Die Another Day || Oleksi 3

33

~Olli~

Erkanemme suudelmasta vihdoin, kun kuulemme ovelta pienen äänen kuiskaavan "Yliin". Nousen ylös sohvalta ja nostan pienen pojan syliini, joka tuijottaa minua pehmonalle kainalossaan ja tutti suussaan. Oliver pitää tuttia vielä nukkuessaan, muuten se on saatu häneltä jo vieroitettua. Pitäisi alkaa pikkuhiljaa kyllä vierottaa myös nukkumisilta pois, sillä hän on jo 2 vuotias.

"Rakas, annatko tutin iskälle?", Aleksi kysyy hymyillen Oliverilta, kun tulee luoksemme. Poika antaa tutin nätisti ja Aleksi painaa suukon pojan otsalle, kunnes menee sisälle ja vie tutin pois. Menen itsekkin Oliverin kanssa sisälle ja löydämme Fionan ja Alvan keittiöstä. Fiona tekee voileipiä tyytyväisenä aamupalaksi. Lasken Oliverin syöttötuoliin ja laitan hänelle ruokalapun, kun saan häneltä unikaverin pois pöydässä.

Pian mutustamme aamupalaa jokainen, paitsi Ale joka oli jo syönyt omansa ennen muita ja lähti Hupsun kanssa lenkille.

-

Saimme aamupuuhat tehtyä ja nyt leikimme koko perheen voimin piilosta. Lapsemme rakastavat sitä puuhaa yli kaiken. Aleksi taisi liittäytyä tällä kertaa Oliverin kanssa pariksi ja he menivät yhdessä piiloon. Minä olen tietysti ensimmäinen etsijä ja lasken 20. Se saa olla tarpeeksi.

"20, piilossa tai ei täältä tullaan!", huudahdan ja lähden etsimään muita. Alva löytyy lähes heti, koska ei malta olla hiljaa ja kikatus paljastaa hänen olin paikkansa minullekkin.

"Alva, eiks piilosen idea olis olla hiljaa piilossa?", kysyn naurahtaen tytöltä, kun autan hänet pois piilostaan. Hän oli ahtautunut portaiden alle lastenrattaiden taakse.

"En mä osaa olla hiljaa", hän vastaa, mutta ei vaikuta onneksi olevan moksiskaan siitä että löytyi ensimmäisenä. Joskus on niinkin nimittäin käynyt.

"Mä meen nyt ettii loput piiloistaan", kerron ja yllättävän nopeasti löydän kaikki. Olen kehittynyt etsijänä.

"Alva, laske kaksi kertaa 10. Sen jälkeen saat lähtee ettii", sanon.

"Joo", hän vastaa ja alkaa laske pää sohvatyynyjen seassa. Toivottavasti ei kurki.

-

Leikittyämme vielä jonkun aikaa menen lasten kanssa ulos ja Aleksi jää kokkailemaan ruokaa. Ihana päästä ulkoa valmiiseen pöytään.

Ruoan jälkeen Fiona ja Alva menevät touhuamaan omiaan. He tietävät että nyt pitää olla pari tuntia hiljaa, kun Oliver menee päiväunille. Joskus touhuamme yhdessä, mutta yleensä he menevät leikkimään tai taiteilemaan jotain keskenään. Nyt he aikoivat mennä piirtämään ja pelaaman muistipeliä.

-

Saan Oliverin nukahtamaan ja päätän hypätä sohvalle suoraan Aleksin päälle, joka on mennyt siihen makaamaan ja alan pusutella hänen kasvojaan märiksi.

"Olli älä, kutittaa", Aleksi nauraa ja huokaisee helpottuneena kun lopetan. "Siihen sit tulit", hän toteaa hymyillen ja kietoo kätensä ympärilleni.

"Joo, täs on hyvä olla sun lähellä", vastaan ja yritän päästä paremmin ihan kiinni Aleksiin.

"Lopeta toi venkoilu ennen ku on liian myöhäistä. Nyt ei oo hyvä aika millekkään sellaselle", Aleksi sanoo.

"Joo joo, mä löysin just hyvän asennon", vastaan ja suutelen Aleksia pitkään ja hellästi. Tällä kertaa tietysti suoraan huulille.

"Oot sä vähän läheisyydenkipee?", Aleksi kysyy.

"Eeen, en yhtääänn", sanon venyttäen sanoja.

"Et et, et tietenkään. Anteeksi vain herra mut se tuli aika selväksi, että oot", Aleksi sanoo naurahtaen.

Meinaan alkaa kutittaa häntä, mutta tulen toisiin ajatuksiin, kun muistan Oliverin olevan päiväunilla.

"Voidaanko kuunnella hiljaa musiikkia ja vaan halia ja pussailla?", ehdotan.

"Kyl se mulle sopii rakas", Aleksi vastaa.

"Hyvä, mä haluun nimittäin näyttää sulle pari uutta biisiä, mitä oon viime aikoina kuunnellu", sanon ja pussaan Aleksia nenänpäähän.

"Okei, mut hae sit kaukkari", Aleksi sanoo.

"En halua nousta tästä", vastaan ja hinkkaan poskeani Aleksin rintakehälle, kuin joku kissa konsanaan.

"Sä oot välillä vähän outo, mutta silti niin rakas", Aleksi naurahtaa.

"Samat sanat kuule", vastaan, mutten edelleenkään tee elettäkään nöustakseni ylös.

Tässä on niin hyvä olla...

__________

Sanoja:555

Ehkä ihan söpöä ainakin joltain osin? 💗