Love of Mine || OLEKSI (2)

Luku 50

~Aleksi~

Herään aamulla kun tunnen jonkun pusuttelevan kasvojani ja siirtävän muutamaa hiussuortuvaa pois kasvoiltani. Avaan silmät, mutta ikkunan raosta tulee liikaa valoa ja joku Olli on kehdannut laittaa kattoon valonkin päälle. Suljen silmät automaattisesti ja kaivaudun peiton alle piiloon ja hämärään. Olli hymähtää, nousee ylös ja ilmeisesti sammuttaa valot ja laittaa verhot ikkunan eteen, jotta sieltä ei tule niin paljon valoa, joka häikäisisi. Pian tunnen myös painon päälläni, kun Olli heittäytyy ylleni ja yrittää vetää peittoa pois päältäni, niin että näkisi kasvoni. Mutta itse pidän peitosta tiukasti kiinni, jottei hän saa sitä pois kasvoiltani. Väsyttää, en  minä haluaisi herätä vielä tähän päivään. Haluan nukkua vielä.

Ulkona on synkkää ja pimeää ja kaiken lisäksi kylmää ja märkää. Sataisipa edes vähän lunta, koska pakkaslumi on kivempaa kenkien alla kuin märkä asfaltti ja vesi joka tulee kenkien läpi ja kastelee sukat märiksi ja jäädyttää varpaat sitä myötä. Lumi myös tietysti veisi hieman synkkyyttä pois, koska valon osuessa lumeen se kimaltaa myös kauniisti ja valaisee hieman enemmän ulkona maisemaa. Ja onhan lumi nyt kaunis elementti ulkona, samoin kuin jäätyneet joet ja muut vesialueet, sekä jääpuikot. Ja lumihiutaleet ne vasta kivoja onkin, ainakin metsästää kielellä ja oletteko koskaa nähneet oikeasti lumihiutaletta läheltä? Ne ovat jokainen aivan erilaisia toistensa kanssa ja todella kauniita. Mutta nyt siellä on vain pimeää ja märkää, joten ei huvita herätä.

"Aleksii, herääs nyt.", Olli kuiskaa ja yrittää taas vetää peittoa pois päältäni. "Mutkun väsyttää, ulkona on kylmää ja pimeää ja se vaan masentaa. En halua pois täältä peiton sisältä, täällä on ihanan lämmin.", kuiskaan ja säikähdän kun tunnen nousevani peittomytyssä ilmaan. Pian tunnen olevani Ollin sylissä sohvalla ja avaan vihdoin ympärilläni olevaa peittoa niin että Olli saa vihdoin nähdä kasvoni ja hiukseni, jotka ovat varmasti pörrössä. Olli alkaa nauraa ja pörröttää hiuksiani vielä lisää, jolloin alan mököttää hänelle ja siirryn pois hänen sylistään.

Nopeasti Olli rauhoittuu ja vetää minut takaisin syliinsä, kietoen kätensä ympärilleni niin tiukasti, etten pääse karkaamaan ja alkaa painella pieniä pusuja taas pitkin kasvojani. Se kutittaa niin paljon, että alan tahtomattani nauraa. "Noniin tulihan se nauru sielä, hymyilevä Ale on parempi ku mökö Ale.", Olli naurahtaa ja vetää minut suudelmaan. Suutelemme hitaasti, hellästi ja pitkään, kunnes erkanemme. En tiedä miksi mutta minusta tuntuu että kasvoni punastuivat, vaikka olemme olleet yhdessä jo monta vuotta, joten painan pääni vasten Ollin rintakehää, ettei hän nää sitä. "Ale, älä peittele sun kasvoja, oot söpö ku punastut vieläkin joskus, vaikka ollaan oltu yhes ties kuinka kauan jo.", Olli kuiskaa ja siirtää päätäni niin, että katseemme kohtaavat ja jäämme vain kaikessa hiljaisuudessa tuijottelemaan toisiamme silmiin pitkäksi pitkästi aikaa. Ollin silmät on vaan niin upeat.

Havahdun kun Olli liikahtaa ja kurottautuu nostamaan sohvapöydältä kahvikupin, jonka ojentaa käteeni. "Tää kahvi on varmaan jo aivan kylmää, mut ei voi mitään. Siin pöydällä on mein aamupala, eli suklaata, croisantteja, kahvia, appelsiini mehua ja kaurapuuroa, jonka päällä on mustikoita, mansikoita, banaania ja mango pilttiä.", Olli luettelee ja alan hymyillä. Söpöä et Olli teki meille pitkästä aikaa aamiaisen ja minä en meinannut nousta millään ja nyt kahvi ehkä ehti jo jäähtyä. Käännyn Ollin sylissä toisinpäin ja alamme syömään kaikessa rauhassa, samalla katsoen kesken jäänyttä sarjaa Netflixistä eteempäin. Jossain vaiheessa Olli käy viemässä astianme pois ja minä heitän vihdoin peiton pois päältäni. Olli alkaa yllättäen hieroa paikkojani ja ai että kun tuntuu ihanalta kun toisen kädet pyörivät iholla ja avaavat samalla jumissa olevia lihaksia hellin, mutta varmoin ottein.

