~Olli~
Ovikello soi ja keskeyttää minun ja Aleksin söpöilyhetken. Nousen ylös ja käyn avaamassa ulko-oven. Jään juttelemaan ovelta hetkeksi aikaa Joonaksen ja Nikon kanssa, kunnes nappaan kauppakassit maasta ja vien ne keittiöön. Puramme ostokset Aleksin kanssa ja ostoksista löytyy muun muassa lääkettä, ne koronatestit ja ruokaa, kuten jotain mehukeittoa, mehujäätelöitä, leipätavaroita ja muutamia valmisruokia, kuten pakastepizzaa ja jotain keittoa. Ja viimeisenä tietysti kortsuja ja liukkaria, tämän on kyllä pakko olla Joonaksen lisäys...
Päätimme Aleksin kanssa tehdä nyt heti koronatestit pois alta. Käymme pesemässä ja desinfioimassa kätemme, jonka jälkeen suuntaamme keittiöön. Puramme testit puhtaalle pöydälle ja sitten työnnetäänkin jo tikkua nokkaan, se tuntuu kyllä näin kipeänä todella inhottavalta. Hetken päästä tikkua vielä pyöritetään hieman jossain aine putellossa, jonka jälkeen puotetaan siitä pari pisaraa testiliuskaan ja nyt pitää odottaa n. 15 minuuttia. Testeihin tuli jo ekat viivat, eli ainakin ne onnistuivat. Juttelemme pöydän ääressä odotellessamme ja yritämme syödä vähän jotakin. Hetken päästä joudumme taas käymään oksentamassa, kunnes aika onkin jo kulunut loppuun. Katsomme mitä testit näyttävät ja ei yllättänyt, mutta molemmilla testi oli positiivinen. Minulla on tullut testiin tosi haalea viiva, mutta viiva kuitenkin ja Alella taas on tosi tumma viiva ja siitä ei voi enää erehtyä. No nyt ollaan sit koronassa ja eristyksissä jonkun aikaa, ettei tartuteta muita enää.
Siirrymme Aleksin kanssa taas sohvalle. Aleksi istuu jalkojeni välissä ja nojaa minuun, itse olen kiertänyt kädet hänen ympärilleen. Hetken päästä Aleksi alkaa tutkia ja näpertää toisen käteni sormia ja alan itse toisella kädelläni hieroa hänen päänahkaa ja näprätä hänen hiuksiaan. Jossain vaiheessa Ale kääntyy ja jäämme vain tuijottamaan toisiamme silmiin, kunnes vedän hänet tiukkaan halaukseen ja painan huulet hänen huulilleen. Käteni löytävät tiensä Aleksin poskille ja Aleksin kädet löytävät tiensä niskani taakse. Suutelun jälkeen jäämme katsomaan jotain sarjaa televisiosta, kunnes nukahdamme molemmat. Jossain vaiheessa herään kun paino katoaa päältäni ja minulle tulee kauhean kylmä. Hetken päästä vessasta kuuluu oksentamista ja juoksen sinne iteskkin oksentamaan.
Oksennettuamme mittaamme kuumeet ja ovathan ne edelleen aika korkeat. Nyt ei kuitenkaan voi vielä ottaa uutta särkylääkettä, pitää jaksaa hetki odotella vielä. Kääriydymme sohvalle sylikkäin viltin alle ja kuuntelen kun Aleksi aivastaa muutaman kerran, kunnes itse alan yskiä mukavasti. Hetken päästä yskiminen hieman rauhoittuu ja kaivan puhelimeni esille. Menen ryhmäämme jossa on ehditty jo kysyä olimmeko jo tehneet koronatestit ja vointiamme tietysti myös samalla, joten alan vastata jätkille. Aleksikin lukee tällä hetkellä viestejämme sylissäni.
Isä, jätkät ja little man 🤟❤️
Minä: Moi!
Hattarapää: Olliii moi! Huomasikko mun yllärin?
Lyricalmastermind: Jonsku mitä mää en ny huomannu?
Rakas ❤️❤️❤️: Moi! JOONAS huomattii joo. Ja Niko et huomannu sitä, et ukkos oli tunkenu ostosten pohojalle liukkarii ja kortsui.
Lyricalmastermind: Vittu Joonas! Mitä me puhuttii kaupas? Ei mittään pölöjii ylläreitä niille tällä kertaa, saat kuule nyt rangaistuksen multa niien puolesta.
Hattarpää: No eihän se nyt ees ollu pölöjä ylläri, taatusti menee käyttöö.
Minä: Joonas rakas, oli se kyl aika pölöjä yllätys. Varsinki nyt ku ollaan kippeitä, eikä me mittään sellasta tehä Aleksin kanssa atm todellakkaan. Mut oot oikeessa, ei ne silti hukkaan tuu menemään ja eiköhän me niille joskus käyttöä löydetä.
Lyrical mastermind: No onhan se vähän pölöjä, mut varo vaan siel makkaris ku oot, koht tullee rangaistus kuule sulle.
Nallekarhu: Joonas varo vaan siellä ja Nikl liika inffoo.
Ikäkriiseilijä: Jotta vaihettaan aihetta, niin mites Oleksi voi? Ja mitä ne testit näytti, jos jo ehditte tekeen ne?
Minä: Nuo kaks varmaan häipy jo linjalta.
Mut siis ei tää ny hääppöst oo. Kauheen kylymä, väsy, lihaksii, silmii ja päätä säräkee, yskittää, aivastuttaa, nenä ja silimät vuotaa, huono-olo ja paljon oksentelua, nenä tukossa ja sit vielä melko korokee kuumekki kaiken lisäks.Rakas❤️❤️❤️: Jep ja tehtiin testit ja tättärää, tulokset oli....
Nallekarhu: Keretokkaa jo.
Minä: No näiden oireiden jälkee ei yllätä, mut positiiviset oli. Et olokaappa teki herkästi jos tulee oireita koton ja tökkimässä itekki tikkua nokkaan.
Ikäkriiseilijä: Juu ja paranemisia sinne. Teillä sit oikeestaan kaikki maholline oireilu, paitsi hengenahistus. Soittakaa jos tullee jottain mitä taravisitte viel kaupasta tai muuten joku hätä tai onkelma siel.
Nallenarhu: Paranemisia ja nyt soromet ristii, ettei meille muillekki tuu korona.
Minä: Niimpä ja kiitos <3.
Rakas❤️❤️❤️: Kiitos ja kyl 🤞 tietysti.
Minä: Mut hei mul on nyt niin huono-olo, et häippäsen linjoilt tässä vaihees.
Rakas❤️❤️❤️: Sammoin.
Suljen viestiketjun ja alan halailla taas Aleksin kanssa, kunnes siirrymme mittamaan kuumeet taas ja itse käyn myös niistänässä nokan ja oksentamassa taas kerran. Siirrymme seuraavaksi sänkyyn ja Aleksi hieroo hetken minua, kunnes itse vähän hipsuttelen häntä. Sen jälkeen juomme vähän vettä ja nappaamme lääkettä, koska olo on niin kamala. Päädymme kääriytymään peiton alle lämpimään halaukseen, kunnes vaivumme molemmat uneen taas kerran.
__________
Sanoja: 763
❤️🩹
YOU ARE READING
Love of Mine || OLEKSI (2)
FanfictionAleksi ja Olli ovat kasvaneet aikuisiksi, muuttaneet pois kotoa ja kiertävät nyt maailmalla Blind Channelin kanssa aktiivisesti. Millaista heidän elämänsä nykyään on? Vieläkö Aleksin traumat puskevat päälle? Vieläkö he ovat yhtä rakastuneita toisii...