Me kaksi ja muut

24. Suojelusenkeli

A/N: mulla on aina samat virret siitä, miten elämä on niin kiireistä, ettei ehdi kirjoittamaan, mutta rehellisesti sanottuna nyt on ollu ihan törkee kiire. lisäksi oon aloittelemassa uutta pidempää kirjoitusprojektia, ja mulla on tällä hetkellä 90% keskittymisestä siinä. tätä en silti aio unohtaa. Vekku ja Benkku pyörii mun ajatuksissa melkein joka ilta (aika sweet).

○●○

"Miks sua ahdistaa? Se on nyt ohi. Ei tarvii ahistua", Vekun ääni yritti rauhoitella mun kiihtynyttä hengitystä.

"En mä tiedä, tulee vaan kylmä hiki, iho tuntuu liian pieneltä ja vatsa puristuu. Mä haluun vittu oksentaa tän olon pois."

Mun olo oli oikeasti huono, tosi huono. Ei siinä ollut järkeä, koska nyt ne scoutit olivat jo lähteneet matkoihinsa. Ei mulla pitäisi olla enää mitään syytä ahdistua. Kaikki tukahdetut tunteet pursusivat nyt omien lokeroidensa ylitse. Musta tuntui, ettei mun elimistö kestänyt tätä. Tää kaikki oli vain liikaa.

"Ooksä varma, ettei se oo vaan darra?"

"Joo", kivahdin Vekulle silmiäni pyöräyttäen.

"Okei, mä vaan kysyin", se tuhahti ja käveli pois pukuhuoneesta.

"Vittu", mä kirosin hiljaa, mutta jatkoin oman paikkani hermostunutta järjestelyä. Mä olin saanut jälleen sakot pukukoppipaikan epäsiisteydestä ja yritin nyt petrata ennen seuraavaa tarkastusta. Vaikka mulla olikin rahaa, niin oli turhaa maksaa myöhästelyistä tai sotkuisuudesta.

Joku tökkäisi mua selästä. Kääntyessäni ympäri, näin Tompan seisomassa edessäni.

"Lähetkö kaljalle?" Se kysyi, ja sen olemus oli väsynyt ja elämäänkyllästynyt, mutta silmissä sillä oli tuiketta.

"Nyt?"

"Nyt."

"Tänään on maanantai", mä sanoin vähän hämmentyneenä.

Tomppa oli viimeinen ihminen, jonka voisin nähdä ryyppäämässä keskellä viikkoa. Se oli niin kunnollinen ja esimerkillinen, ettei ennen pelimatkaa ryyppääminen tullut sille yleensä mieleenkään.

"Maanatai eli kaks päivää pikkulauantaihin", se hymyili vähän apaattisena.

Mulle tuli siitä mieleen Nalle Puhin Ihaa, joka näytti siltä kuin kantaisi kaikkia maailman murheita hartioillaan. Halusin piristää Tomppaa. Mulle iski vasten kasvoja se, etten mä oikeasti tiennyt yhtään, miten sillä menee. Mä olin ollut aika huono kaveri viimeaikoina.

"Koita uudestaan sitten keskiviikkona", mä kuitenkin ehdotin lempeästi. Ihan sen omaksi parhaaksi vaan.

Ei mua muuten haittaisi mennä kaljalle, mutta mä halusin viettää aikaa Vekun kanssa. Nähtävästi Vekku meni nykyään tärkeysjärjestyksessä Tompankin edelle. Se oli väärin, mutta mä en voinut sille mitään.

"Me ollaan sillon pelireissulla. Tulisit nyt", Tomppa suostutteli.

"Onks asiat noin huonosti, et pitää päästä keskellä viikkoa ryyppäämään?" kuiskasin, sillä Tompan takaa kulkeva ja meidän päävalmentajana toimiva Marko ei hirveästi arvostaisi kapteenin ja joukkueen pistepörssin ykkösen maanantaista ryyppyretkeä.

"No, maanantai fiiliksillä. Muuten kaikki on kyllä paremmin kuin hyvin", se hymyili itsekseen. "Mulla oli sulle vaan asiaa."

"No kerro nyt", mä kehotin silmien seuratessa takaisin pukuhuoneeseen Cessun kanssa kävelevää Vekkua.

"Se on vähän niin kuin kaksinkeskeistä",  Tomppa johdatteli ja yritti pyydystää mun harhailevaa katsetta.

"Miten olis varasto?"