Onnelliset (Olli x Aleksi)

5. portaat

Niko
Tänään olen ajatellut kosia Joonasta. Tämä päivä on minun mielestä täydellinen. Ajatukseni on tämä. Kysyn Joonasta kävelylle kanssani, ja menemme Tuomiokirkon portaille. Sitten kosin häntä.
—
Olen tällä hetkellä keittiössä valmistamassa meille aamupalaa. Ilmeisesti Joonaskin heräsi, sillä kuulen takaani askelten ääntä. Pian hänen kätensä onkin minun lanteilla ja tuo antaa minulle pusun kaulaan.
"huomenta hattarapää" kiusoittelen.
"no huomenta kultakutri" joonas sanoo vienolla ilmeellä.
Kyllä, kutsumme toisiamme aina välillä tälläisillä ylisöpöillä hemmottelu nimillä.
"nukuiks hyvi?" kysäisen.
"miks ees kysyt, tottakai ku sä olit mun vieres." tuo hymyilee.
"aattelin et mentäs iltapäivällä kävelylle" ehdotan.
"ääh onks pakko, en millää jaksais" Joonas marisee.
"on, en haluu yksinkää mennä" sanon katsoen häntä koiranpentu ilmeellä.
"no hyvä on" tuo hymyilee.
—
Saimme hetki sitten aamupalan syötyä. Nyt katsomme vain jotain tylsää saippuasarjaa. Pitäisi kuluttaa aikaa. Paska kun kysyin joonasta iltapäivällä lenkille enkä illalla. Ihan vain sen takia illalla olisi parempi, koska kuun valo tekisi kaikesta romanttisempaa..

"mitä jos mentäs vasta illalla sinne sun kävelylles?" hän kysyy.
Jestas tuo osaa lukea ajatuksiani. Hieman pelottaavaa kylläkin.
"no mikä ettei." vastaan.
—
Silitän Joonaksen hiuspehkoa lempeästi. Se on niin pehmeä. Ihan kuin hattaraa.
Kuulen yhtäkkiä pientä tuhinaa vierestäni. Joonas nukahti. Ihan hyvä vaan, siten aika kuluu nopeammin.
Olen miettinyt, että tänään voisimme pitää jotkin bileet ihan vain jätkien kesken, meidän kihloihin menon kunniaksi. Jos siis vain Joonas vastaa myöntävästi kosintaani. En tiedä mitä tekisin, jos hän torjuisi minut.
— timeskip iltaan —
Joonas
Herään Nikon sylistä. Olin ilmeisesti nukahtanut sohvalle.
Nyt pitäisi lähteä sinne Nikon ihmeen kävelylle, en kyllä millään jaksaisi, mutta lähden silti ihan vain Nikon seuraksi. Miksiköhän me edes mennään kävelylle, ei me ikinä ennen olla missään kävelyillä käyty. Noh, se kai selviää vain menemällä.
—
Niko
"nonii, eiköhän me sitte lähetä sinne kävelylle." sanon Joonakselle ja sujautan rasian nopeasti taskuuni hänen huomaamattaan.
"juu" saan vastaukseksi.
Menen eteiseen pukemaan takkia, koska tähäb vuoden aikaan on jo aika kylmä. Pian Joonaskin tulee perässäni.
Pääsimme pihalle. Otan hänen kädestään kiinni ja lähdemme kävelemään.
—
Olemme kävelleet nyt joku 10min, eli pian olemme Tuomiokirkolla.
"ääh Niko kuinka kauan me viä kävellään" Joonas valittaa.
"ei kauheen kauaa enään." vastaan hymyillen.
Hän nyökkää vastaukseksi.
Alan jo näkemään polun kirkon rappusille. Otan vähän tiukemman otteen hänen kädestään ja ohjaan Joonaksen rappusille. Hän katsoo minua ihmeissään.
"miks sä mut tänne toit?" tuo ihmettelee.

En vastaa mitään, vaan alan kaivamaan taskustani rasiaa. Menen kosimis asentoon. Nyt sitä mennään, aijon kosia tuota rakastamaani miestä.
"Joonas Henrik Porko, tulisiksä mun aviomieheks?" kysyn tuolta, ja avaan sormusrasian.
"Niko rakas tottakai tuun!!" hän iloitsee.
Pujotan sormuksen hänen vasempaan nimettömään, jonka jälkeen suutelemme pitkästi.
"mä rakastan sua" kuiskaan Joonaksen korvaan tirauttaen pari onnenkyyneltä.
"niin mäkin sua Niko." hän hymähtää.
—
Nyt olemme virallisesti kihloissa. Minä ja Joonas. Rakastan häntä.
"aattelin, jos pidettäs tänään viä poikien kesken bileet mein kihloihin menon kunniaks?" kysyn.
"jooo toi on hyvä idea, mut tänää ei sit otetaa muutaku skumppaa, en haluu unohtaa tätä iltaa." hän sanoo.
Nyökkään hymyilevästi.
—
Pääsimme jokin puoli tuntia sitten kotiin. Äsken soitin Joelille ja kysyin heitä bileisiin, mutta kerroin, ettei toisi mitään juomista. En myöskään halua, että muut jätkät juovat.
—
Ovikello soi. Käyn avaamassa oven, jonka takana seisovat Olli, Aleksi, Tommi ja Joel.
Saapuivat ilmeisesti kaikki samalla kyydillä.
"tulkaa peremmälle" sanon ja näytän kädelläni kämppääni.
Odotan vielä, että kaikki menevät istumaan sohvalle, jotta saamme kertoa olevamme kihloissa. Ollille ja Aleksille se ei tullut tietenkään yllätyksenä, sillä Olli oli mukanani ostamassa sormusta ja on hän varmaan Aleksillekkin kertonut asiasta.
"nonii, meil olis Joonaksen kanssa vähä asiaa teille." vihjailen.
"no mitäs tällä kertaa" Joel kiusoittelee.
Näytämme käsiämme jätkille. He rupeavat hurraamaan ja juoksevat halaamaan meitä.
"Onnee!" Joel ja Tommi sanovat yhtä aikaa.
Hymyilemme Joonaksen kanssa takaisin.
"no onnee nyt meinki puolesta" Olli sanoo ja tulee halaamaan meitä.
"kiitos"
—
Olemme istuneet iltaa jonkun tunnin. Olen seurannut jo tovin Ollin ja Aleksin menoa, kun Olli on kuiskaillut jotain Aleksin korvaan. He ovat kyllä niin söpöjä.
"me lähetää Aleksin kans jo kotii ku sitä väsyttää" Olli ilmoittaa virne kasvoillansa.
Nyökkään vastaukseksi.
Aivan varmasti joo Aleksia väsytti. Taisivat mennä tekemään jotain ihan muuta, kuin nukkumaan. Huomaan sen, sillä Olli hivutteli käsiään koko aika Aleksin jaloilla. Ihmeen kiima-kalle, tai no pikemminkin, kiima-Olli.
—
Loput jätkistä lähtivät äsken.
"mitäs me oikeen tehtäs eka yö kihlaparina?" kysyn Joonakselta virnuillen.
"mä taidan tietää" hän virnuilee minulle takaisin.
Taitaa tulla pitkä yö.
————————-
sanoja 705
🖤🥲