Love of Mine || OLEKSI (2)

Luku 43

~Aleksi~

"OLLI SÄ ET JUST TEHNYT TUOTA, VOI SAATANA, VITTU, HELVETTI, PERKELE SUN KANSSAS!", huudan kurkkusuorana. Olimme siivoamassa, koska porukat ovat tulossa tänään hakemaan Leonia ja täällä on kamala sotku. Pitkään aikaan ei oo tullut siivottua, kun motivaatiota ei oo ollu sen suhteen kunnallakaan ja se näkyy kyllä hyvin. Pölyä on vaikka kuinka paljon jokapuolella, lattia on täynnä roskia ja tasot tahraisia. Ja mitä Olli sitten teki, sain juuri keittiön siivottua ja hän alkoi tehdä ruokaa ja sotki joka paiak uudestaan. "ALEKSI RAUHOTU!", Olli huutaa. "VITUN ÄLYKÄÄPIÖ, RAUHOTU ITE. MEIDÄN PITI SIIVOTA JA MITÄ HELVETTIÄ SÄ TEET. SOTKET VAAN LISÄÄ JA VIELÄ JUST KUN MÄ SAIN SIIVOTTUA!", huudan. "ALEKSI VITTU, MÄ SIIVON KYLLÄ MUN JÄLJET!", Olli huutaa. "SENKUN NÄKIS, NYTKÄÄN ET TEHNYT MUUTA KU OLIT PUHELIMELLA, PAINU OLLI VITTUUN. EN JAKSA SUA ENÄÄ. SÄ OOT AIVAN KAUHEE MIES!", huudan. "PAINU ITE, JOS ET JAKSA MUA. EI TARVI OLLA TÄÄLLÄ!", Olli huutaa. "SELVÄ MÄ LÄHEN, OLI VITUN KIVAA, HEI HEI!", huudan. Vedän takin päälle, kengät jalkaan ja juoksen ovesta ulos. "ALEKSI!", kuulen Ollin vielä huutavan, mutta ei kiinnosta nyt yhtään. Lähden vain juoksemaan jonnekkin ilman määränpäätä.

-

Aikaa on mennyt muutama tunti. Lähden laahustamaan kotiin päin, vaikka en oikeasti tiedä voinko palata sinne ja vai heittikö Olli minut oikeasti pihalle. Hetken päästä olen ovemme takana ja astun sisälle, ovi ei onneksi ollut lukossa. Kuulen Leonin itkua, voi ei. Riisun takin ja kengät pois ja astun peremmälle taloon. Hupsu nukkuu pelissään näemmä.
Katson Ollia, joka halaa sohvalla Leonia tiukasti. Poika itkee tällä hetkellä isoon ääenen. Katson Ollia, joka näyttää samaan aikaan ainakin huolestuneelta, surulliselta, vihaiselta ja helpottuneelta. Leon tärisee hänen sylissään voimakkaasti ja alkaa nyt myös haukkomaan happea, voi ei. Riennän nopeasti sohvalle istumaan, vaikken tiedä haluavatko he minua lähelleen edes. Nyt kuitenkin täytyy toimia, joten alan silitellä Leonin selkää. Hän on painanut kasvonsa vasten Ollin rintakehää, joka halaa häntä tiukasti tällä hetkellä.

"Leon, kuuntele Ollin hengitystä ja sykettä ja yritä matkia sitä. Ei oo mitään hätää, kaikki järjestyy.", puhelen hiljaa pojalle. "E-en mä py-pysty. Mä-mä ku-kuolen tä-tähän. Mun ha-happi ei ku-kulje.", poika sopertaa hysteerisenä. "Leon, sä pystyt kyllä, ei oo mitään hätää. Sä et kuole, sulla on vaan paniikkikohtaus. Se menee pian ohi, mä lupaan sen. Nyt hengitä Ollin kanssa samaan tahtiin, mä en halua että sä pyörryt. Kaikki kääntyy vielä parhain päin.", puhelen hiljaa, jonka jälkeen alan hyräillä Leonin usein kuuntelemia biisejä. Olli hengittelee syvään ja Leon yrittää matkia hänen hengitystään. Kohtaus jatkuu vielä jonkun aikaa, kunnes Hupsu herää ja hyppää Leonin syliin. Se rauhoittaa pojan lopulta kokonaan ja Leon nukahtaa Ollin syliin, josta Olli kantaa hänet sänkyyn jatkamaan uniaan. Hupsu käpertyy aivan kiinni Leoniin ja jää vartioimaan hänen untaan. Söpöt.

