Me kaksi ja muut

29. Toive

Jos yhden asian voisi toivoa, mä toivoisin että mun ei enää koskaan tarvitsisi herätä iPhonen herätysääneen. Toistaiseksi mä en ollut saanut niitä mun satukirjojen kolmea toivetta, joten jouduin heräämään tänä aamuna.

Laitoin torkun päälle varmuuden vuoksi, ja kaivauduin ulos peiton alta.
Tai yritin kaivautua pois peiton alta, mutta kylmät kädet kietoutuivat mun lämpimän ylävartalon ympärille, pitäen mut paikoillaan. Mä irrotin sen kädet hellästi, ja yritin nousta, mutta se tarttui mun käteen kiinni uudelleen.

"Benkku", se mumisi unessaan.

Laitoin auki jääneet sälekaihtimet kiinni, jotta Vekku saisi vielä nukuttua, kun mä olin lähtenyt. Mun irrouttaessa sen käden jälleen, Vekun uniset silmät aukenivat.

"Minne sä meet?"

"Mulla on treenit", vastasin sille hiljaisella äänellä.

"Sä et voi mennä."

"Mun pitää mennä, mulla ei oo vaihtoehtoja." Mun teki niin kovasti mieli jäädä. Vekku oli jumalainen aamuisin, ja mä rakastin makoilla lämpimän peiton alla. Tänään mä en vain voinut.

"On sulla vaihtoehtoja. Jää tänne mun kanssa", se pyysi kiukkuisesti.

Mä istuin sängyn laidalle.

"Se on vähän sama ku että ihmisten pitää mennä töihin, niin mun pitää mennä treeneihin. Liigassa pelaaminen on ollu mun unelma pienestä asti, ja nyt kun mulla on mahollisuus pelata niien kanssa, mä en tuhlaa sitä."

"Mut eks sä haluu olla mun kanssa?" se kysyi silmät surullisina.

"Voi luoja, haluan. Haluan mutt-", mä vastasin.

"Sitten mulla on sun poikaystävänä oikeus päättää, ettet sä lähe minnekään." Se hymyili niin, että sen unisten silmien alle tuli naururyppyjä. Mua hymyilytti, miten nopeasti sen mieliala muuttui kiukkuisesta leikkisäksi.

"Mun pitää kyllä ihan oikeesti mennä", mä sanoin pehmeästi hymyillen unenpöpperöiselle Vekulle, jonka hiukset olivat aivan takussa, ja poskessa tyynyn jättämiä painaumia.

"Anna ees pusu ensin." Se törrötti huuliaan, ja mä kumarruin painamaan kevyen suukon Vekun huulille.

Kuten aina, yksi pusu ei mitenkään riittänyt, se vain sytytti kipinästä roihun meidän välille. Siksi mut oli jo nopeasti kaadettu selälleni sängylle, ja Vekku oli asettautunut mun jalkojen väliin. Se suuteli mua rajusti ja dominoivasti, mikä sytytti mut ihan uudella tavalla tuleen.

Toisaalta onneksi ja toisaalta harmiksi meidän muhinoinnin keskeytti mun puhelimen torkku.

"Vittu", kirosin hiljaa kuiskaten Vekun korvaan.

Vekku sammutti herätyksen ja käpertyi kasalle mun päälle. Yritin siirtää sitä pois noustakseni, mutta se ei liikkunut.

"Vekku", huomautin, "Päästä mut syömään aamupalaa, niin annan sulle vielä lähtöpusun."

Se päästi mut vastenhakoisestu menemään, mutta kasvot kääntyivät mutruun, kun mä aloin peruuttaa ovea kohti.

"Sä antaisit sen muutenkin. Ja mä haluun tuntea itteni halutuksi, mä oon epävarma", se sanoi, katsoen mua silmät suurina sinisinä nappeina. Mä sain tehdä kaikkeni pitääkseni itseni kurissa.