Me kaksi ja muut

10. Kilttien lista

A/N: moii ja halit ja tsempit teille viikkoon ja päivään tai mitä ikinä <3

Oon innostunut nyt kirjottamaan tätä vähän enemmän, koska motivaatio kasvussa ja mun lempityyppiä eli Vekkua on näissä enenevissä määrin :b

Mut apua jo luku 10 ja olen innoissani, sillä pikku hiljaa alkaa tapahtua ja oon suunnitellu tähän niin paljon kaikkia juonenkäänteitä, etten malta oottaa et pääsen kirjottamaan niistä.
Ok lopetan ennenku spoilaan mitään, ja päästän teidät lukee. :)

Ei kai mulla muuta, enjoy 

xx
imberymber

○●○

Jos viime kerralla musta oli tuntunut, että mä olin kuin kesällä tuleen sytytetty kuiva heinikkö, niin nyt mä olin vähintäänkin vetyä. Olin vetyä, joka leijui kevyenä korkealla ilmassa odottamassa pientä kipinää, joka saisi sen syttymään räjähtäen palamaan.

Mä olin kuin labyrintistä antiikin Kreikan tarussa karannut Ikaros. Mä olin paennut mun vankilasta ja lumoutunut lentämisestä niin, että mä olin hetkeksi sokaistunut lähellä mun edessä hohtavasta auringosta ja unohtanut alitajunnassa huutavat varoitukset. Olin sivuuttanut varoitukset siitä, ettei saisi lentää liian lähelle aurinkoa. Mä olin liian lumoutunut niin kauan, kunnes vaha siivissä suli ja lähdin putoamaan kohti alhaalla aukeavaa merta.

Mä olin lentänyt liian lähelle aurinkoa. ja kuumuus poltti mun ihoa. Vekun läheisyys poltti mun ihoa. Mun oli pakko päästä pois nyt heti.

Mä vetäydyin irti, vaikka mun keho huusikin muuta. Järki pääkopassa oli voimaantunut ja otti päätäntä vallan. Keho jossain ihmeellisessä transsissa nojautui auton ovea vasten, että mun keuhkot saisivat happea.

Vekun huulilta karkasi tyytymättömyyttä ilmaiseva ääni, ja mun olisi tehnyt mieli hyökätä uudestaan sen huulien kimppuun kuin nälkäinen leijona.

Mutta mua ahdisti. Mun oli pakko nyt mennä.

Mun kädet hapuilivat hätääntyneenä oven kahvaa ja avasivat sen nopeasti. Ennen kuin olin ehtinyt viedä ajatustani loppuun, jalat olivat kuljettaneet mut jo meidän talon suojaiselle etupihalle. Saavutettuani seinän, valuin sitä pitkin istumaan viileälle asfaltille, jolla meidän piha oli päällystetty.

Mä vedin viileää pakkasilmaa mun keuhkoihin. Yritin siten rauhoittaa mun itsestään kiihtynyttä hengitystä ja valtoimenaan juoksevia ajatuksia.

Mä olin juuri äsken suudellut poikaa. Ja kaikista maailman pojista suudellut Vekkua. Kaikista pahinta oli, että mä en ollut ollut edes tippaakaan alkoholin vaikutuksen alaisena.

Mikä vittu mua vaivasi?

Liikutin kylmän käden kasvoille ja liu'utin peukaloa kostuneita ja vielä lämpimiä huulia vasten. Mä pystyin tuntemaan kiihtyneen sykkeen mun huulista ja vatsaan palasi kuin varkain kutkutteleva kihelmöinti.

Mun aivot alkoivat ehkä hiljalleen käsittämään mitä oli tapahtunut ja analysoimaan sitä.

Vekun huulet olivat olleet mun huulilla.

Ja vaikka se olikin väärin, se oli tuntunut hyvältä, ihan vitun hyvältä. Siinä tilanteessa en ollut mahtanut itselleni mitään, eikä ollut kyllä Vekkukaan. Vittu.

Liikutin mun sormia hitaasti leuan kautta kaulan herkälle iholle. Enkä mä voinut olla miettimättä, miltä sen huulet olisivat tuntuneet siellä, puhumattakaan–

"Benjamin Eljas Vidgren, mitä helvettiä sä teet siinä?"

Käänsin katseeni vasemmalle ja ovella mua erittäin ärtyneenä tuijottavaan mutsiin.