paikan oven ja kumarrun Aleksin puoleen. "Aleksi. Sun pitäis herätä", sanon ja ravistan häntä hieman. Katson häntä, kun hän siristelee silmiään ja katsoo ympärilleen. "Ollaan perillä", kerron. Hän kääntyy salamana katsomaan minua. Hän näyttää olevan lievästi kauhuissaan. "Kaikki menee hyvin", sanon hiljaa ja otan hänen käden omaani. Puristan sitä. "Paitsi äiti saa kyllä hermoromahduksen, jos mä en kohta vie sua näytille", jatkan. Aleksi naurahtaa. "Ooks sä valmis?" kysyn. Hän nyökkää ja irrottaa turvavyönsä. Siirryn pois hänen edestä, jotta hän pääsisi ulos autosta. Katson häntä, kun hän nousee ja sulkee auton oven takanaan. Nappaan hänen käden omaani ja kävelen vanhempieni luo. "Hei! Minä olen Joelin äiti Mari", äitini esittäytyy. Aleksi ojentaa kätensä käteltäväksi, mutta äitini hymyilee ja vetää hänet haliin. "Anna hänen nyt kertoa nimensä, ennen kuin kuristat hänet hengiltä", isäni sanoo huvittuneena. Äiti päästää irti Aleksista ja tapittaa tätä nyt kysyvänä. "Aleksi. Mä oon Aleksi", Aleksi takeltelee hieman sanoissaan. Isäni ojentaa kätensä hänelle ja sanoo: "Markus." Aleksi nyökkää ja tarttuu hänen käteen. He kättelevät. "Eiköhän mennä sitten kahville", äitini hihkaisee. "Me haetaan meiän kassit. Tullaan perästä", sanon. Hän nyökkää. He katoavat sisälle ja minä ja Aleksi palaamme autolle. Otan kassimme takapenkiltä. "Sori mun äitistä. Se on tollane ylipirtee hössöttäjä", kerron. Aleksi naurahtaa. "Aika samanlainen, kuin mun oma äiti siis. Mutta joo, musta Mari vaikutti tosi kivalta", hän kertoo hymyillen. Nyökkään ja huokaisen helpotuksesta. Ei olisi ollut kiva, jos he eivät olisi tulleet toimeen. Lähdemme sisälle.
(Tähän väliin, Mari ja Markus oli ekat nimet mitkä tuli mielee xd😅)

~Aleksi~
Makaan Joelin kanssa hänen huoneen sängyllä. Se on 120cm leveä. Olen käpertyneenä häneen kiinni. Pääni lepää hänen tasaisesti kohoilevalla rintakehällä. Tunnen hänen käden hiuksissani. "Nukuiks sä hyvin?" kuulen hänen kysyvän. Nostan katseeni häneen ja nyökkään hymyillen. Toisin kuin olin olettanut, minä olin nukkunut erittäin hyvin, vaikka Joelin vanhemmat ovat samassa talossa. "Paljonko kello on?" kysyn. Joel ottaa kännykkänsä yöpöydältä ja katsoo siitä, paljonko kello. "Puol yheksän", hän kertoo. Nyökkään ja nousen istumaan. Tekisi mieli, vain jäädä makoilemaan hänen kanssa, mutta en viitsi. En viitsi jäädä nukkumaan, kun luultavasti ainakin hänen äiti on jo hereillä ja touhuamassa. Nousen seisomaan ja menen kassilleni. Otan sieltä kollarit ja AC/DC paidan. Puen ne päälleni ja vedän nilkkasukat jalkoihini. Katson peiliin, joka on Joelin seinällä. Hiukseni ovat aivan pörrössä ja sekaisin. En kuitenkaan jaksa tehdä niille mitään. Tunnen kädet jotka kietoutuvat lantioni ympärille. Käännyn ja näen Joelin. Painan hänelle nopean suukon huulille ja häivyn sitten huoneesta. Kävelen portaat alas alakertaan. Suuntaan askeleeni keittiöön. Kuten arvasin. Mari touhuaa ilmeisesti aamiaista keittiössä. Hän ei näytä huomaavaan minua. "Voinks mä auttaa jotenkin?" kysyn. Hän kääntyy ja hymyilee minulle. "Huomenta. Jos voisit hämmentää tuota puuroa?" hän kysyy iloisesti. Nyökkään hymyillen ja menen puuron luo. On hiljaista. "Joel välittää sinusta todella paljon", Mari sanoo yhtäkkiä. Käännyn katsomaan häneen ihmeissäni. Mistä tuo nyt tuli? "Hän ei ole koskaan ketään kohtaan noin hellä. Eikä hän myöskään ole ikinä katsonut ketään sillä tavalla, kun hän sinua katsoo", Mari selventää. Katson häntä. "Mäki välitän Joelista ihan valtavasti. Se on aina valmiina auttamaan mua ja tukee mua kaikessa. Mä rakastan sitä", kerron. Hymy nousee kasvoilleni sanoessani nuo sanat. "Ihanaa, että hän on löytänyt tuollaisen ihmisen vierelleen", Mari sanoo hymyillen. Samassa Joel raahautuu keittiöön. "Huomenta", hän sanoo. Käännyn hymyillen takaisin puuroon päin. "Huomenta", kuulen Marin äänen. Joel kävelee vierelleni ja painaa suukon pörröisiin hiuksiini. Nostan katseeni hänen silmiin ja hukun melkein niihin. Tuijotamme toisiamme kauan. Lopulta Joel siirtyy taakseni ja kietoo kätensä lantioni ympärille. Hän painaa leukansa pääni päälle. "No niin. Mä käyn sanomassa Markukselle, että aamiainen on valmis. Te voitte jo alottaa", Mari ilmoittaa. Nyökkään. Joel kääntää minut ja suutelee minua huulilleni. Työnnän hänet hetken päästä pois ja menen istumaan. Hän istuu viereeni ja alamme syödä aamupalaa. Pian hänen vanhemmat tulevat myös keittiöön ja istuvat meitä vastapäätä.

~~~
Sanoja 735
Sori jos on vähän tylsää meininkiä.
Toivottavasti Aleksi paranee pian.