Rich Bitch II Ashton Irwin fanfic, Finnish [A.I.] {valmis}

5. luku

x Charlotte x

Oli kulunut pari päivää siitä, kun näin ensimmäisen kerran Ashton Irwinin ravintolassa. Nyt oli perjantai ja olin nähnyt miehen jokaisena päivänä ravintolalla. Hän tilasi aina eri ruokaa ja vaati päästä minun alueeni pöytään. Hän oli jopa kysynyt muutamalta tarjoilijalta missä olin, kun olin päässyt aikaisemmin töistä. Hayden oli alkanut saattamaan minua kotiin, sillä hän alkoi tulla epäluuloiseksi Ashtonin kanssa.
"Hän on taas täällä", Hayden sanoi tullessani kaapiltani keittiöön. Hayden näytti turhautuneelta, mutta samalla hän taisi pitää Ashtonin hulluudesta.
"Kenen pöydässä?"
"Sinun, tietenkin."
"Kauanko hän on istunut tällä kertaa?"
Kayla tuli keittiön puolelle ja asetti risottolautasen palautuspöydälle. "Pöydän kaksi luuseri haluaa taas uuden risoton!" hän ilmoitti ja nähtyään minut hymyili ystävällisesti. "Prinssisi on paikalla."
Pudistin päätäni ja nauroin. "Jos hän jotain on niin piikki lihassani."
"Hän on ollut täällä jo tunnin", Kayla sanoi ja pudisti päätään. "Tilaa vain viiniä, joten häntä ei voi heittää ulos."
Pudistin päätäni ja otin menuun pöydältä käteeni. "Hän lähtee tänään ilman ruokaa."
"Tarjoan illallisen jos onnistut siinä", Hayden sanoi virnistäen.
"Ihan kuin et muuten tarjoaisi", sanoin virnistäen ja pudistin päätäni leikillä.
Käännyin ja lähdin salin puolelle ja suuntasin suoraan ensimmäiseen pöytään, jossa uudet asiakkaat olivat. Näin Ashtonin katsovan minua nurkkapöydästä, mutten kiinnittänyt häneen huomiota.
"Tervetuloa Rifiellaan, tässä ovat menuunne, olkaa hyvät", sanoin ojentaen hymyillen vanhalle vakituiselle pariskunnalle menuunne. Herra ja rouva Greymond ottivat hymyillen menuut vastaan ja avasivat ne. "Tulen hakemaan tilauksen parin minuutin päästä."
Suuntasin takaisin kassatasanteen luokse ja otin pöydän numero seitsemän laskukuitin ja kortin ja kiiruhdin viemään ne omistajalle.
"Olkaa hyvä, tervetuloa uudelleen", sanoin antaessani kortin vanhemmalle miehelle.
Mies lähti sanaakaan sanomatta, mutta pidin silti hymyn asiallisesti kasvoillani. Kiiruhdin ottamaan pari tilausta ja viemässä aterioita, mutta matkallani takaisin keittiöön joku tarttui ranteeseeni.
Pysähdyin nopeasti ja käännyin katsomaan syyllistä, vaikka tiesinkin sen jo ennen kuin näin.
"Mitä saisi olla?" kysyin, mutten pystynyt vetämään otettani hänen kädestään. Hänestä kumpusi minuun outo voima enkä halunnut luopua siitä.
"Palvelua, kenties?" Ashton sanoi ja näytti loukkaantuneelta. Hän irrotti otteensa ranteestani ja asetti käsivartensa ristiin. "Miksi välttelet minua?"
"Hoidan vain työni palvellen asiakkaita."
"Minä olen tietääkseni maksava asiakas."
Kohautin harteitani ja annoin menuun hänelle. "Tilauksesi haetaan parin minuutin kuluttua."
"Sinä haet?"
Pudistin päätäni. "Kultalusikkapenskat eivät kuulu alueelleni."
Ashton kohotti kulmiaan. "Mistä tiedät, että olen rikas?"
Kohautin harteitani uudelleen. "Koska syöt täällä."
"Ja sekö tekee minusta ylimielisen paskiaisen?"
"Ei vaan se, ettet huoli muiden palvelua kuin minun. Se on hyvin epäkohteliasta muita kohtaan. En tunne sinua mistään, miksi vainoat minua?"
Ashton näytti miettivän hetken sanojani, muttei tainnut tajuta pointtiani. Ei hän voinut vain tulla ravintolaan, vaatia tiettyä henkilöä tarjoilijakseen ja pompotella muita. Toisena päivänä hän oli saanut jotenkin tietää nimeni ja se jos mikä oli jo pelottavaa. Olin kääntymässä poispäin kun kuulin Ashtonin puhuvan.
"Yhdellä ehdolla."
Käännyin katsomaan häntä kulmat koholla. "Mitä?"
"Voin pysyä poissa täältä yhdellä ehdolla."
"Minä en makaa kanssasi."
Ashton näytti hetken loukkaantuneelta, mutta pudisti sitten päätään. "Anna minulle numerosi."
Pudistin heti päätäni. "Minulla ei ole." Meillä ei ollut varaa puhelimiin saatika liittymiin. Kaikki rahat menivät sähköön, veteen, vuokraan ja isän lääkkeisiin. Mutta sitä en ollut kertomassa tuolle vieraalle.
"Miksei?" Ashton näytti yllättyneeltä. "Kaikilla on puhelin."
"No, minulla ei ole." Tuhahdin ja käännyin poispäin, mutta melkein heti käännyin takaisin. "Tiedätkö mitä, herra Irwin? Voit jatkaa täällä asioimistasi, mutta et voi vainota minua. Nostan pian syytteen lähentelystä."
Ashton pudisti päätään. Hänen vaaleat hiuksensa liikkuivat mukana ja hän näytti vihdoin älynneensä jotain. "Hei, en halua loukata sinua", hän sanoi varovaisesti ja nosti takkinsa. Hän nousi hitaasti tuoliltaan ja laski setelinipun pöydälle. "Halusin vain kiittää."
Kurtistin kulmiani ja suuni aukesi hämmennyksestä. Ashton kosketti varovaisesti käsivarttani, mutta veti nopeasti kätensä takaisin ja lähti ravintolasta ulos. Otin rahat pöydältä lasin kera ja lähdin hämmentyneenä keittiöön.
"Mitä hän tällä kertaa haluaa?" Hayden kysyi sekoittaessaan risottoa. Kun en vastannut, hän vilkaisi minuun kysyvästi. "Kalaa, pihviä, salaattia?"
"Ei mitään", sanoin hiljaa ja suoristin selkäni. "Hän lähti."
Hayden oli tiputtaa lastansa kuullessaan sanani. Hän alkoi nopeasti sekoittaa risottoa, ettei se palaisi kiinni pohjaan, mutta katsoi minua hämmentyneenä.
"Miten sinä sen teit?"
Kohautin harteitani. "Hän halusi numeroni, mutta minulla ei ole puhelinta. Hän lähti."
Hayden katsoi minua ihmeissään. "Paras tehdä kunnon illallinen sitten sinulle", hän sanoi ja virnisti.
Palauduin takaisin hetkeen ja virnistin myös. "Kunnon pihvi sitten kanssa, lohkoperunoilla ja salaatilla."
Hayden nauroi ja kaatoi risoton lautaselle. "Punaviinin kera tietenkin?"
Yhdyin nauruun ja menin halaamaan Haydenia. "Tietenkin."
Katsoin takaikkunasta ulos ja huomasin Ashtonin seisovan parkkipaikalla katse minussa ja Haydenissa eikä hän näyttänyt iloiselta.