Jossain vaiheessa asetun nojaamaan sohvan käsinojaan ja pistän jalkani Ollin syliin, jotta hänen on helpompi vielä hieroa niitäkin. Hierominen on niin rauhoittavaa että minua alkaa taas väsyttää ja taidan nukahtaa sohvalle. Herään kun ovi kolahtaa ja pian tunnen Hupsun päälläni nuolemassa kasvojani. "Tais hieronta kelvata kun nukahit, me käytiin Rillan kaa aamulenkillä.", Olli toteaa. "Kelpas todellakin, kiitos ihan sairaasti et jaksat aina hemmotella, hieroa ja pitää mua hyvänä. Mä rakastan sua niin niin paljon.", kuiskaan. "Voi Ale, mäkin rakastan sua, tosi paljon.", Olli kuiskaa tullen luokseni ja alkaa kutittaa minua kyljistä. Alan nauraa ja särkiä sohvalla ja tunnen kuinka minua alkaa pissattaa. Tämä kutitus ainakin herättää muuten mukavasti. "O-Olli lopeta, mu-mulla tulee pi-pissa ho-ho-housuun.", yritän sanoa naurun seasta. Onneksi Olli ymmärtää lopettaa ja pääsen kuselle, ennen kuin olisin pissanut housuun ja tasailen samalla hengitystäni, joka on nyt aika pinnallinen ja kiihtynyt äskeisen takia.

-

Istumme taas sohvalla sylitysten, olen lähes kokopäivän roikkunut kiinni Ollissa, mutta ei se ilmeisesti ole haitannut, eihän ainakaan ole minua kieltänyt. Olli on ihanan lämmin ja hänen seurassaan on niin ihanan turvallinen olo. Olli myös saa aina olemuksellaan kaikki ympärillään rauhoittumaan ja rakastan vain olla kiinni Ollissa ja hänen sylissään isossa lämpimässä halauksessa. Samalla kun hän kuiskailee hellyyden osoituksia korvaani, piirtelee sormilla kuvioita iholleni, räpeltää hiuksillani, silittelee minua tai hieroo minua. Miten mä oon ansainnut hänet miehekseni ja myös alunperin sijaisveljekseni, eli siis minun isoveljeksi tavallaan. En tiedä, mutta olen niin onnellinen että saan jakaa elämäni tuon miehen kanssa ja olla osa Matelan sukua. He ovat kaikki ihania, huomaa että Olli on saanut kasvaa hyvässä ja rakastavassa perheessä aina, toisin kuin minä. Minä sain hyvän perheen vasta, kun pääsin muutamaan Mateloille teininiä.

"Mitä sä Ale mietit taas?", Olli havahduttaa minut ajatuksistani. "Sitä vaan et miten mä koskaan ansaitsen sut mun elämään, ku oot niin uskomaton tyyppi ja kuinka kiitollinen mä oon et saan jakaa sun kanss elämän yhdessä ja olla osa Matelan sukua. Ja kuinka kiitollinen mä oon siitä et sillon teininä muutin teille ja pääsin kokee sen rakastavat perheen ja vähän aikaa sut isoveljenä, ennen kun mentiin yhteen.", kerron. "Voi Ale, älä itketä mua. Mäki oon onnellinen et muutit meilla ja ollaan yhdessä nykyään, vaik tavallaan oon sun isoveli myös. Ja sä ansaitset mut sillä et oot itekki maailman ihanin tyyppi ja oot sattunut syntymään tänne maailmaan sopivaan aikaan, niin että ollaan päästy löytämään toisemme.", Olli kertoo onnenkyyneleet poskillaan. Omillakin poskillani valuu kyyneleitä kovaan tahtiin, koska olen niin onnellinen tällä hetkellä. Olli rutistaa minua lujaa ja minä rutistan häntä vähintään yhtä lujaa takaisin myös itse. Huulemme painuvat hitaasti yhteen kun tuijotamme toisiamme hiljaa ja painaudumme kiinni toisiimme.  Uppoamme hellään suudelmaan, joka lumoaa mielen täysin...

__________

Sanoja: 1000

50 luvun kunniaksi, kunnon 1000 sananen luku, pelkkää Oleksi söpöilyä ❤️

Toivottavasti piditte ja en ollut kirjottaessa ainoa josta tää luku on söpö, vaan teistäkin tää on söpö luku. 🩷

-

Vitsit mä kaipaan Alen striimejä 🫶🏼