Onnelliset (Olli x Aleksi)

33. "mä lupaan"

Aleksi
Herään kuudelta aamulla hirveään hikoiluun. En saa kunnolla henkeä. Päätän herättää vieressäni nukkuvan Ollin. "o-olli" soperran, kun tuo alkaa availla silmiänsä. "mm" Olli aloittaa. Hän nousee istumaan. "rakas mikä hätänä sä oot ihan kalpee ja hikinen" Olli kysyy huolissaan. "emmä tiiä yhtäkkii vaa heräsin ja on kauhee hiki ja en saa henkee kunnolla" hymähdän. "rauhotu Aleksi, hengitä syvään" Olli sanoo silittäen minua.
—
Tunnen kuinka joku silittää hiuksiani. Se on Olli. Miten hän saakaan minut aina hyvälle tuulelle ja tuntemaan minut rakastetuksi. Minua mietityttää vieläkin, että mikä aiheutti aamun hikoilun ja sen, että en saanut kunnolla henkeä. "huomenta" Olli kuiskaa ja silittää käsivarttani. "huomenta rakas" sanon ja käännyn Olliin päin.

Istumme Ollin kanssa keittiön pöydän ääressä. Mietin, että pitäisikö varata aika lääkärille. Sillä en mielellään haluasi kärsiä aamuisesta uudestaan ja olisi ihan kiva tietää mikä minua vaivaa. "pitäiskö mun varata aika lääkärille, et tiiän mikä aiheutti aamullisen?" kysyn Ollilta.
"kyl mä luulen et se kannattaa" Hän hymyilee.
—
Soitin äsken lääkärille ja he sanoivat, että pääsen jo tänään käymään lääkärissä klo: 11.20. Nyt kello on vasta kymmenen, eli olisi hyvin aikaa käydä vaikka ulkona käppäilemässä. Siellä ei ole nyt niin kylmä, sillä ilma on vähän lämmennyt. Ihan hyvähän se vaan on.

"mentäskö käymään ulkona ennen sitä mun lääkäriä?" kysäisen Ollilta joka istuu sohvalla katsomassa telkkarista Sorjosta. Jotain rikossarjaa, myönnän kylläkin, että olen itsekin ihan koukussa siihen sarjaan. "joo mikä ettei" Olli sanoo ja sammuttaa telkkarin. Menen eteiseen pukemaan Ollin tullessa perässäni.
—
Astumme molemmat raikkaaseen kevätilmaan. Täällä ei ole sentään pakkasta enään. Veikkaisin, että täällä on tällä hetkellä lämmintä jokin viisi astetta. Lähdemme kävelemään käsi kädessä Helsingin katua.
"hyi homoja" kuulen jostain suunnasta. Meinaan lähetä perään, mutta Olli tarttuu käteeni kiinni. "rakas, anna olla" Olli hymähtää.

Minulle alkoi tulla jo hieman kylmä, joten päätimme lähteä Ollin kanssa kävelemään takaisin meidän kämpillemme. Menemme aika nopeasti, sillä täällä alkaa tuulemaan aika lailla. Pian saavummekin jo tutun kerrostalon pihaan. Aukaisen oven ja lähden kävelemään rappusia ylös päin Olli perässäni.
—
Olen keittiössä keittämässä kahvia minulle ja Ollille, vielä olisi noin puoli tuntia lähtöön. Menemme Ollin autolla lääkäriin. Hän lupasi tulla sinne minun seuraksi, sillä minua jännittää hieman. Kahvi on tippunut, otan kaapista minulle ja Ollille mukit ja kaadan sitten kahvin niihin.

Ojennan Ollille kahvikupin ja istun sitten hänen viereensä sohvalle. "jännittääks sua se lääkäri" Olli kysyy hörpäten kahvia. "no vähän, mitä jos siä onki jotain vakavampaa?" kysyn allapäin. "rakas mä lupaan et kaikki on hyvin" Olli hymähtää. "lupaatko?" kysyn koiranpentuilmeellä. "mä lupaan" Olli hymyilee.
—
Istahdan Ollin autoon pelkääjän paikalle ja Olli viereeni kuskin paikalla. Pistämme turvavyömme kiinni. Hän käynnistää autonsa ja lähtee ajamaan sairaalalle, missä minun lääkärikäynti on. Keskustasta sairaalaan ei ole kovinkaan pitkä matka. Onneksi, sillä en kestä tätä jännitystä enään.

Olli kurvaa autonsa sairaalan parkkipaikalle. Hän parkkeeraa autonsa. "mä käyn maksamas tän parkkimaksun, ni venaatko sen aikaa autos?" Olli kysyy. "juu" hymähdän. Näen kuinka lähtee autosta maksamaan parkkimaksua. Pian hän palaakin jo takaisin.
"mennäänkö?" hän kysyy. Hymähdän vastaukseksi.
—
"onko Aleksi Kaunisvesi?" Lääkäri huikkaa ovelta. Nousen Ollin kanssa penkeiltä ja lähden huonetta kohti. "hei" lääkäri tervehtii. "moi" sanomme Ollin kanssa yhtäaikaa. "ei kai haittaa, ku mä otin mun miehen mukaan?" kysyn. "ei ollenkaan" lääkäri hymyilee.

"minkäslaista vaivaa sulla oli?" valkoiseen takkiin pukeutunut kysyy. "no siis, mä heräsin aamulla kuudelta siihen et hikoilin enkä saanut kunnolla henkee" hymähdän. "okei" lääkäri sanoo ja kirjoittaa sen ilmeisesti ylös paperille.
"otetaan muutamat testit, niin voitte sitten sen jälkeen mennä tuohon aulaan odottamaan" lääkäri sanoo. Nyökkään.
—
Istumme aulassa odotellen testin tuloksia.
"Kaunisvesi!" Ovelta huudetaan jälleen. Menemme Ollin kanssa taas samaiseen huoneeseen kuin tullessamme. "joo, elikkäs ei mitään vakavaa, se oli vaan paniikkikohtaus" Lääkäri toteaa. "huh, mä jo luulin jotain vakavampaa" huokaisen. "joo ei onneksi, niitä saattaa kuitenkin tulla jatkossa, mutta ne on ohi meneviä" Lääkäri hymähtää. "selvä" hymyilen.

Lähdemme Ollin kanssa takaisin autolle. Aukaisen oven ja istun pelkääjän paikalle. Olli istuu viereeni kuskin paikalle. Pistän turvavyöni kiinni. Olli käynnistää jälleen autonsa ja lähtee ajamaan takaisin kotiin. Matka meni yllättävän nopeasti, sillä olemme jälleen kerrostalomme pihassa. Avaan oven ja menen Ollin perässä rappuset ylös kämppämme oven eteen.
—
Rilla on heti ensimmäisenä meitä vastassa. Se pyörii innostuneena ja heiluttaa häntäänsä.
"no oliko ikävä" lässytän Rillalle. Kävelen sohvalle istumaan ja tuo hyppää heti syliini. Ollikin juoksee sohvalle ja painaa päänsä rintakehälleni. Tässä on vain niin täydellistä olla. "mä rakastan teitä molempia" hymähdän.
————————————————————————
sanoja 710
🖤❤️