Love of Mine || OLEKSI (2)

Luku 33

~Olli~

Katselen Aleksia, joka nukkuu sylissäni. Tiedän että tuo ei halua varmastikkaan puhua minulle, mutta hänen on pakko. Osaan kyllä aavistaa itsekkin miksi hän sortui, mutta onhan se kamalaa seurata, kun toinen satuttaa itseään, eikä oikein voi itse auttaa. Ale kun on jo aikuinen ja itse itsestään vastuussa. Mieleeni palaa vain ne ajat, kun Aleksi oli nuori ja saapui meille. Se pieni poika oli silloin erittäin hajalla, ujo ja särkynyt nuori poika. Toivon että nyt tilanne ei taas päädy aivan siihen pisteseen asti. En nimittäin kestä välttämättä enään nähdä sitä Aleksia, joka on aivan hajalla ja ahdistunut koko ajan. Paniikkikohtaukset, itsensä satuttaminen, syömättömyys. En halua nähdä hänen romahtavan taas täysin, aion pitää huolen ettei niin taas käy. Siksi minun täytyy pakottaa hänen tänään puhumaan minulle, halusi hän tai ei sitä.

Aleksi alkaa heräillä sylissäni, joten päätän alkaa pusutella hänen kasvojaan ympäriinsä. Aleksi jatkaa heräilyään ja alkaa sitten kikattaa. Ilmeisesti pusutteluni taitaa hieman kutittaa. "Olli, lopeta jo!", Aleksi pyytää ja tällä kertaa päätän kunnioittaa hänen pyyntöään ja lopetan pusuttelun. Aleksin kädet kuitenkin eksyvät poskilleni ja hän päätyy suutelemaan minua. Vastaan siihen tietysti. Suudelma muuttuu kokoajan intohimoisemmaksi ja Aleksi yrittää alkaa riisua boxereitani, mutta estän sen. "Aleksi, ei nyt. Mä haluun eka et sä kerrot, miksi sä eilen sorruit ja miten sä tällä hetkellä voit? Tiiän et et haluis, mutta en halua et ajaudut taas samoihin vesiin, kun sillon nuorena. En kestäisi nähdä sitä ite. Saat sit palkinnon, ku oot kertonut.", totean Aleksille, joka katsoo minua pettyneenä ja ahdistuneena.

"Ei siihen oo mitään kunnon syytä, mua vaan alko ahistaa aivan kauheesti ja en halunnut paniikkikohtausta sen takia. Sä nukuit niin suloisesti, etten raaskinut herättää sua. Niin siksi piti tehä jotain, et se ahdistus helpottus. No helpotti se hetkeksi, mut sit vaan paheni ja alko ahistaa vuorostaan se et sorruin. Syy on varmaan eniten Rillan kuolemassa, syytän siitä edelleen itseäni. Miks mä en vienyt sitä päivystykseen, ku näin ettei kaikki oo hyvin, vaan aattelin oottaa vaan siihen aikaan, minkä sille sain. Ja anteeksi Olli, et sorruin.", Aleksi takeltelee, purskahtaen sen jälkeen itkemään.

Rutistan Aleksia tiukasti itseäni vasten ja annan hänen vain itkeä. "Aleksi rakas, ei sun tarvi pyytää anteeksi. Mä ymmärrän sun tuskan, mullakin on kamala ikävä Rillaa. Mut muista että se ei ollut sun syy, sä teit parhaasi. Sä oisit kuitenkin vienyt sen lääkäriin, etkä jättänyt sitä täysin hoitamatta. Ja jos oisit tiennyt miten kiire on, oisit vienyt Rillan päivystykseen. Mut muista myös et eläimet on tosi hyviä piilottamaan, jos niillä on vaikka kipuja tao huono olla. Rillalla on nyt hyvä olla. Sillä ei oo enää kipuja ja se on nyt suojelemassa meidän matkaa, tuolla pilvien päällä. Meidän rakas pieni suojelusenkeli. Ja sit Ale, sä saat aina herättää mut, vaikka keskellä yötä. Tai et saa, vaan sun pitää herättää mut, varsinkin jos sulla on paha olla, ahdistaa tai mitään muutakaan. Mä autan sillon sut siitä tilanteesta pois, koska mä en hakua et sä sorrut taas aktiivisesti viiltelyyn. Joten rakas, lupaa mulle et herätät mut ja kerrot aina heti jos joku vaivaa mieltä tai on vaikee olo.", puhelen hiljaa.

"Mä lupaan, ainakin yrittää.", Aleksi sanoo. "Rakas se riittää, pääasia et yrität edes. ", kuiskaan ja vedän Aleksin taas suudelmaan, joka muuttuu nopeasti kiihkeämmäksi ja kielet eksyvät toistemme suihin tutkimusretkelle.

