34. luku

555 74 14
                                    

x Ashton x

Istuin ateljeessani pianon edessä. Kello oli jo liki kuusi. Minun piti olla seitsemältä siellä pahuksen koulussa Calumin tapahtumaa varten. Olin jo ottanut puvun esille, mutten vielä pukenut sitä. Tunsin oloni levottomaksi, mutta pakottauduin olemaan asunnossa.
Olin soittanut Charlottelle muutaman kerran, mutta ensimmäistä lukuunottamatta soitot olivat menneet suoraan vastaajaan ja siihen ensimmäiseenkään hän ei ollut vastannut. Olin saattanut heittää puhelimeni seinään, mutta toimi se sentään yhä. Tiesin, ettei Charlotte voinut vain lähteä luotani, ei hän voinut pelästyä niin paljoa paparatseja.
Usko kuitenkin heikkeni hetki hetkeltä enemmän. Jollain taholla vilkuilin puhelintani odotellen viestiä summasta, minkä Charlotte halusi itselleen. Alexa väitti minun kohdelleen häntä kaltoin, vaikken ollut laittanut häntä hengenvaaraan paria kertaa enempää liiallisen nopeuden takia keskellä ruuhka-aikaa. Charlotte puolestaan saattoi syyttää minua tippumisestaan hevosen selästä ja myrkytyksestä, sekä isänsä tappamisesta.
Vilkaisin puhelinta uudelleen. Ei mitään. Olin lähettänyt Charlottelle muutaman viestinkin, mutta ne eivät olleet saapuneet vielä hänelle. Hän selvästi oli sammuttanut puhelimensa, mikä huoletti minua entisestään.
Laskin puhelimen pianon päälle ja katsoin edessäni olevia nuotteja. Natalie oli saanut Charlottelle paikan läheltä lavaa aivan perheeni paikkojen vierestä. Ihmettelin hänen hyvää tuuriaan. Nyt kuitenkin aloin miettimään halusinko sittenkään esittää tätä kappaletta. Entä, jos Charlotte ei pitäisikään siitä? Entä, jos hän ei tulisi kuulemaan sitä?
Pudistin päätäni. Kyllä hän tulisi, ei hän lähtisi nyt. Häneltä vain loppui akku, niin sen oli pakko olla.
Aloin soittamaan kappaletta yrittäen tapailla sanoja ja saada tunteet säveliin ja sanoihin. Halusin tämän menevän täydellisesti huomenna. Charlotten lisäksi myös perheeni oli kuulemassa tämän kappaleen ja tiesin äitini vetävän johtopäätöksiä heti. Olin kirjoittanut kerran kappaleen perheestämme, mutta olin esittänyt sen vain kerran. Olimme juuri muuttaneet tänne ja minulla oli alkanut menemään paremmin, joten olin eräällä perheillallisella esittänyt kappaleen. Ilta oli päättynyt siihen, sillä äiti oli alkanut itkemään, en käitsekään voinut kamalan hyvin. Sen jälkeen en sitäkään kappaletta ollut soittanut.
Olin juuri pääsemässä toiseen säkeistöön, kun kuulin hissin ovien avautuvan. Odotin kuulevani askelia, mutten kuullut. Nousin seisomaan ottaen puhelimen pianon päältä ja lähdin katsomaan, kuka oli tullut. Halusin toivoa sen olevan Charlotte, mutta miksi hän olisi ovelle jäänyt seisomaan? Hänhän asui täällä.
Saavuttuani käytävän päähän käännyin katsomaan hissin ovien suuntaan ja jähmetyin paikoilleni. Puhelimeni tippui lattialle ja henkäisin nopeasti. Charlotte seisoi käytävän päässä pelkissä alusvaatteissa aivan märkänä. Hänen hiuksistaan valui vettä lattialle ja hänen vaatteensa olivat nyt mytyssä hissin oven vieressä. Laukun Charlotte oli heittänyt käytävän reunaan.
Charlotten pää kohosi nopeasti suuntaani ja hän näytti hivenen kiusaantuneelta.
"Siellä alkoi sataa", hän sanoi selityksenä.
En kuitenkaan välittänyt selityksistä. Tunsin housujeni käyvän ahtaammiksi katsoessani Charlotten vartaloa ylös ja alas. Hän oli hieman lihonnut, mutta se oli vain hyvä asia. Hän oli ollut ennen tavattoman laiha, koska hän ei saanut paljoa syödäkseen. Nyt hän oli saanut riittävästi ruokaa. Charlotten iho kiilteli paikoin märkänä.
