Love of Mine || OLEKSI (2)

Luku 20

~Sari~

Teen keittiössä ruokaa, sillä Leon on vielä kotona ja Jarillakin on tänään töistä vapaapäivä. Leonilla alkaa tänään koulu vasta iltapäivällä, koska illalla on koulun kevätjuhla ja he vain tekevät koulussa viimeiset valmistelut, ennen virallista esitystä kaikille perheille. Mekin menemme Jarin kanssa tietysti paikanpäälle katsomaan sitä illalla. Voitteko uskoa, että Leon menee ensi vuonna jo 5lk? Voi että aika vierähtää nopeasti ja tuolta se poika jo tuleekin alas. Saankin juuri sopivasti ruuan valmiiksi, tein perunamuusia, sekä salaattia ja paistoin grillitassuja lisäksi. Kutsun myös Sarin keittiöön ja alamme syömään ja juttelemaan samalla.

Syötyämme siirrymme olohuoneeseen ja nappaan Leonin tiukkaan halaukseen. "Jari, voitko uskoa että tää meidän pikkupoika lopettaa jo 4lk ja menee 5lk syksyllä? Vastahan sä Leon olit sellanen pieni poitsu, jota kaikki ihaili ja halus hoitaaa. Ja edelleen sä kyl oot aivan ihana lapsi ja aivan identtinen miniversio Ollista.", sanon ja pörrötän Leonin hiuksia. "Äitiii, äläää! En oo enää mikään vauva ja sä sotket mun hiukset, jotka sain just laitettua. Niiden pitää näyttää illalla siellä kevätjuhlassa hyvältä.", Leon sanoo. "Voi rakas, sä oot niin upea, ihan sama miten ne hiukset on.", sanon. "Meidän vauva on jo niin iso poika ja osaa päättä asioistaan jo ite.", Jari toteaa ja nappaa Leonin syliinsä. Hän heittelen Leonia hetken ilmaan ja Leon nauraa todella paljon. Hetken päästä hän laskee pojan sohvalle ja alkaa kutittaa armottomasti, kunnes vihdoin molemmat rauhoittuvat ja Jarikin lösähtää sohvalle istumaan. Katselemme hetken jotain ohjelmaa, kunnes Leon lähtee koululle. Mekin menemme Jarin kanssa sinne muutaman tunnin päästä, eli kello 17.00 ja juhla kestää kai n. 20.00, eli noin 3h.

"Jari, pitäskö meidän nyt kattoa vielä niitä kämppiä sieltä Helsingistä, ennen ku pitää alkaa valmistautua iltaan?", ehdotan. "Sopii hyvin." Olemme siis Jarin kanssa alkaneet etsiä meille Helsingistä uutta kotia, koska Leonilla ei ole täällä hyvä olla ja olisimme sitten lähempänä meille tärkeitä tyyppejä, etenkin Ollia ja Aleksia, sekä muita jätkiä ja Rillaa. Emme ole kylläkään puhuneet tästä vielä Leonille. Katselemme hetken kämppiä, kunnes päädyn laittamaan parille välittäjälle viestiä ja soitan Ollille.

Olli ❤️

O: Moi äiti!

S: No moi rakas, miten menee?

O: Muuten ihan hyvin, mut ollaan Alen kaa koronassa ja aika huonossa kunnossa just nyt.

S: No voihan, lähetän paljon parantavia äitin lämpöhalauksia teille. Muistakaa juoda paljon, yrittäkää syödä ees vähän ja muistakaa levätä paljon, nyt ku kerranni saatta luvan kanssa. Ja tehkää sitä mun parantavaa juomaa, tiiätte kyllä mitä.

O: Halauksia meiltä molemmilta takas ja yritetään muistaa. Ja ei tehä. Sori äiti, mut se oli aivan kamalaa ja mulla on siitä litkusta jo traumat.

S: No mutta se paransi nopeampaa.

O: Ei ees, mutta jotta nyt vaihetaan aihetta. Oliko sulla jotain muutakin asiaa, ku ihan soitit?

S: Itseasissa oli mulla, mä pyydän teiltä palvelusta, kuhan ootte parantunut.

O: No mikäs se palvelus olisi?

S: Ollaan suunniteltu Leonille yllätyksenä muuttoa Helsinkiin, kun sillä ei oo täällä hyvä olla enää. Ja siellä ootte te, Rilla ja jätkätki meitä lähempänä ainakin. Ollaan itseasiassa löydettyki jo pari hyvältä vaikuttavaa asuntoa sieltä ja sovittu et käydään jossain vaiheessa katsomassa niitä. Mutta voisitteko te hoitaa sen meidän puolesta, ettei tarvi sen takia raahautua sinne asti täältä Oulusta.

O: Toki voidaa hoitaa, ku vaan laitat osoitteet ja millon. Ja ihanaa jos muutatte.

