Joleksi

72.

~Joel~
Herään siihen, kun joku pusuttelee kasvojani. Avaan silmäni hymyillen ja kohtaan Aleksin siniset silmät. "Hyvää syntymäpäivää", hän sanoo hiljaa ja painaa hellän suudelman huulilleni. Nostan toisen käteni hänen poskelleen ja silitän sitä. "Saanko mä sun perseen synttäri lahjaks?" kysyn virnistäen. Aleksi naurahtaa. "Ehkä vähän myöhemmin", hän sanoo hieman punastuen. On hauskaa, että hän punastuu tällaisista keskusteluista, vaikka sängyssä hän voi tehdä lähes mitä vain. "No myöhemmin sitten", sanon. "Mä tein aamupalaa", Aleksi sanoo. Nousen istumaan ja painan suukon hänen poskelle. "Sä oot ihana", sanon ja pörrötän vielä hänen hiuksia, vaikke ne ovatkin jo valmiiksi ihan sekaisin. Aleksi hymyilee minulle vain ja nostaa tarjottimen syliini. Siinä on eri lempi ruokiani. "Mä käyn sitten hakemassa keskusta pari juttua niin joudut olla sen aikaa yksin", Aleksi sanoo. "Tai siis. Et joudu oikeestaan ihan yksin olla. Onhan täällä Rilla", hän jatkaa. Nyökkään. "Kunhan sulla ei mee kauaa. En haluu olla mun syntymäpäivänä erossa susta", sanon. "Miten haluatte teidän korkeutenne", Aleksi sanoo hieman leikkisästi. Naurahdan. "Kutsuks sä mua sitte myöhemminkin teidän korkeudenneks?" kysyn viekkaasti. "Miten vaan haluut, mutta nyt syödään aamupala ", Aleksi sanoo. Nyökkään.

_ _ _

"Mä meen nyt. Jos sulle tulee tylsää niin Rilla pitäis käyttää pihalla", Aleksi sanoo. Hän seisoo eteisessä ulkovaatteet päällään ja katsoo minua suoraan silmiini. "Joo. Mä taian käyttää sen nyt heti", sanon. Aleksi nyökkää. "No moikka", hän sanoo. "Moikka", huikkaan, ennen kuin hän jo katoaa ovesta rappukäytävään ja ovi sulkeutuu. Menen olohuoneeseen, missä Rilla touhuaa jotain. Toivottavasti hän ei ole pahan teossa. Näen koiran möyrimässä sohvalla. "Mitä sä oikeen teet?" kysyn nauraen. Koira lopettaa ja katsoo minua. Menen sen luo ja nostan sen syliini. Rapsutan sen turkkia. "Mitä jos lähettäis pihalle?" kysyn. Lasken koiran maahan. Se heiluttaa häntäänsä innoissaan. On hauskaa, miten koirat oppivat jonkun sanan merkityksen. "Joel käy vaan eka pukemassa päälleen niin mennään sitten", selitän koiralle ihan, kuin se siitä jotain tajuaisi. Menen makuuhuoneeseen ja etsin itselleni päivävaatteet päälle. Huppari ja farkut. Puen päälleni ja menen sitten eteiseen. Puen ulkovaatteet päälleni ja pistän puhelimeni sekä asunnon avaimet taskuihini. Sen jälkeen otan Rillan valjaat ja flexin. Puen valjaat koiralle ja kiinnitän niihin sitten flexin hihnan. Avaan asunnon oven ja astun rappukäytävään. Suljen oven perässäni ja nostan sitten Rillan syliini. Kävelen portaat alas. Lasken koiran käsistäni ja avaan ulko-oven, jolloin koira lähtee innoissaan vetämään joka suuntaan. Hymähdän sille huvittuneena. Koiran rotu on onneksi pieni ja se on vielä pentukin, joten ei sillä paljoa voimaa ole. Lähden kävelemään. Voisi mennä johonkin puistoon tai jotain.

_ _ _

Avaan asunnon oven ja astun sinne. Suljen oven ja kumarrun sitten ottamaan Rillalta valjaat pois. Koira juoksee peremmälle asuntoon ja pian kuulen Aleksin lässyttävän sille. Hän oli tullut kotiin ennen meitä. Olimme viipyneet Rillan kanssa puolitoista tuntia pihalla. Riisun ulkovaatteni ja menen sitten itsekin peremmälle asuntoon. Aleksi tulee luokseni ja painaa huulensa omilleni nopeasti. Hän hymyilee ja ojentaa minulle kukkakimpun. Kukat ovat kauniita. Eivät kuitenkaan yhtä kauniita, kuin Aleksi. "Kiitos", sanon. Aleksi ojentaa minulle vielä jonkun rasian. Lasken kukkakimpun käsistäni keittiön pöydälle ja avaan rasian. Sen sisältä paljastuu ketju jossa on sormus. Tajuan, että se on Aleksin eräs lempi sormus. Katson rasiaa hieman epäuskoisena. "Mä haluun, että sulla on koko ajan minä sun mukana", hän sanoo punastuen somasti. Vedän hänet haliin ja suukotan hänen hiuksia. "Tykkäätkö sä siitä", hän kysyy hiljaa kietoen kätensä ympärilleni. "Tykkäänkö? Mä rakastan sitä. Se on ihana", vastaan ja rutistan häntä tiukemmin itseäni vasten.

~~~
Sanoja 552
Seuraavan sit smuttia ;)