Astelin nopeasti hänen luokseen ja kaappasin olalleni. Charlotte älähti, mutta alkoi nauramaan. Olin olettanut hänen käskevän minun laskea hänet takaisin maahan, mutta hän ei kieltänyt minua mitenkään.
Astelin nopeasti kylpyhuoneeseen ja vein Charlotten suihkun alle. Laskin Charlotten alas ennen kuin väänsin hanat auki päästäen aluksi kylmän veden valumaan hänen ylleen. Siirryin hieman taaemmas vetääkseni vaatteeni pois ja lopulta ne olivat kasassa kauempana. Astelin Charlotten luokse suihkun alle ja katsoin tyttöä vakavana.
Charlotte puri huultaan katsoessaan minuun räpsyttäen silmiä vesiryöpyn takia.
"Oletko vihainen?" hän kysyi lopulta.
Vesi oli muuttunut lämpimäksi, joten vedin suihkuverhon eteemme. En halunnut kastella koko paikkaa.
"Ashton?"Charlotte kysyi.
Puristin käteni nyrkkiin, jotten olisi sanonut mitään. Hänen pitäisi tietää, etten ollut hänelle vihainen. Ainakaan paljoa. Mutta se, että hän tulee asuntoomme puolialasti märkänä oltuaan ensin päivän puhumatta kanssani? Se, jos jokin, sai minussa tunteet pinnalle.
Charlotte avasi liivinsä ja sujahti ulos alushousuistaan heittäen ne suihkuverhon taakse. Hän seisoi täysin alastomana edessäni ja käänsi päätään puolelta toiselle odotellen vastaustani. Kun en sanonut mitään, hän alkoi liikuttelemaan käsiin pitkin käsivarsiaan aina kaulalle saakka. Lähti liikuttamaan toista kättä rinnoilleen ja toista vielä alemmas hitain liikkein. Charlotte puri huultaan ja taivutti päätään taaemmas. Hän hengitti raskaasti ja päästi hitaan aistikkaan äänen suustaan.
Vaikutus kimposi heti ruumiiseeni, ja vaikka kuinka pidinkin näkemästäni, en kestänyt sitä enempää. Astuin eteenpäin ja kaappasin Charlotten syliini. Hän kuitenkin astui taaemmas ja virnisti minulle.
"Tiesin sinun tulevan takaisin", sanoin pingottuneesti hivenen kiivaammin hengittäen. Ai että Charlotte oli kiihottava näky. "Silloin kun Calum soitti. Sanoin, että tulisit takaisin."
Charlotte katsoi minuun arvioivasti kuin miettien hyväksyisikö sanojani.
"Sinulla on oikeus elää miten haluat, mutta arvostaisin, jos ilmoittaisit tekemisistäsi aina välillä", sanoin hymyillen hieman. Räpsytin silmiäni vedenalla, mutta myös saadakseni vilpittömämmän kuvan. Halusin Charlotten tietävän, että luotin häneen. Halusin, että hän tulisi nyt kiinni minuun ja saisin panna häntä tässä kaakeleitavasten.
Charlotte näytti vihdoin lämpeävän sanoilleni ja tuli kuin tulisin lähelleni. Hän asetti kätensä lanteilleni ja veti minua itseään vasten. Henkäisin raskaana tuntiessani hänen lämpimän ihon ihoani vasten. Kumarruin lähelle hänen korvaansa.
"Homman nimi on tämä: meillä on vartti aikaa tulla suihkusta ja pukeutua, joten ehdotan, että arvon neiti kietoo jalkansa ympärille ja aloitamme luottamusharjoitukset", kuiskasin, minkä jälkeen purin hänen korvaansa hellästi.
Charlotte nauroi hieman, mutta asetti kätensä harteilleni valmiiksi ponnistamaan itsensä minun varaani. Käänsin vettä hieman kuumemmalle siirtäessäni Charlotten selän seinää vasten. Katsoin suoraan Charlotten innokkaisiin silmiin kumartuessani suutelemaan häntä.
Vitut siitä, että myöhästyisimme hieman tapahtuman alusta.





Rich Bitch II Ashton Irwin fanfic, Finnish [A.I.] {valmis}Where stories live. Discover now