Love of Mine || OLEKSI (2)

Luku 39

~Olli~

Erkanemme Aleksin ja äidin kanssa halauksesta, johon äsken päädyimme. Se oli kyllä ihanaa, välillä sitä kaipaa oman äidin haleja. Näin aikuisenakin. Menemme olohuoneeseen, jossa isi lukee keinutuolissa lehteä ja Leon istuu sohvalla, Hupsu sylissään nukkumassa. Söpöä. "Pitäskö meidän pitkästä aikaa pitää peli-ilta ja pelata perheen kesken kaikenlaisia eri pelejä? Oon kaivannut sellasta.", Aleksi sanoo. "Ehdottomasti.", totean. Muutkin vastaavat myöntyvästi, joten päätämme alkaa pelata. Ensimmäisenä on Alias, jonka Leon voittaa. Pelaaminen on oikeasti niin hauskaa ja ihanaa, jos ei lasketa mukaan Hupsua, joka on jo onnistunut sotkemaan melkeen joka pelin tai ainakin osan peliä. Mut semmosta se arki pienen pennun kanssa välillä on.

Leon päättää seuraavaksi peliksi Kimblen, jonka Aleksi voittaa. Isi häviää ja lauta, sekä nappulat taitavat lentää hänen toimestaan seinään. Ei oo isillä yhtään kilpailuviettiä, ei ei yhtään. Me ollaan kyl koko perhe niin kilpailuhenkisiä, et nää peli-illat valitettavasti tuppaa loppumaan lyhyeen, kun joidenkin välille syntyy mukavampi kiista, mitä saakin sitten selvitellä melko pitkään. Varsinkin minä ja isi, sekä minä ja Aleksi tupataan ottamaan vastakkain pelien takia. Mutta onneksi me ei koskaan olla toisille pitkävihaisia ja sovitaan asiat nopeasti pelin jälkeen. Kunhan jokainen on hetken saanut hengähtää ja rauhoittua omissa oloissaan. Eli varoitus, jos haluatte pysyä hengissä ja järjissänne. Älkää koskaan haastaako perhe Matelaa tai ketään meistä yksittäin mihinkään peliin kanssanne. Koska jos meille tulee häviö, se on kauheaa muille.

"Olli ja Aleksi, voisinko mä tulla teille yökylään?", Leon yhtäkkiä kysyy. "Haluisin olla taas teidän kanssa kolmistaan + toki Hupsun myös. Ja nyt ku musta on tulossa isoveli, niin ois kiva antaa äitille ja isille kahdenkeskeistä aikaa, ennen kun pikkunen syntyy ja vieki kaiken huomion." "Tottakai, jos se Ollille ja porukoille sopii.", Aleksi sanoo. "Mulle käy ainaki.", totean hymyillen ja äiti ja isi nyökkäävät. "Sä ajattelet Leon tosi ihanasti muidenkin parasta ja mee vaan yötä, kyllä se meille sopii.", äiti sanoo. "Jee! Mä pääsen isoveljille yötä ja saan touhuta Hupsun kanssa! Äitii ja isiii, voidaanko mekin hommata koira, niinku Oltsu ja Ale? Pliisss...!", Leon kiljuu ja katsoo vanhempiamme koiranpentu ilmeellä. "Katotaan, ehkä joskus. Ainaki sun pitää eka olla saanut kepit pois ja jalka kuntoon ja näyttää meille et jaksat huolehtia koirasta.", äiti toteaa rauhassa. Miten hän pystyy, noiden silmien edessä. Itse murtuisin heti ja mentiin hommataan vaikka 101 pentua yhtä aikaa. Ehkä ei niitä samoja dalmatialaista kuitenkaan, kuin siinä yhdessä elokuvassa ja tarinassa.

"Kyl mä osaan koirasta huolehtia, eikö se muka oo jo selvää? Rilla ja Hupsukin viihty mun kaa niin hyvin.", Leon mankuu edelleen. "Noniin Leon, riittää. Osaat kyllä, mutta ei juuri tällä hetkellä. Mehän rakas pakkaan, jos aioit mennä yökylään pojille.", isi toteaa ja saa Leoniin liikettä. Tai siis sen verran mitä hän kepeillä pääsee etenemään ja minä lähden perään auttamaan häntä tärkeimpien asioiden pakkauksen kanssa. Pian olemme valmiita ja lähdemme kohti minun ja Aleksin, sekä Hupsun kotia.

-

Pääsemme perille ja menen vaihtamaan Leonille sänkyyn petivaatteet, samalla kun Aleksi käyttää Hupsun lenkillä ja Leon jäi selmaan listasta mitä ruokaa halusi, koska päätimme tilata ruoan kotiin. Kaikilla oli niin hirveä nälkä. Saan pelin laitettua ja siirryn sohvalle Leonin viereen, vetäen hänet kainalooni ja pörröttäen hänen hiuksiaan, josta hän hieman näyttää närkästyvä. Leon on saanut ruokansa laitettu, joten lisään tilaukseen minun ja Aleksin ruoat ja sitten vaan odotetaan. Jäämme Leonin kanssa juttelemaan ja pelaamaan pleikkarilla. Pian ovelta alkaa kuuluu askeleita ja rapinaa ja pian sieltä juoksee häntä heiluen juomistauon jälkeen luoksemme iloinen Hupsu. Hupsu löytää paikkansa Leonin sylistä, joka alkaa rapsutella pentua ja pian pentu jo nukkuukin. Ovikello soi ja Aleksi lähtee ovelle, tulleen sieltä pian ruokiemme kanssa. Siihen Hupsukin jo havahtuu ja jää tietysti kerjäämään, kun siirrymme syömään omia ruokiamme. Leon taitaa antaa jonkun maistiaisen pennulle, no ehkä se ei ole niin vakavaan. Mutta siis onhan tämä ruoka nyt aivan helvetin hyvää.

_________

Sanoja: 616

Kiitos taas ideoista diamondlionn  <3

Oma pää löi aivan tyhjää, niin tää ei ois edennyt ilman niitä mihinkään suuntaan...