-Tw! Smut!-

Aleksi heittää peiton pois edestä ja päälläni ollessaan, alkaa nyt suudella kaulaani ja rintakehääni. Hän löytää nopeasti kaulani herkän kohdan ja alkaa tehdä siihen fritsua. "Rakas sä lupasit mulle palkinnon, mä haluun sen palkinnon nyt. Ja mä haluun olla tällä kertaa top.", Aleksi sanoo varovasti. Katson häntä järkyttyneenä, en minä osaa olla bottomina. "Ei ei ei, en mä pysty! Sehän sattuu aivan saatanan paljon! Ei mun paikat kestä!", soperran paniikissa, mutta Aleksi rauhoittaa minut suudelmalla ja alkaa samalla hivellä paljasta rintakehääni. Tunnen kuinka hänen kädet eksyvät boxereideni sisään ja hän alkaa vedellä pieniä vetoja kalullani. Alan huokailla, Aleksin kosketus on ihanaa. "Rakas, saisnko mä olla tällä kertaa top? Mä haluun kokee senkin?", Aleksi kysyy uudestaan. Katson häntä vielä hetken epäröiden, kunnes nyökkään pienesti. "Oot sit ihan helevetin varovainen.", totean. "Juu, sen mä lupaan.", Aleksi sanoo ja nousee päältäni pois.

Aleksi riisuu boxerinsa ja tekee saman minunkin boxereille. Sen jälkeen hän työntää pari sormeaan suuhuni ja imen ne märiksi. Aleksi koukistaa ja levittää jalkojani hieman, jonka jälkeen alkaa pyöritellä sormeaan aukollani. Pian tunnen sormen työntyvän sisälleni ja alan haukkoa happea. "Rakas rentoudu, hengitä syvään. Hyvä, just noin.", Aleksi neuvoo ja sen jälkeen suutelee minua, aloittaen liikuttamaan sormeaan, pian toinenkin sormi eksyy sisälleni. Jännityn hetkeksi, mutta rentoudun nopeasti. "Mee jo asiaan.", totean. "Ootko varma?", Aleksi kysyy. "Joo.", sanon. Aleksi vetää sormet sisältäni ja kaivaa laatikosta liukkarin ja kortsun. "Kortsulla vai ilman, tää on kuitenkin sun eka kerta.", Aleksi kysyy. "Kortsulla.", totean. Aleksi nyökkää ja laittaa kortsun paikoilleen, jonka jälkeen alkaa levittää itselleen liukkaria.

Aleksi levittää jalkojani hieman enemmän ja alkaa sitten hitaasti työntyä sisälleni. Parkaisen kivusta ja alan huohottaa kuin kala kuivalla maalla. Se sattui ja aivan tosi paljon. Aleksi pysähtyy ja suutelee minua. "Rakas koita rentoutua, niin ei satu niin paljon.", hän kuiskaa ja alkaa hieroa toisella kädellään kaluani. "Aahhmm.", suustani karkaa huokaisu. Aleksi työntyy loppuun asti ja antaa minun taas hetken totutella kokooni, kunnes aloittaa hitaan liikkeen. Nopeasti rentoudun ja alan myötäillä Aleksin liikettä. "Aahhhmmm, Aleksiihhh, mmhhh.", suustani karkaa huokailuja, kun kipu muuttuu vihdoin nautinnoksi. Hetken päästä Aleksi alkaa myös vedellä kalullani nopeita vetoja ja lopulta laukeamme yhtä aikaa isojen voihkaisujen kera."Aahhhmmmhh!"

Ale lösähtää päälleni ja tasailemme siinä hetken aikaa hengityksiämme, kunnes Aleksi vihdoin vetäytyy pois siältäni ja kierähtää viereeni istumaan. Aleksi irottaa kortsun, solmii sen ja vie roskikseen, joka huoneesamme onneksi sattuu olemaan. Sen jälkeen hän palaa viereeni ja vetää minut halaukseen ja tuijottaa hiljaa silmiäni. "Mitä pidit?", hän kysyy varovasti. "Lopussa oli ihan mukavaa, mut alku yhtä tuskaa. Et sä musta silti bottomia saa, mä oon aina ja ikuisesti top.", totean ja Aleksi naurahtaa. "Se sopii hyvin. Mä viihdyn bottomina, kun ei tarvi olla ohjaksissa. Se ei vaan passaa mulle niin hyvin.", hän kuiskaa ja vetää minut suudelmaan.

__________

Sanoja: 988

💀