Onnelliset (Olli x Aleksi)

3. sormus

Olli
Heräsin ihmeen aikasin, kello on jotain puoli kahdeksan. En saanut enään unta, joten alan selailemaan puhelinta. Aleksi vain tuhisee söpösti minun vieressäni. Hän on niin suloinen. Pian puhelimeeni tulee kuitenkin viesti Nikolta. Mitäköhän hänellä on mielessä?
—
Niko: jouu, voisiks lähtee mun kans sormuskaupoille, tarviin jonku makutuomarin ku en osaa päättää minkä ostaisin, Joonas tarvii vaa parasta:)
minä: juu tottakai, mut ei viä, Aleksi nukkuu viä eikä kaupatkaa oo viä auennu, jos joskus 11 aikoihi, nähää vaik siin sormusliikkeen ees?
Niko: sopii, nähää si, moro
minä: mooi
—
On suloista, että Niko ja Joonaskin ovat niin onnellisia kuin minä ja Aleksi. He näyttävän niin söpöiltä yhdessä, ihan sama missä olimme, he ovat ihan lääpällään toisissansa koko ajan kiinni.
Aleksi alkaa näyttää heräämisen merkkejä, nimittäin kuulen haukottelua vierestäni.
—
"No huomenta söpöläinen" lässytän hänelle.
"huomenta vaan Olli" Aleksi sanoo katsoen minua noilla kauniimmilla merensinisillä silmillänsä.
"mä meen tänään Nikon kans valitteen Porkolle sormusta, se kosii sitä vissiin tällä viikolla" hymähdän.
"sehän on ihanaa, ne on ihan lääpällään toisiinsa" aleksi naurahtaa.
"no mut ei niin lääpällään ku me" virnuilen ja annan Aleksille pusun otsalle, jonka jälkeen menen vessaan.
—
Kuulen selkäni takaa pientä tepsutusta, se on Aleksi joka on ilmeisesti niin läheisyydenkipeä, myönnän kyllä, en itsekkään osaa olla hetkeäkään erossa Aleksista. Hän on maailman parhain poikaystävä, olen varma siitä, että kenelläkään ei ole näin ihanaa miestä kuin Aleksi.
"tuliks ikävä?" naurahdan Aleksille joka seisoo takanani.
"jooo" tuo vastaa katsoen minua koiranpentuilmeellä ja pistää kätensä ympärilleni.
—
Tulikin mieleen, että Joelilla ja Porkolla on ensiviikolla synttärit, kai heille bisse kelpaa lahjaksi, miksi edes kysyn itseltäni, totta vitussa kelpaa. Aleksin synttäritkin on lähellä, niinkuin minunkin. Ajattelin yllättää Aleksin oikein kunnolla. Voisimme pitää hänelle Aleksin vanhempien kanssa kunnon yllätyssynttärit, siitä tulisi ikimuistoista.
—
Kello on jo viittä vaille 11, joten päätän lähteä.
"moikka aleksi, mä meen nyt" huikkaan ja annan vielä pusun.
"heippa!" hän vastaa.
Pihalle päästyäni starttaan autoni ja lähden kauppakeskukseen, jossa kyseinen sormusliike sijaitsee. Asun keskustassa, joten kauppakeskukseenkaan ei olisi pitkä matka. Vihdoin pääsen perille, laitan auton oven lukkoon ja otan vielä aurinkolasit jotka pistän päähäni, muistan pistää vielä hupun päähän, sillä en halua fanien tarrautuvan minuun kiinni.
—
"tulithan sä vihdoin" niko huikkaa.
"joo kesti vähä, ku unohin kattoo kelloo" sanon pahoittelevasti.
"eiköhän sit mennä kattelee teille sopivaa sormusta" tokaisen Nikolle, joka nyökkää vastaukseksi.
—
Niko
Pyysin Ollia minun kanssani valitsemaan minulle ja Joonakselle sormusta. Vain siksi, että Olli on minun paras kaveri ja kaiken lisäksi hyvä makutuomari. Aijon ostaa meille täydelliset sormukset, ei mitään liian yksinkertaista, mutta ei mitään yliöveriä.
Isken heti silmäni tuohon hopeiseen sormukseen jossa on jotain pientä kuviointia.
"hei kato tota!" intoilen Ollille.
"no mut toi on täydellinen" Ollikin innostuu.
Menen Ollin kanssa kassalle, myyjä hymyilee meille varmaan luulien, että me olemme yhdessä.
"näytätte tosi onnellisilta yhdessä" myyjä hymyilee.
"joo tota me ollaan vaan parhaita kavereita, Olli tuli mun mukaan makutuomariksi." naurahdan.
Näen tuon myyjän silmistä kuinka hän katsoo meitä ilmeellä "upsista".
—
"missä oot aatellu kosia?" Olli kysyy.
"aattelin et Helsingin Tuomiokirkon portailla olis täydellinen paikka, myöhään illalla, kuunvalossa" intoilen.
"okei vau, toi on hyvä idea" hän hymähtää.
"mut mä tästä taidan lähtee kotii ettei Joonas ihmettele missä viivyn" huikkaan Ollille
"joo moro" hän vastaa ja lähtee autollensa.
—
Saavun kotiin jossa Joonas odottaa jo sohvalla. Ehdin laittaa nopeasti rasian piiloon takataskuuni. Pian Joonas juokseekin pussaamaan minua.
"mulla oli sua ikävä, missä olit näin kauan?" hän ihmettelee.
"kävin lenkillä" heitän hänelle, joka menee täydestä läpi.
"okei" Joonas vastaa hymyillen.
Avaan telkkarin, josta tulee tällä hetkellä vain Salkkareita, no sehän kelpaa, sillä se on minun ja Joonaksen lempisarja.
—
Joonas
Niko tuli äsken kotiin. Oli ihan hirveä ikävä. Nyt katsomme lusikassa Salkkareita. Tässä on niin hyvä olla. Rakastan Nikos niin paljon sydämestäni.
Kierrän käteni Nikon niskan takaa hänen kätensä päälle. Hän kääntyy katsomaan minua, jonka jälkeen yhdistämme huulemme, ne ovat niin pehmeät. Niko on kuin unelma. En voisi toivoa parempaa. Olen miettinyt ehdottaa Nikolle, että hankkisimme koiran, en oikein tiedä, mitä Rommi olisi asiasta mieltä, mutta kai tuokin katti siihen tottuisi. Joku pieni koira olisi kiva, ehkä Bichon Frisé?
—
Kuulen pian tuhinaa vierestäni. Tuo suloisuus nukahti. Hän on niin suloinen, ihan sama mitä hän tekee. Niko on täydellinen. Otan hänet syliini ja kannan makuuhuoneeseen sängyllemme. Kaivaudun Nikon kainaloon ja painan pääni hänen rintakehälleen. Päätän itsekin alkaa nukkumaan, ja saan melkein heti unen päästä kiinni, sillä onhan elämäni mies vieressäni.
————————
sanoja 711
mitäköhän Joonas mahtaa olla mieltä kosinnasta ja Niko koirasta?😍Mun kaverien pyynnöstä kolmas osa tänään, saatan kyllä muutenkin kirjottaa päivässä aina kolme osaa, jos intoa riittää <3