Me kaksi ja muut

11. Tosirakkautta(ko)

Aamulla kun mä heräsin, jännitys alkoi tuntua jo sietämättömältä. Se virtasi mun suonissa veren tilalla ja pyöri vatsassa myrskyn lailla.

Me syötiin kaikki yhdessä aamupalaa keittiön pöydän ääressä, ja se tuntui vähintäänkin oudolle. Yleensä silloin, kun lähes koko perhe oli koolla, ei ollut hiljaista, mutta tänään kaikki tuntuivat olevan syventyneet omiin ajatuksiinsa. Välillä hiljaisuuden rikkoi lusikan kilahdus mutsin Iittalan astioita vasten tai jokin yksittäinen kommentti tai välihuomio keskustelun aloittamiseksi. Kukaan ei kuitenkaan ollut valmis tarttumaan niihin.

Aamupalan jälkeen me lähdettiin kaikki omille teillemme. Faija lähti hakemaan mutsin vanhempia juna-asemalta. Mua harnitti, että en voinut mennä mukaan, koska kohtaamiset juna-asemalla olivat erityisiä. Mutsi ja mummi lähtivät juhlapaikalle tekemään viimeiset valmistelut. Krisu lähti vain jonnekin salaperäisesti hymyilen, fafan jäädessä talon vahdiksi.

Mulle oli varattu aika parturille aamuun mutsin toimesta, sillä mun hiukset olivat sen mielestä ylikasvaneet. Se oli ehkä totta, mutta mun hiukset eivät haitanneet mua, joten niitä ei olisi tarvinnut leikata. Takatukka ei ollut ollut muotia kasarin jälkeen lätkäkaukaloiden ulkopuolella, mutta lätkänpelaajilla se oli aina muodissa. Kaikki taisivat olla vaan niin laiskoja, että antoivat hiusten kasvaa, ja sitten siitä oli tullut vaan se juttu. Jotkut asiat olivat niin rumia, että rumuus teki niistä melkein hienon.

Mä sain katsoa, kun mun kihartuvat niskahiukset leijailivat parturi-kampaamon vanhanaikaiselle mustavalkoruutuiselle lattialle. Se tuntui aika virkistävälle. Uusi tukka oli uusi alku. Mä halusin uuden alun mun parisuhteelle. Viime aikoina Mira oli painunut mun ajatusten perukoille. Välillä se vilahteli ajatuksissa mun tiedostamatta, ja se oli vähän outoa.  Kaiken järjen mukaan sen pitäisi olla suunnilleen mun ajatusten keskittymä. Mä rakastin sitä. Sen kuuluisi olla mun elämän keskittymä, jonka ympärillä kaikki pyöri.

Sen jälkeen kun mä olin maksanut parturille, lähdin takaisin kotiin pukemaan vaatteita päälle ja valmistautumaan. Tilaisuus alkaisi koululla kahdeltatoista ja mä olin luvannut mennä omalla autolla ja käydä hakemassa Tompan kyytiin katsomaan mun lakitusta.

Kun mä pääsin kotiin, kello alkoi lähestyä jo yhtätoista, joten mä vaihdoin mun juhlavaatteet päälle. Ne eivät tuntuneet kovinkaan mukaville, mutta mä yritin ajatella positiiviselta kannalta. Tytöt joutuivat varmasti ahtautumaan vielä epämukavimpiin ja ahtaampiin asuihin, ja niillä oli sen lisäksi vielä korkokengät ja päänahkaa kiristävä sekä kutittava juhlakampaus. Sitä ajatellessa mä olin kiitollinen, että synnyin mieheksi.

Nappasin mun postissa pari päivää sitten tulleen liian kalliin ylioppilaslakin matkaan, heitin heipat faijaa ja mun toisia isovanhempia odottelevalle fafalle ja lähdin ajelemaan ensin Tompalle.

Radiossa soi joku JVG:n listahitti ja hyräilin hiljaisesti sen tahtiin. Mun vapaa jalka löi hermostumisen elkeenä tahtia auton kumimattoa vasten.

Musta tuntui hermostuneelle ja ennen kaikkea oudolle. Kaksikaan vuotta sitten mä en olisi uskonut, että tulisin ikinä pääsemään lukiosta. En ollut päässyt edes ensimmäisinä vuosina kaikista matikan ja ruotsin kursseista läpi, mutta tässä mä silti olin. Mä ajoin kohti vanhaa opinahjoa, jossa alkaisi pian mun lakitus. Se tuntui uskomattomalta - uskomattoman hyvältä. Mä olin tehnyt sen, eikä siihen mennytkään kuin kolme ja puoli vuotta.

Mä kävin nappaamassa kyytiin Tompan lisäksi vähän yllättäen yhden mun myöskin tänään valmistuvan koulukaverin, Samun. Se ja Tomppa jutustelivat rennosti kaikesta ihan turhasta ja saivat munkin pahimman jännityksen menemään ohitse.

Mä olin päättänyt, etten mä sittenkään ottaisi essoja tai polttaisu pilveä tänään. En tehnyt päätöstä siksi, että mä en tarvitsisi rentoutusta, vaan siksi että mä halusin muistaa mun ylioppilaspäivän hyvin. Oli tyhmälle käyttää huumeita omana lakkiaspäivänä. Vaikka vihasinkin olla huomion keskipisteenä, niin kärsisin mielummin sen kuin mahdolliset seuraukset huumeista. Alkoholiahan mä tulisin juomaan mun juhlissa, ja se saisi riittää. Voisin myöhemmin illalla vetää pään täyteen.