Me kaksi ja muut

32. Kulta

A/N: moi. toivon, että teille kuuluu hyvää, mulle ei kuulu kauheen hyvää. koulu, työt ja maailman tapahtumat tuntuu ihan liian raskaalle taakalle, mutta kyllä kaikesta selvitään.
kriiseilen tällä hetkellä vähän tän kirjan juonen kanssa, koska en tykkää siitä enää mut en oikein pysty kirjottamaan sitä enää uudestaankaan koska nää tapahtumat kumuloituu tai sillee...

○●○

"Moi!" mä huusin kysyvänä astuessani sisään.

Yleensä meillä oli aina joku kotona, mutta mä halusin varmistua. Mä en ollut käynyt pitkään aikaan kotona. Tää paikka ei enää tuntunut mulle kodilta. Ei se ollut ehkä koskaan tuntunut, mutta ei enää ollenkaan viimeaikoina. Mutsi ja faija asuivat täällä ja en halunnut olla enää niiden kanssa niin paljon tekemisissä. Halusin itsenäistyä, jos itsenäistyminen tarkoitti Vekun kanssa olemista. Mä asuin nykyään enemmän Vekun luona kuin kotona. Mä nukuin huonommin omassa sängyssä ja Vekun luota oli lyhyempi matka hallille. Vekun luona kaikki oli parempaa.

Erityisesti seura oli parempaa. Kotona mua odotti mun rakas veli, Kristian.

"Mitä vittua! Asutko sä täällä nykyään tai jotain?" Se taisi oikeasti asua, niin usein sen kasvot täällä mua nykyään riivasivat.

"Kiva nähdä suakin", Krisu huokaisi silmiään pyörittäen.

Mutsi ja faija näyttivät istuvan keittiön pöydän ääressä.

"Sä tulit juuri kreivin aikaan. Olin juuri tuomassa ruokaa pöytään. Mutta ihana nähdä sua, Benjamin rakas."

Mutsi oli ollut mulle paljon lempeämpi ja ylisössöttävämpi sen jälkeen, kun aloin viettämään kaiken vapaa-aikani Vekulla. Kai se ikävöi mua.

"Mä tulin tarkoituksella. Meillä on aina dinneri kuudelta."

Se oli totta, mutsi piti kiinni hengellään rutiineista.

"Niin, mutta kello on viittä yli kuusi, eli sä myöhästyit", Krisu jatkoi, faijan vain huokaillessa sanomalehtensä ääressä.

Faija oli varmaan unohtanut, miten raskasta oli, kun sen molemmat kakarat olivat kotona. Se oli raskasta meillekin.

"Mutsi just sano, että mä tulin sopivaan aikaan", mä kiistin sen väitteen.

"Kysyinkö mä?"

"Et, mutta–"

"Kysyinkö?"

Mä otin haarukan käteen ja aloin raapimaan sillä lautasen pintaa, sillä se oli ainoa keino, millä Krisulle pystyi kostamaan. Se oli vitun ärsyttävä.

"Lopeta", Krisu huusi mulle, ja tarttui väkivalloin mun ranteeseen kiinni.

Mä tyrkkäsin sitä vapaalla kädelläni kauemmas. Ja istuin ruokapöytään

"Älä koske muhun, vitun hintti."

Krisun sanat saivat kaiken liikkeen mussa pysähtymään.

"Kristian, meidän perheessä ei käytetä tollaisia sanoja", faija murahti siirrettyään sanomalehden sivuun.

Se paniikki mussa sai Krisun silmissä syttymääm paholaismaisen liekin. Mua kadutti aikaisemmat tekoni.

"Benjamin on homo", Krisu kiisti voimakkaalla äänellä.

Mutsi ja faija tuijottivat Krisua murhaavasti, ja mä kaduin syvästi, että olin tullut tänne.

"Miks sä yrität mustata mua mutsin ja faijan silmissä?" mä kysyin vihaisesti. Jos silmillä voisi tappaa, Krisu olisi kuollut.