Love of Mine || OLEKSI (2)

Luku 1

~Olli~

Istun sohvalla Aleksin ja Rillan kanssa. Katselemme vanhoja hää- ja kihlajaiskuviamme ja muistelemme tapahtumia. Kyllä, kuulitte oikein. Me olemme menneen naimisiin asti ja nykyään minulla on täydellinen aviomies. Asumme kahdestaan, tai siis onhan meillä myös Rilla. Tosin eipä sitä kotona kamalasti ehdi olemaankaan, aika kun kuluu pitkälti bändin kanssa kiertueilla ja tekemässä uusia biisejä. Pakko painaa duunia nyt kun vielä jaksaa ja haaveillaan siitä kunnon maailman valloituksesta.

Mutta hei, onneksi Rilla viihtyy vanhemmillamme Oulussa hyvin, sekä kavereillamme, joten hän on aina heillä hyvässä hoidossa. Vanhemillammehan asustaa myös pikkuveljemme Leonkin, jonka kanssa Rilla tykkää leikkiä ja touhuta tosi paljon. He ovat olleet pienestä asti läheisiä. Ja ainiin heillekkin kuuluu kaikille erittäin hyvää ja Leon kasvaa hirveän nopeasti. Tuntuu että vastahan hän tuli perheeseemme, mutta nyt hän on jo reilu 10 vuotias. Rillakin on jo yli 10 vuotias koira vanhus, joka rakastaa nukkumista ja huomiota. En kestä ajatusta, että kohta häntä ei ehkä ole, mutta ei mietitä sitä nyt enempää, kun tuossa se tälläkin hetkellä tuijottaa minua kerjäten rapsutuksia. Meidän pöhkö, mutta maailman ihanin karvakasa.

"Olluska, muistako sä kun sä kosit mua?", Aleksi kysyy havahduttaen minut samalla takaisin tähän maailmaan. "Tottakai, en unohda sitä päivää ikinä.", totean.

Flashback alkaa!

Tänään on Aleksin 20v syntymäpäivä. Juhlimme niitä hieman myöhemmin, koska tämän päivän haluan vain olla hänen kanssaan kahdestaan. Aion nimittäin vihdoin kosia häntä. Aleksilla ei ole mitään tietoa päivän tapahtumista, mutta minä olen innoissani ja samaan aikaan erittäin jännittynyt. Olen järjestänyt Aleksille mielestäni mahtavan ja juuri meidän näköisen yllätyksen, jota hän ei tule koskaan unohtamaan.

-

Istumme rannalla ja katselemme jäätynyttä meren pintaa, sekä taivaalla loistavia tähtiä. Kuu ja tähdet tuikkivat taivaalla luoden ihanaa tunnelmaa ja olemme vain hiljaa tiukassa halauksessa. Täällä on ihanan rauhallista juuri nyt. Hetken päästä sidon Aleksin silmät ja pyydän häntä odottamaan hetken aikaa aivan rauhassa. Kaivan taskustani sormuksen ja polvistun häneen eteensä. Laitan vielä puhelimestani soimaan romanttisia biisejä taustalle. "Aleksi, saat avata silmät.", kuiskaan, jolloin hän ottaa siteen pois silmiltään ja katsoo minua.

"Aleksi, me ollaan oltu yhessä nyt tosi monta vuotta. Jos mä oikein laskin niin ainakin 6 vuotta jo ja mitään hetkeä en tästä ajasta vaihtaisi pois. Me ollaan koettu paljon yhdessä, sekä huonoja, että hyviä asioita ja saatu kasvaa monta vuotta yhdessä. Mä en kestäisi enää elämää ilman sua ollenkaan. Siispä Aleksi Matias Kaunisvesi, tekisitkö sä musta maailman onnellisimman miehen ja tulisit mun puolisoksi?", kysyn itkien. Aleksi katselee minua itkuisilla silmillään ja minäkin tunnen kyyneleeni valuvan jo jossain missä lie asti. "Tottakai mä rakas tuun sun mieheksi.", Aleksi vastaa ja vetää minut maasta pystyyn. Halaamme toisiamme tiukasti, kunnes pujotan sormuksen Aleksille ja Aleksi taas pujottaa sormuksen minulle. Katson Aleksia silmiin, kunnes painan huulet vasten hänen huuliaan. Suutelemme hellästi ja pitkään, tämä hetki on täydellistä.

Lähdemme takaisin mökille, sillä alkaa olla jo aika kylmä. Olemme siis kahdestaan vanhempiemme mökillä ja siellä odottaa vielä Aleksille yllätys. Pääsemme mökille ja sidon Aleksin silmät uudestaan. "Mulla on sulle vielä toinenkin yllätys.", totean ja johdatan Aleksin ulkona olevaan huvimajaan, johon onneksi saa lämmöt päälle. Pöydällä on ruusuja, viiniä, sydän keksejä ja -vaahtokarkkeja, sekä suklaata. Huvimajaa koristavat kauniit tunnelmavalot. Istahdan sohvalle ja vedän Aleksin syliini. Kiedon ympärillemme vielä lämpimän viltin ja kaadan viiniä valmiiksi laseihin, jonka jälkeen avaan Aleksin silmiltä huvin.