Joleksi

8.

Aleksi herää Joelin päältä. Hän hymyilee, kun näkee Joelin nukkuvat kasvot. Hän painaa huulensa hellästi Joelin otsalle. Pian hän näkee, kun Joelin silmät raottuvat ja aukeavat. "Huomenta", Joel sanoo aamusta käheällä äänellä. "Huomenta", Aleksi sanoo hiljaa. He tuijottavat toisiaan. "Tota. Pitäiskö meiä lähtee? Paljo kello o?" Joel kysyy rikkoen hiljaisuuden. Aleksi katsoo kännykästä kellon. "Kaheksan. Voitais me kai lähteä", Aleksi toteaa. He nousevat ja pistävät tavarat kasaan. Kun kaikki on valmista, Joel istuu kuskin paikalle ja Aleksi pelkääjän paikalle. Joel käynnistää auton ja lähtee ajamaan kohti Aleksin asuntoa. He saapuvat oikean kerrostalon pihaan. He ottavat kaikki tärkeät tavarat mukaan ja lähtevät Aleksin asunnolle. Aleksi avaa asuntonsa oven ja astuu ensin sisään. Joel tulee perässä. He laskevat tavarat lattialle ja riisuvat takkinsa ja kenkänsä. "Vittu. Voiaanko vaa halailla sohvalla nii kaua kunnes o treenit?" Joel kysyy. "Sopii mulle", Aleksi sanoo hymyillen. He vaihtavat vaatteet ja menevät sitten makaamaan sohvalle. Aleksi makaa Joelin päällä ja Joel on kietonut kätensä Aleksin alaselän ympärille. "Helvetti mä rakastan sua", Joel kuiskaa ja haistaa Aleksin hiuksia. Hän tykkää, miltä Aleksi tuoksuu. "Mäki rakastan sua iha helvetisti", Aleksi kuiskaa ja painaa päänsä tiukemmin Joelin rintaa vasten.

Kello on puoli viisi, joten he päättävät lähteä jo studiolle. Tällä kertaa Aleksi istuu kuskin paikalle ja Joel pelkääjän paikalle. He juttelevat ja nauravat automatkan studiolle. Aleksi parkkeeraa auton ja sammuttaa sen. He jäävät hetkeksi istumaan autoon. "Muut ei oo tainnu vielä tulla", Joel toteaa. Aleksi nyökkää. "Käytetää se aika hyväks. Kohta me ollaa taas erossa toisistamme tunteja", Aleksi sanoo. "Niimpä. Tosin tänään treenit on kyllä varmaa vähä lyhyemmät, ku ne on huomenna aikasemmi", Joel sanoo. Aleksi ei vastaa mitään. Hän vain suutelee Joelia hellästi. He suutelevat siinä autossa hetken. Sitten he päättävät mennä studioon sisään. He astuvat studioon ja toteavat olevansa ensimmäiset. Aleksi istuu työpöytänsä taakse ja käynnistää kaikki koneet ja ohjelmat. "Vittu sä oot kyl kova tos, mitä sä teet", Joel sanoo Aleksin korvan juuressa. "kiitti", Aleksi sanoo säikähtäen vähän, kun Joel on yhtäkkiä niin lähellä. Joel siirtyy seisomaan Aleksin eteen ja kiipeä sitten hänen syliin. Aleksi punastuu. "Joel... Me ollaan studiolla", Aleksi muistuttaa hiljaa. "Ei se haittaa. Tääl ei oo viel ketää", Joel kuiskaa. "Mut, jo-...", Aleksi aloittaa, mutta Joel keskeyttää hänet suutelemalla häntä. Aleksi antautuu ja vastaa suudelmaan. He suutelevat siinä jonkin aikaa. He eivät kuule, kun joku avaa oven. "Öö... Mitäs helvettiä täällä tapahtuu?" kuuluu ääni. He erottautuvat äkkiä toisistaan. Myöhäistä. Ovella seisoo hämmentyneen näköinen Joonas. "Me voiaa selittää...", Aleksi aloittaa. "Ei teiän tarvi. Se on teiä oma asia", Joonas sanoo pudistellen päätään. Aleksilta pääsee pieni helpotuksen huokaus. "Joonas muute. Me ei haluta vielä kertoo muille, joten voisiks sä olla hiljaa tästä?" Joel kysyy. "Toki. Toi on teiä iha oma asia", Joonas sanoo. Hän menee kitaransa luo ja alkaa pistää sitä soitto kuntoon. Jonkin ajan kuluttua muutkin saapuvat. Joel näkee, kun Niko luo oudon katseen Joonakseen. Joonas väistää sen. Joel pudistaa päätään ja päättää keskittyä oikeasti tekemään töitä. He tekevät töitä neljä erittäin tehokasta tuntia. Sitten he päättävät lähteä kaikki koteihinsa. Tai siis Joel Aleksille. Joel ja Aleksi lähtee tällä kertaa heti ensimmäisenä. He kävelevät autolle ja lähtevät rakennuksen pihasta. Kello on vähän yli yhdeksän, kun he pääsevät kotiin. He syövät jotain iltapalaa ja päättävät mennä nukkumaan, koska heitä väsyttää. Aleksi makaa puoliksi Joelin paljaalla rinnalla. Hän piirtelee kaikenlaisia kiehkuroita ja kiemuroita Joelin paljaalle rinnalle. Joel hymyilee ja suukottaa Aleksia hänen mustiin, pörröisiin hiuksiin. He ovat hereillä vielä tovin, vain katsellen toisiaan. Aleksi tuntee, kuinka hänen silmäluomensa vaipuvat raskaasti kiinni. Hän nukahtaa. Joel hymyilee Aleksin nukkuville kasvoille ja sulkee itsekin silmänsä. Ei mene kauaakaan, kun he kumpikin nukkuvat jo sikeästi onnellisina toisiinsa kietoutuneina.