Love of Mine || OLEKSI (2)

Luku 38

~Sari~

Kävelemme autoltamme taloa kohti ja tuemme Jarin kanssa Leonia, joka on aivan poikki ja ilmeisesti aika kiepäkin. Hän kuitenkin halusi kävellä itse, vaikka olisi saanut isältä kyydin sisälle sylissäkin. Meidän pieni rakas poika, jolle pitäisi kertoa yksi asia, kuten myös meidän isommille pojille. En vain tiedä kuinka suuri järkytys asia tulee heille olemaan, koska emme ole Jarin kanssa siitä vielä kertaakaan puhuneet. Ensimmäisenä asia pitäisi kertoa Leonille, mutta hänellä on nyt ollut aika vaikeaa ja pelottaa että asia järkyttäisi häntä vain enemmän. No mutta palataan asiaan myöhemmin, sillä pääsimme juuri ulko-ovelle ja autamme Leonia sisällä riisumaan kengät jaloistaan ja viemme hänet meidän ihanan pehmeälle sohvalle istumaan.

Jari lähtee heti tekemään meille ruokaa ja minä jään Leonin seuraksi. Poika hivuttautuu lähemmäs ja kappaan hänet syliini, varoen hänen jalkaa kuitenkin. "Voi äitin rakas, kyllä se elämä on nyt päättänyt koetella sua monilla tavoilla. Mutta muista että kaikki järjestyy aikanaan ja sä oot aivan upea tyyppi.", kuiskaan halaten Leonia ja pörrötän hänen hiuksiaan samalla. "Äitii, älä sotke mun hiuksia.", hän mumisee ja painaa päänsä vasten rintakehääni. Pian alan kuulla tuhinaa, Leon nukahti syliini. Otan hieman paremman asennon sohvalle, vedän viltin päällemme ja nukahdan itsekkin.

"Syömään!", kuuluu huuto, johon herään, kuten myös Leon ilmeisesti. Ainakin hän näyttää yhtä tokkuraiselta, kuin minäkin. Siis juuri sellaiselta, kun aina kun heräät päiväunilta ja kestää hetki tajuta mikä paikka, mikä maa yms.. Tiedätte varmaan mitä mä meinaan. Kello on vähän yli 12.00, haimme Leonin sairaalalta ennen 11.00. Nousen sohvalta ylös, Leon edelleen sylissäni ja kävelen keittiöön, jossa lasken hänet tuolille ja istahdan itsekkin alas. Laitan ruokaa lautaselle ja alan syömään. Herkullista, kuten aina. Jari on maailman paras kokki kyllä. Syötyämme menemme sohvalle katsomaan elokuvaa ja Leon on minun ja Jarin välissä. Tunkeuduimme jokainen sohvalle ja on hieman ahdasta kyllä. Nousen sohvalta ylös ja suuntaan makuuhuoneeseen, josta nostan pienen laatikon. Nyt Leonille on kerrottava.

Menen olohuoneeseen ja istun sohvalle. Katson Jaria merkitsevästi ja hän nyökkää. "Leon meillä ois sulle kerrottavaa.", totean. "Antaa tulla vaan.", Leon vastaa, jolloin ojennan hänelle laatikon. Leon alkaa  avata laatikkoa ja minusta tuntuu että sydän hakkaa ulos kurkustani tällä hetkellä. Jännittää niin paljon, mitä Leon on asiasta mieltä. Leon taistelee hetken aikaa laatikon kanssa, kunnes se aukeaa. Laatikosta löytyy suklaalevy ja salmiakkia ja sen jälkeen kaksi vaatetta. Ensin musta huppari, jossa lukee "I love my little brother ❤️" ja valkoinen body, jossa keskellä on kuva, joka näyttää lapsen piirtämällä tikku ukolta. Ukon kädet ovat levällään halauksen merkiksi. Tekstinä on "I love my big brother, this much ❤️". Vaatteiden alta löytyy vielä positiivinen raskaustesti ja ensimmäinen ultrakuva pienokaisestamme.