Itse jään vain sohvalle istumaan ja tuijottamaan tyhjyyteen. Olen aivan ajatuksissani ja pelkään että Olli heittää minut ulos täältä. Täällä on tosi siistiä, Olli oikeasti siivosi täällä sinä aikana kun olin ulkona. Mä oon aivan helvetin paska mies Ollille, se ansaitsee parempaa. Tää riitakin oli aivan turha ja tiiän että oon syy tohon Leonin paniikkikohtaukseen kans. Se pelkää huutamista, vihaa riitelyä ja nyt varmaan pelkää et me erotaan Ollin kaa ku riideltiin ja olen niin kauan pois kotoa ulkona yksin. Vittu mä oon kamala ihminen, etenkin isoveli ja kumppani. Mä en ansaitse olla osa Matelan sukua, ne on kaikki aivan upeita ihmisiä. Miksi ne halus aikanaan tän rääpäleen ja kauheen ihmisen osaksi omaa perhettään. Mun ois ollu niin paljon parempi varmaan caan jäädä laitokseen, niin en ois päässyt riitelee turhasta asioista ja satuttaa Leonia.

Kyllä tämä koko riita on minun syyni ja lähti turhasta asiasta. Miksi mä oon tämmönen, miksi mä vaan syytän itseäni. Juurtaako se juurensa mun lapsuuten, kun elin uskossa et oon vaan se virhe ja taakka kaikille? No vittu, nyt mä sit vielä itkenki ku joku pikkuvauva, vittu mä oon säälittävä. Säikähdän kun jonkun kädet kertyvät ympärilleni ja vetävät minut syliinsä. Havahdun takaisin tähän maailmaan ja haistan Ollin tutun hajuveden. Miksi hän haluaa olla mun lähellä, vaikka olin aivan kauhee sitä koskaan. Mä kadun kuinka rumasti mä puhuin ja menin haukkumaan häntä. Purskahdan caan pahempaan itkuun, mutta Olli vain vetää minut tiukemmin vasten häntä ja kaatu sohvalle makaamaan, niin että makaan hänen päällään. Kasvoni uppoavat hänen rintaheälleen ja kastelevat paidan läpimäräksi.

Olli alkaa laulaa hiljaa ja saa itkuni rauhoittumaan. "A-anteeksi Olli. Mä oon aivan kauhee ihminen, sä et ansaitse mua. Mä puhuin sulle tosi rumasti ja suutuin ihan turhasta. Mä ymmärrän jos nyt heität mut täältä pihalle, etkö haluu enää jatkaa tätä suhdetta mun kanssa, ku olin niin saatanan tyhmä!", soperran. "Voi Aleksi rakas. Mä en todellakaan heitä sua ulos, etkä sä oo kauhee. Kaikki me joskus suututaan ja me riidellään sun kanssa tosi harvoin. Riidat kuulu elämään, niitä tulee kaikille joskus. Rakas, sä oot upein ihminen ketä mä tiiän, eikä yks riita sitä muuta. Mun rakkaus ei lopu sua kohtaan koskaan. Sitäpaitsi mäkin toimin tyhmästi ja ymmärrän kyl miksi sä suutuit mulle. Ja ihan aiheesta suutuit. Anteeksi siis munkin puolesta ja mä ainakin annan sille anteeksi.", Olli puhuu hiljaa. "Säki saat anteeksi.", kuiskaan ja tunnen Ollin sormien alkavan liikkua minun selän ja päänahan välillä piirrelen välillä erilaisia kuviota vartalolleni. Se rauhoittaa.

"Kaikki kunnossa nyt, kaikki hyvin meidän välillä?", Olli kysyy hetken päästä. "Kaikki hyvin.", kuiskaan ja kurottaudun painamaan suukon Ollin huulille. Se ei kuitenkaan riitä ilmeisesti Ollille, sillä hän nousee istumaan ja kaataa minut vuorostaan sohvalle alemmaksi. Hän asettuu päälleni käsiensä varaan ja jää tuijottamaan minua tiivisti silmiin, kunnes huulemme painuvat yhteen. Suutelemme, hellästi ja pitkään. Ollin huulet maistuvat hyvälle ja tuntuvat taivaalliselta vasten huuliani. Suudelmaan jälkeen Olli pussailee kasvoni märiksi ja sen jälkeen käännyn kyljelleni. Olli asettuu viereeni ja vetää minut halaukseensa, kietoen kädet tiukasti ja onistavasti ympärilleni. Jospa en nyt putoa tästä sohvalta alas. Olli painaa taas huulet huulilleni ja suutellemme. Tässä mä rakastan olla, Ollin lähellä. Olli laulaa taas hiljaa, kunnes taidan nukahtaa. "Nuku hyvin, mä rakastan sua.", hän kuiskaa ja tunnen vielä hellän suukon otsallani. Se tuntuu kivalta.

__________

Sanoja: 984

Välillä taas lähemmäs 1000 sanan lukua näemmä ❤️

-

Nautin ku ope päästi meidät n. 1h aiemmin tänään koulusta. Se vaan totes et ootte kaikki niin väsyneitä ja masentavan näköisiä, et lähtekäähän kotiin. Jatketaan ens kerralla tästä, ku en mä saa teistä enempää tänään irti enää. Tuskin te ees opitte enää mitään uutta tänään, jos ootte noin poikki päivästä jo...