Love of Mine || OLEKSI (2)

Luku 36

Time skip

~Aleksi~

Istun koneen ääressä ja teen huvikseni remixiä jostain random biisistä. Se on aika vapauttavaa ja mukavaa hommaa, kaiken bänditouhun keskellä. Tämän biisin kun ei tarvitse olla aivan niin tarkka ja hyvä kuin Blind Channel bändin biisien. Eikä näitä omia välttmättä koskaan mihinkään julkaista. En tiedä oletteko huomanneet mutta olen alkanut välillä eksyä Twitterin
(A/n se on mulle aina Twitter, en osaa sanoa sitä minään X!) ja Tiktokin ihmeelliseen maailmaan. Okei aika varmasti te olette sen huomanneet, koska välillä on ollut pidempiä taukoja ilman mitään postauksia. Mutta oikeasti Tiktokkiin on kyllä kiva tehdä videoita ja eksyä katselemaan videoita. Mutta mikä siinä on että aiot katsoa vain muutaman videon ja lopulta huomaat että olet selannut jo vaikka kuinka kauan videoita ja myöhässä jostakin jo niiden takia.

Havahdun kun puhelimeni alkaa soida ja soittaja on Olli. Vastaan tietenkin puheluun, hän oli kai Tommin kanssa jossakin.

O: Moi rakas.
A: No moi, ite oot rakas.
O: Miten menee?
A: Tässähän tää. Tein tiktokin ja uutta remixiä. Se on nyt valmis.
O: Saanko kuulla?
A: Joo, sekunti. Ei se kyl kuulosta puhelun kautta niin hyvältä.
O: Ei niin, mut silti.
A: Okei, nyt lähtee.
O: Täähän on aivan mahtava. Sun pitäs julkaista tää.
A:Pitäskö?
O: Todellakin, niin mahtava.
A: Okei, kysyn viel twitterissä faneilta pitäskö heidän mielestä.
O: Okei, mut tuus pian kotiin. Ikävä.
A: Joo, mä tuun ihan pian. Rakastan sua.
O: Mäkin rakastan sua. Heippa.
A: Bye.

Lähetän vielä lentosuukon Ollille ja sammutan puhelimeni. Menen twitteriin ja laitan sinne pätkän remixistä, sekä kysymyksen "Pitäisikö biisi julkaista?" Vastaus on ylivoimaisesti että pitäisi. Teen vielä viimeistelyt ja viimeiset valmistelut ja sen jälkeen julkaisen remixin Youtubeen ja ilmoitan siitä instagramissa ja twitterissäni. Sen jälkeen suljen laitteet, kerään tavarani, sammutan valot, lukitsen oven ja lähden studiolta kohti kotia vihdoin.

-

Pääsen kotiin ja astun ovesta sisälle. Heti ovella hämmästyn, kun joku pieni koira tulee häntä heiluen luokseni ja haistelemaan minua. Kyykistyn ja ojennan sormet koiralle, jonka jälkeen istun lattialle ja koira tulee jalkojeni väliin ja alkaa nuolla kasvojani. "Olliii!", huikkaan. "Mikä tää pentu on? Aivan ihana.", sanon, kun Olli tulee ovelle. "Se on meidän uusi koiranpentu. Aattelin et nyt ois hyvä aika hommata uus koira. Eihän se koskaan Rillaa korvaa, mutta onhan tämä pieni karvakamu nyt aivan ihana.", Olli selittää. "Oikeesti, onko tää meidän?", kysyn silmät kiiluen. "On, aivan oikeesti.", Olli toteaa hymyillen. "Ihanaa, niin söpöjä. Mikä sen nimi on?, kysyn.

"Ei sillä oo virallista nimeä. Mutta siellä mistä mä pennun hain, oli häntä kutsuttu Hupsuksi. Kuulemma  hän on hieman omanlainen persoona ja tekee hupsuja asioita, jotka naurattaa muita.", Olli selittää. Katson pentua, joka tällä hetkellä tuijottaa minua suoraan silmiin. "Eiköhän se sit oo Hupsu, se nimi sopii sille hyvin.", totean hymyillen ja rapsutan pentua. Laitamme Hupsulle valjaat ja lähdemme käymään pienellä kävelyllä, jonka jälkeen palaamme kotiin. Pentu menee heti juomaan ja sen jälkeen nukkumaan pieneen petiin, jonka Olli oli hänelle hommannut. Pedissä on joku peitto ja pieni lelu, jotka Ollu oli saanut pennun mukana. Ne ovat hänelle erittäin tärkeitä ja niissä on tuttu tuoksu mukana. Itse istahdamme Ollin kanssa sohvalle sylikkäin ja alamme katsoa jotain sarjaa ja söpöilemään samalla.

__________

Sanoja: 516

Pitkästä aikaa tännekin uutta lukua. Lukuja tulee nyt miten tulee, koska mulla alko AMK ja koulu menee nyt kirjotusten edelle, tottakai... Toivottavasti ette silti unoha tätä kirjaa, jos välillä tulee pidempiä taukoja. Kirjotan kyl aina ku pystyn.