Onnelliset (Olli x Aleksi)

26. valmisteluja

—timeskip—
Olli
Eilen oli itsenäisyyspäivä. Vietimme sen kotona kolmestaan, minä, Aleksi ja Rilla. Tänään tekisimme kaikenlaisia jouluvalmisteluja. Käymme ostamassa joulukoristeita ja sen sellaista. Onhan kohta jo joulu.
—
"olisko tää kiva siihen" Aleksi kysyy näyttäen tähteä, joka menisi kuuseen.
"joo toi on täydellinen" hymyilen. Meidän pitäisi keksiä Rillallekin jotain ostettavaa joululahjaksi. Ostamme varmaankin puruleluja ja nameja tuolle pennulle. Tai eihän Rilla enään mikään pentu ole.

Avaan kämppämme oven ja lasken kauppakassit maahan. Tulimme äsken kaupasta. Mukaan tarttui joulukoristeita, lahjoja, sekä tietenkin ruokatavarat. Ajattelin kokata Aleksin kanssa jotain pastaa. En ole mikään super hyvä kokkaamaan, mutta Aleksi kylläkin on. Hän tekee maailman parasta ruokaa. Häneltä onnistuu kaikki.
—
Makaamme sängyssä ruokalevolla. Olen ihan täynnä, sillä söin ainakin kolme lautasellista ruokaa. Se oli niin hyvää, koska olihan se kerran Aleksin tekemää. Nyt haluan vain maata tässä ja pitää Aleksi syleilyssäni. Tähän nukahtaa todella nopeasti.

Huomenna voisi tehdä jotain kivaa. Vaikka käydä leffassa tai jotain. Kotona en ainakaan halua vain maata, siitä olen varma. "ruvettasko jo nukkumaan, ku mua väsyttää aika paljon" valitan Aleksille. "joo ruvetaan vaan" Hän hymyilee. Painan pitkän suukon tuon pehmeille huulille. "hyvää yötä" Aleksi kuiskaa.
"öitä".
—aamu—
Aleksi
Herään siihen kun Olli kuorsaa kovaäänisesti, kello on vasta joku yhdeksän aamulla. Antaa hänen jäädä nukkumaan hetkeksi. Menen ainakin itse keittämään kahvia. Astelen pois makuuhuoneesta keittiöön.

Sain kahvin juotua. Minulla ei ole oikeastaan mitään tekemistä, joten voisin lähteä lenkille. Menen eteiseen ja nappaan lipaston päältä podini. Pistän ne korviini ja puhelimesta musiikin päälle. Laitan vielä kengät jalkaani ja lähden ulos hölkkäilemään.
—
Olli
Katson kelloa, joka on yksitoista. Heräsin vasta, Aleksi ei ole vieressäni. Nousen sängystä ja menen olohuoneeseen. Aleksia ei näy missään. Noh, kai hän on lenkillä. Menen keittiöön tekemään aamupalaa, keitän itselleni vielä kahvia.

Ovikello käy. Lasken kahvikuppini keittiön pöydälle ja menen avaamaan oven. Oven takana seisoo Aleksi.
"missäs sä olit ja miks soitit ovikelloo?" kysyn tuolta huvittuneena.
"kävin lenkillä ja unohin avaimet kotii" Aleksi nauraa. "no niin mä vähän aattelinki" hymähdän hänen pistäessä takkinsa naulakkoon.
—
Makaamme sohvalla yhdessä. Tällä kertaa emme katso telkkarista mitään, ihan vain makaamme. Käännyn Aleksia päin, että näen tuon komeat kasvot. "aleksi" aloitan.
"mm" tuo hymähtää ja katsoo minua sinisillä silmillään. "mentäskö leffaan kattoo Bondi?" kysäisen. "mennää vaa" hän hymyilee.
—
"onks sulla ny varmasti kaikki?" Aleksi kysyy minulta nauraen. "joojoo on" hymyilen tuolle. Ei noille kasvoille voi olla koskaan vihainen.
Aleksi avaa ulko-oven. Kävelemme rappuset alas ja menenme autoni luokse.

Pitkästä aikaa menemme taas minun autollani. On kiva päästä taas ajamaan omalla autolla. Istun kuskin paikalle, Aleksi viereeni. Käynnistän auton ja lähden ajamaan. Olisimme voineet mennä kävellenkin, sillä tästä ei ole edes kahta kilometriä. Pian kurvaankin autoni elokuvateatterin pihaan.
—
Elokuva loppui juuri. Oli oikeastaan todella kiinnostava ja jännittävä. Istumme Aleksin kanssa minun autossani. Tuijotamme hetken toisiamme, kunnes rikon hiljaisuuden.
"mentäskö johonki ravintolaan syömää?" kysyn mieheltäni. "mm joo vaikka" Aleksi hymyilee söpösti.

Lähden ajamaan lähimpään ravintolaan. Katson nopeasti mapsista, että ajan varmasti oikeaa reittiä pitkin. Näen ravintolan jo kaukaa. Sinne siis. Ajan ravintolan pihaan ja parkkeeraan autoni parkkiruutuun. Nousen autosta ja menen Aleksin kanssa sisälle. Annan hänen valita pöydän.
—
"olipas hyvää" hymähdän. "totta puhut" Aleksi hymyilee. Odotamme vielä laskua, jonka jälkeen lähdemme takaisin autollemme ja siitä sitten kotiin päin. Avaan Aleksille ravintolan oven ja päästän hänet ensimmäisenä. Sitten menen itsekin perässä.

Istahdan autooni kuskin paikalla. Aleksi viereeni pelkääjän paikalle. Pistän radiosta rockia soimaan matkan ajaksi. Voisimme vain katsella maisemia, mutta musiikki ei vedä vertoja maisemille. Siitä olen täysin varma. Niin on Aleksikin.
—
Ajan autoni vakituis paikalleni. Menen Aleksi perässäni rappusia ylös. Kaivan takkini taskusta avaimet ja avaan ovemme. Vastassa on Rilla. Se heiluttaa häntäänsä ilosta. Emme me nyt niin kauaa olleet poissa. Hupsu koira.

Pistän takkini naulakkoon Aleksin takin viereen ja sitten menen sohvalle istumaan. Rilla hyppää syliini. "oliko ikävä" hymyilen koirallemme. Rilla vain heiluttaa häntäänsä ja nuolee käsiäni. Pian Aleksikin tulee sohvalle vessasta.
—
Asetan jouluvalon ikkunaamme. "tossahan se on täydellinen" Aleksi sanoo ja halaa minua takaapäin. "nii, mut sä oot kyllä täydellisempi" hymyilen. "sä oot ihana" Aleksi kuiskaa ja pussaa minua niskaani. "nii oot säki" hymähdän.

Kävelen makuuhuoneeseen ja otan vaatteeni pois. Menen lämpimän peiton alle ja meinaan nukahtaa saman tien. Pian Aleksi hyppää melkein päälleni. "älä säikyttele" nauran.
"no sori" tuo nauraa ja käpertyy viereeni peiton alle. Rillakin hyppää sänkyyn ja tulee viereemme nukkumaan. Samantien alkaa kuulua tuhinaa. Olisipa minulla ja Aleksilla samanlaiset unen lahjat kuin Rillalla..
————————————————————————
sanoja 712
👀🐶