Me kaksi ja muut

25. Mehiläispesä

"Herranjumala Benjamin! Missä sä oot ollut?" mutsi huudahti ja juoksi korkokengät kopisten keittiöstä mun luokse heti, kun olin saanut kotioven avattua.

"Kaverin luona", mä vastasin ja potkaisin kengät tyhjään kenkätelineeseen, josta oli poistettu kaikki muut kengät. Heitin myös takin lattialle, sillä en aikonut viipyä kotona niin kauaa, että vaivautuisin laittamaan takkiani naulakkoon.

"Kenen kaverin?" mutsi tiedusteli epäilevään sävyyn samalla seuraten tuimana mun riisuutumista.

"Yhen Vekun", vastasin lyhytsanaisesti ja toivoin, että mutsi ei kyselisi lisää.

"Laita jooko takki henkariin ja kaappiin. Meille tulee tunnin päästä sun isäsi uudet liikekumppanit syömään."

Mä huokaisin turhautuneena, mutta päätin totella mutsin käskyjä, sillä sen hermot olivat muutenkin kireällä. Niin ne olivat aina, kun faijalle oli tulossa liikekumppaneita kylään. Nytkin se näytti olleen kokkaamassa jotakin, ennen kuin mä saavuin. Se hämmensi mua hieman, sillä mutsi oli ihan hyvä kokki, mutta se ei juuri koskaan laittanut faijan liikekumppaneille ruokaa.

"Onko se Vekku joku sellanen huumediileri?" mutsi kysyi taluttaessaan mua keittiöön.

"Juu, todella", vastasin silmiäni pyöritellen.

"Mä arvasin, että sä oot taas retkahtanut!" 

Mä katsoin mutsia tuimasti, ja se oli vuorostaan innokkaana nuhtelemassa mua.

"Sen sun kaverin nimikin kuulostaa ihan jollekin huumejätkälle, jonka seura ei tee sulle yhtään hyvää."

Vekku kyllä kuulosti mun mielestä paljon enemmän mammanpojalle kuin huumediilerille, mutta ajatelkoon mutsi mitä ajatteli.

"Vekku on mulle ihan hyvää seuraa. Se on just sellanen tosi kunnollinen, joka ei käytä päihteitä ja urheilee ja siivoaa ja laittaa ruokaa ja kaikkea."

Äiti tyrkkäsi mulle eteen leikkuulaudan, kuorimaveitsen ja kulhollisen perunoita.

"Sä voisit ottaa siitä nyt mallia. Kuulostaa, että se on hyvää aviomies ainesta, toisin kuin sinä. Kuka sut on oikein kasvattanut?"

"Kyllä mä osaan kuoria perunoita! Mä oon vaan hidas. Enkä mä ajatellut jäädä tänne auttamaan sua keittiöhommissa. Mun pitää pakata ja lähteä. Bussi lähtee kasilta hallin pihasta", mä tuhahdin sormet jo upotettuina perunoihin.

"Pekka on kutsunut ne sen liikekumppanit tänne tunnin päästä illalliselle. Voisitko sä mitenkään jäädä ees auttamaan ennen sitä? Krisukaan ei oo nyt täällä", mutsi pyysi multa epätoivoisen kuuloisena.

"Enhän mä oo koskaan aikaisemminkaan kelvannut faijan liikeillallisille, niin miks mä nyt jäisin auttamaan sua", mä sanoin vähän inhottavaan sävyyn, mutta se oli totta.

Mut oli aina illallisten ajaksi lukittu omaan huoneeseeni, koska en ollut ollut tarpeeksi hyvä edustamaan faijan liikekumppaneille. Ja nyt kun Krisu ei ollut täällä, niin mä kuin taikaiskusta kävinkin mutsin ja faijan kiertopalkinnoksi.

"Pekka on vihainen mulle, ja mä pahoin pelkään, mitä tapahtuu, jos mä en saa tätä ruokaa tehdyksi. Auta mua, jooko Benjamin, äidin oma mussukka", mutsi sanoi hymyillen ja nipisti mua poskesta. Mutsi oli niin kuin Krisu vähän vähemmän ärsyttävänä versiona.

"Miten se mua liikuttaa, jos faija on sulle vihanen. Sä oot muutenki sen kanssa vaan rahan vuoksi."

"Benjamin, älä puhu tuolla lailla", mutsi suhahti mulle ja hymy häipyi takaisin piiloon sen kasvoilta. Mä puhuin sillkkaa faktaa, ehkä vähän inhottavaan sävyyn, mutta kuitenkin.