Onnelliset (Olli x Aleksi)

4. Rakastavaiset

Aleksi
Eilen Olli kävi katsomassa sormusta Nikolle ja Joonakselle, sillä Olli intoili ihan täysin heidän puolestaan. Myönnän, että olin ihan samanlainen kun minä kävin ostamassa Ollille sormusta ja löysin täydellisen.
—
Tunnen pusun niskassani, Olli on herännyt. Aika myöhään kyllä, kello on jo 12 iltapäivällä. Tai jos sitä voi vielä iltapäiväksi sanoa.
"Huomenta pikkupoika" kiusoittelen.
"No huomenta LITTLEMAAANN" Olli huutaa.
"no haista vittu Olli" vastaan muka vihaisena.
Tunnen kuinka kädet tulevat kyljilleni ja Olli alkaa kutittamaan minua. Kikatan kuin mikäkin pikkumukula.
"Olliiiiii, lo-petaaaa" huudan nauruni seasta.
Hän vain jatkaa ja nauraa minulle.
"Vittuu lopetaa mä kuolen OLLIII" huudan.
"no okei sitten" hän hymähtää.
"kostan tän sulle viä" sanon virne kasvoillani. Olli vain hymyilee minulle.
—
Olli
Aleksi sanoi kostavansa minulle myöhemmin, taidan jo arvata. Hän keksii minulle jonkun sitomisleikin ja kyllä tiedätte mihin se menee. No ei siinä, tykkään Aleksin keksimistä jekuista.
"mennääks kävelylle" Aleksi ehdottaa yhtäkkiä sohvalta.
"joo no mikä ettei" huikkaan tuolle.

Lähdemme ulos päin ja nappaan tuon huomaamatta Aleksin syliini. Hän vain hymyilee minulle söpösti. Aleksi osaa olla kyllä maailman suloisin.
"tuutsä mun reppariin" kuiskaan hänelle hymy kasvoillani.
Aleksi nyökkää, otan hänet reppariini ja alan kävelemään puiston polkua pitkin yhdelle kukkulalle. Täällä on niin kaunista, mutta ei yhtä, kuin Aleksi on.
—
"eiks tää ookki upee paikka?" kysyn Aleksilta.
"joo on" hän vastaa katsoen minua sinisillä silmillänsä. Voisin katsoa niitä ikuisuuden.
Siinä me nyt seisomme niin, että olen Aleksin takana kädet hänen olkapäillänsä.
Olemme niin onnellisia yhdessä. Huomaan kun hän rupee tärisemään.
"onks sulla kylmä?" kysyn vähän huolestuen.
"j-joo" Aleksi vastaa hampaat kalisten. Annan Aleksille takkini ja otan hänet lämpimään halaukseen. En halua hänen vilustuvan.
"eiköhän me mennä jo kotii" huikkaan Aleksille hänen nyökätessään.
—
Kävelemme pimeää katua käsi kädessä, kunnes huomaamme jonkin kännisen miehen tulevan meitä vastaan. Pelottaa hieman Aleksin puolesta.
"ootpas sä sulonen" tuo mies sanoo viekkaasti poikaystävälleni.
"Näpit irti siitä, se on mun mies!" huudan vihaisesti.
"vooi ootpas sä oikein huolehtivainen, mikäs sun nimi on?" mies kysyy Aleksilta.
"A-aleksi" hän sanoo jo vähän pelokkaana.
"no kuules aleksi, mitä jos sä lähtisit mun luo, ei toi sun poikaystävä suutu jos me niinku vähä hommaillaan" mies virnuilee.
"e-en ikinä!" Aleksi huutaa pelokkaana.
"Nyt vittu sä lähet menee siitä tai mottasen sua turpaan!" ärähdän.
Mies nostaa kätensä ilmaan ja lähtee hoipertelemaan toiseen suuntaan. Toi oli lähellä.
— timeskip Ollin ja Aleksin kotiin.
"ooks kunnossa?" kysyn katsoen hänen pelokkaita kasvoja.
"j-joo" hän kuiskaa kyyneleen valutessa poskellensa.
"shh rakas ei mitää hätää." rauhoittelen tuota ja otan hänet syliini. Pikkuhiljaa Aleksi rauhoittuu ja nukahtaa. Kannan hänet sänkyyn ja menen itse hetkeksi vielä parvekkeelle istuskelemaan.
Huomaan joidenkin kahden tytön kävelevän kadulla, heillä on bändimme logohupparit päällänsä. Päätän olla ystävällinen ja huudan moi. He katsovat minuun päin "mitä vittua onks toi Olli" ilmeellä.
Heilutan vielä heille, kunnes he jatkavat matkaansa.
—
Aleksi
Herään siihen, kun Olli ei ole vieressäni. Näköjään nukahdin vain kymmeneksi minuutiksi. Äskeinen välikohtaus oli pelottava sen miehen kanssa. En ole kertonut Ollille, että pelkään kännissä olevia, sillä isäni on alkoholisti ja on joskus lyönyt minua kännissä. Se pelottaa minua. Pitäisi varmaankin puhua asiasta.
Lähden etsimään Ollia pitkin kämppään kunnes näen parvekkeelta tutut hiuspehkon, joka kuuluu Ollille. Peläytän hänet laittamalla käteni hänen ympärillensä.
"vittu sä säikäytit" Olli naurahtaa.
"sorii" kikatan.
"mun pitäs kertoo sulle yhestä asiasta.." katson häntä allapäin.
"kerro vaan Aleksi." Olli katsoo minua hymyillen.
"nosiis äsken ku tapahtu se välikohtaus sen kännisen miehen kans, ni pelkäsin niin paljon sen takia ku mun isä on alkoholisti ja se on lyönyt mua joskus" sanon ja pursahdan itkuun.
"rakas oon niin pahoillani." olli sanoo apeasti.
"no eihän se sun syy oo" niiskaisen.
Olli ei sano mitään, vaan alkaa silittämään päätäni, se rauhoittaa.
—
Olli on niin ihana, kun pitää minusta huolta.
"ollii, voidaaks mennä nukkumaa?" kysyn häneltä haukoitellen.
"joo mennään vaan" Olli vastaa hymyillen.
Tuo kiharapäinen ottaa minut syleilyynsä ja kantaa minut meidän makuuhuoneeseen.
Hän katsoo minua "anna minulle" ilmeellä. Hymyilen vain tuolle.
Tunnen hänen käden menevän haaraväliini.
"olli ei jaksa nyt ku väsyttääää" sanon tuolle naurahtaen.
"Aleksiiiii mua haluttaa, anna jookooo" tuo marmattaa ja hieroo jalkoväliäni virnistäen. Housujani alkaa kiristämään. Voi nyt helvetti Olli minkäs teit. Noh tästä yöstä tulee olemaan pitkä, no ei siinä Olli on kiimasella päällä, niin tottakai minun pitää antaa hänelle. Olli on kunnon kiimanen pikkupoika. Aika söpöä.
————————
sanoja 700
🥴
ens luku on Nikon ja Porkon näkökulmasta