Love of Mine || OLEKSI (2)

Luku 53

~Sari~

Makoilen sairaalasängyssä ja katselen kyynelsilmin pientä prinsessaa rinnallani. Tuo pieni ihme on täyden 10 tyttö ja olen onnellinen voidessani kertoa vihdoin omistavani terveen pienen tytön kaikkien poikieni lisäksi. Okei okei eihän sitä vielä voi tietää haluaako tuo prinsessa tulevaisuudessa olla edes tyttö vai joku muu, mutta sillä nyt ei ole mitään väliä. Oli mikä oli, hän on  silti meidän täydellinen pienokainen. Tällä hetkellä kuitenkin meidän pieni suloinen prinsessamme. Se hetki kun saat vastasyntyneen rinnalle on aina kaiken sen muun raskausajan ja synnytyksen kipujen ja tuskien arvoista. Kaikki huolet ja murheet unohtuu ja sitä vain vajoaa sellaiseen omaan pieneen vauvakuplaansa.

Sitä on vaikea selittää, mutta sen kyllä huomaa sitten kun oman vauvan saa ensikertaa terveenä rinnalleen. Okei onhan sitä raskauden jälkeistä masennustakin tietysti olemassa ja viimeksi synnytyksen jälkeen ei ollut näin ihana olo. Onneksi sain tällä kertaa synnyttää pienokaisen tavallisesti alakautta, vaikkakin ei tämäkään synnytys mikään "normaali" ollut. Pienokainen nimittäin syntyi nopealla aikataululla ja vauhdilla. No joo olihan tämä jo 3 kerta kun olen raskaana ja toinen kerta kun synnytin alakautta. Myös Olli syntyi muistaakseni aikanaan loppupeleissä nopeasti ja kaksosethan syntyivät reilusti ennen laskettu aikaansa. Ja onhan meillä Jarin kanssa paljon keskenmenoja myös kaiken taustalla, mutta ei mietitä niitä nyt kun tuo pieni ihme haluaa rinnalle.

Käännän katseeni Jariin, joka tuijottaa meitä leveä hymy huulillaan ja onnenkyyneleet poskillaan. Ylpeä ja onnellinen tuore isä. Jarihan siis sai tietysti katkaista napanuoran ja varmaan kohta pääsee pesemään vauvan, sillä hän on jo hetken aikaa ollut rinnallani. Ja ainiin kuten sanoin aiemmin, tämä pienokainen syntyi todella nopeasti. Supistukset tihenivät todella nopeasti ja lopulta meillä tulikin jo kiire sairaalaan. Meidät otettiin heti vastaan, hoitaja tutki jotain ja pääsimme suoraan synnytyssaliin, missä ei mennyt kuin hetki että pienokainen jo syntyikin ja nyt ollaan tässä tilanteessa jo. En siis ehtinyt edes saamaan mitään kipulääkityksiä tao puudutuksia kun vauva oli jo täällä kanssamme. Hänelle tuli lopussa ilmeisesti kova kiire siis luoksemme.

Kuten aavistinkin vauvan syötyä hoitaja nappaa vauvan ja hänet mitataan, punnitaan ja tutkitaan tarkemmin, sekä pestään. Sen jälkeen Jari saa vauvan ihokontaktiinsa ja minut vielä tarkastetaan ja pääsen käymään suihkussa myös peseytymässä. Saamme välipalaa ja olemme vielä muutaman tunnin tarkkailussa, kunnes pääsemme onneksi perhepesähotelliin, jossa saamme rauhassa tutustua pienokaiseemme, mutta niin että apu on tarvittaessa lähellä ja saatavissa. Ihanaa päästä sairaalanpuolelta hotellille, kun on se kuitenkin hieman kotoisampi ja rauhallisempi paikka. Toki kaipaan omaa sänkyä kaiken tämän jälkeen, sekä Leonia on jo nyt kauhea ikävä. Niin kyllä myös Aleksia ja Ollia, onneksi Leon on heillä hoidossa. En ole edes soittanut heille tänään, mutta itseasiassa en haluakkaan. Taidamme ilmoittaa vasta aamulla ensin Ollille, Aleksille ja Leonille että pienokainen on täällä ja myöhemmin illalla muille tärkeille henkilöille. Mutta tänään voisimme vain rauhassa nauttia pienokaisesta ja toisistamme Jarin kanssa kahdestaan. Tuo pieni ihme on jo sulattanut meidän sydämemme täysin...

__________

Sanoja:458

Paljon onnea Olli 27v, vaikka ei se näitä nääkkään. Mutta Ollin synttärien kunniaksi uutta Oleksi lukua tietysti teille ❤️

Pikku prinsessa on nyt sit syntynyt 🩷