Leonin silmät vuotavat kyynelistä ja sen jälkeen hän kiljaisee. "Tuleeko musta oikeesti isoveli?!". Nyökyttelemme Jarin kanssa molemmat. "Ihanaa, mä oon aina halunnu pikkusisaruksen ja mun haaveista tulee nyt totta. Tää on aivan mahtavaa, rakastan teitä niin paljon.", Leon kiljuu ja litistämme hänet Jarin kanssa halaukseen. Ihana nähdä toinen nuin onnellisena kaiken kokemansa paskan jälkeen, hän on kuin Olli. Olli oli aivan yhtä innoissaan, kun sai tietää että Leon syntyy. Leonin ilakoinnin keskeyttää ovikello, joka soi. Lähden ovelle ja sen takaa paljastuu isommat poikamme Olli ja Aleksi ja suloinen koiranpentu. "No hei pikkukaveri, kukas se sinä oot?, kysyn ja annan koiran tutustua minuun, kunnes Olli päästää sen vapaaksi. Koira lähtee uteliaana tutustumaan paikkoihin. "Se on meidän uusi koira, joka haettiin pari päivää sitten. Sen nimi on Hupsu, koska se on aika pöhkö ja hauska, mutta ihana koiruli.", Aleksi selittää. "Ihana pikku kaveri.", totean ja halaan poikia, jonka jälkeen erkanemme ja he menevät halaamaan Leonia, joka on könynnyt eteiseen ja Hupsu kiehnää hänen jaloissaan.

"Hei Olli ja Aleksi, tulkaas tänne.", Jari huutaa makuuhuoneesta, joten menemme sille. Selitämme heille ohjeet ja Jari laittaa molemmille kuulokkeet, joista kuuluu täysillä musiikkia. Nyt heidän pitäisi arvata huulilta lukien, mitä sanon heille. Monta kertaa ehtii mennä väärin ja saamme naurut, ennen kuin Olli saa sanomani lauseen oikeen. "Minä olen raskaana." Olli on aivan innoissaan asiasta, ihan niinkuin Leon. Mähän sanoin et Leon on mini Olli. Aleksi näyttää taas hieman järkyttyneemmältä, mutta halaa minua kuitenkin, kuten Ollikin. Siirrymme kahville ja mietin koko ajan Aleksia. Hän on aivan poissaoleva tällä hetkellä. Saan kahvin juotua, joten pyydän Aleksin mukaani. Menemme parvekkeelle istumaan. "Aleksi, mikä on? Sä et oo oma itsesi?", kysyn suoraan.

"E-ei mikään.", hän sanoo hätääntyneenä. "No onpas, sen näkee susta. Älä yritä valehella äidilles, vaan kerro. En mä suutu.", totean. "En voi, kyl sä suutut.", Aleksi sanoo. "En suutu, kerro vaan. Liittyykö tää mun raskauteen?", sanon, johon Ale nyökkää. "Rakas kerro, jooko?", pyydän vielä. Aleksi huokaisee, mutta sanoo sen jälkeen. "Mä en vaan tiiä mitä mieltä mun pitäs olla asiasta. Älä käsitä nyt väärin, oon kyl onnellinen et saan taas olla isoveli. Mut mua pelottaa. Mua pelottaa kun sä oot jo kuitenkin sen verran vanha, et mitä jos kaikki ei sujukkaan. Mitä jos käy sammallailla ku kaksosten kanssa ja raskaus menee vaikka kesken. Mua pelottaa miten te pärjäätte vauvan kanssa ja miten sä tuut jaksamaan. Viimeksi kun kaikki ei onnistunut hyvin, me oltiin Ollin kaa niin paljon vastuussa asioista ja sä olit niin paljon synkissä ajatuksissas ja väsynyt, et se oli kamalaa. Mua ahistaa et niin käy taas, en hakua kokea sitä enää."

"Voi rakas, tuu tänne.", kuiskaan ja vedän Aleksin halaukseeni. Hän alkaa heti itkemään. "Voi äitin rakas.". Ja kyllä, Aleksi on aina mulle oma poika, vaikka onkin vain sijaislapsi meille ja Ollin kumppani myös. Aleksi on mun herkkä Ihana poika, joka pistää aina muut edelleen ja on aina auttamassa ja huolehtimassa muiden hyvinvoinnista. Kuten nytkin. Silitän Aleksin selkää ja näprään hänen hiuksiaan. Hullua ehkä, mutta tämä tuntuu ihanalta. Saada pitää näin lähellä omaa poikaa, vaikka hän on jo 25 vuotias aikuinen mies. Olli ilmestyy ovelle ja liittyy haliimme, nyt tämä hetki on vielä ihanampi. Mun rakkaat lapseni.

__________

Sanoja: 946

Siinä sulle ehkä iltasatu diamondlionn ja kiitos ideasta samalla ❤️