S: Jep ja mäpä ilmottelen sitte. Mut nyt mun pitää lopettaa ja mennä valmistautumaan, ku meidän pitää jonkun ajan päästä lähtee isin kaa kattoon Leonin kevätjuhlaa.

O: Joo, soitellaan taas. Mä meen lepäämään Alen kaa. Heippa äiti, rakastan teitä kaikkia. Sano terveisiä.

S: Heippa, mäkin rakastan sua ja sanon.

Olli sulkee puhelun ja minä juttelen hetken Jarin kanssa, kunnes lähden valmistautumaan juhlaan. Laitan hiukset kiinni, hieman meikkiä ja muutaman korun ja vaihdan siistimmät vaatteet ylleni. Jarikin vaihtaa vaattenssa ja sitten lähdemme koululle. Meidät ohjataan varmaan liikuntasaliin ja etsimme sieltä itsemme paikat. Tietysti mahdollisimman edestä, että näemme hyvin. Väkeä saapuu koko ajan paikalle, mutta jonkun ajan päästä juhla alkaa. Juhlassa oli mm. Musiikkiesityksiä, sekä yhteislauluja, näytelmiä, tanssiesityksiä ja joitain muitakin, kuten puheita. Lopuksi 9lk laulettiin erikseen joku laulu vielä. Itkin silmät päästäni, kun Leon esitti biisiin yksin koko koulun edessä laulaen ja kitaraa soittaen. Ei varmasti ollut helppo paikka hänelle, kun häntä kiusataan muutenkin niin rajusti välillä.

Itkin myös esimerkiksi kun jotkut esittivät Lintu kappaleen, koska se vaan oon jotenkin sellainen itkubiisi. Ainakin minun kohdalla, enkä edes tiedä miksi.

"Maailmaan mä avaraan
Jos mennä voisin vaeltamaan
Ja voisin nähdä kaiken sen myös paikankin niin lämpöisen
Mikä ohjaa kohtaloa mikä on ollut ainiaan
Maailmaan mä avaraan jos mennä voisin vaeltamaan
Ja voisin nähdä kaiken sen
Mi viepi ihmisen onnehen

Kaihoten nyt katselen
Kun lentää tuolla lintu pienoinen
Se nousta korkealle saa ja näkee kauniin kauniin maan
Täällä nurmet metsät vihannoi
Puut vetten pintaan heijastua voi
Miksi jäisin ikävään kun lintu siivin lähtee lentämään
Mä lapsi vaanhan olen vaan ja täällä tehtäväni saan

Vaikka joskus vaeltaa
Mä voisin kauas merienkin taa
En omaa maata unhoittaa
Mä silti tahdo milloinkaan
Minne vaiheissani joudunkin
Taas mieli tänne palaa takaisin
Niinkuin muuttolinnun tie ain elon polku varmaan kotiin vie
Ja mielenlämmön suuren saa
Tää kaunis armas synnyinmaa."

-Lintu-

Liikutuin myös ihan liikaa Suvivirrestä. Se kyllä on biisi, joka lauletaan yleensä aina koulujen kevätjuhlissa ja saa mielen joka kerya yhtä haikeaksi.

"1.
Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen.
Kauniisti joka paikkaa
koristaa kukkanen.
Nyt siunaustaan suopi
taas lämpö auringon,
se luonnon uudeks luopi,
sen kutsuu elohon.

2.
Taas niityt vihannoivat
ja laiho laaksossa.
Puut metsän huminoivat
taas lehtiverhossa.
Se meille muistuttaapi
hyvyyttäs, Jumala,
ihmeitäs julistaapi
se vuosi vuodelta.

3.
Taas linnut laulujansa
visertää kauniisti.
Myös eikö Herran kansa
Luojaansa kiittäisi!
Mun sieluni, sä liitä
myös äänes kuorohon
ja armon Herraa kiitä,
kun laupias hän on."

-Suvivirsi-

Juhla loppui äsken ja nyt olemme vielä kahvittelemassa ja rupatellemassa muiden perheiden kanssa. Tai monien lapset ovat jossain keskenään, mutta Leon saapui heti juhlan loputtua luoksemme, enkä kyllä ihmettelee yhtään miksi. Hetken päästä lähdemme mekin suuntaamaan kotia päin. Kotona teemme vain iltahommat, juttelemme ja katsomme vielä hetken aikaa ohjelmaa, kunnes Leon menee nukkumaan ja mekin vain jäämme touhuilemaan Jarin kanssa vielä hetkeksi omia juttujamme.

___________

Sanoja: 990

Välillä vähän Saria, Jaria ja Leoniakin taas mukaan tarinaan.
Jotkut varmaan tykkää lukee niistäkin, toivottavasti. No ainakin ite tykkään kirjottaa niitäkin välillä...