Rich Bitch II Ashton Irwin fanfic, Finnish [A.I.] {valmis}

35. luku

x Charlotte x

Olimme liki puolituntia myöhässä tapahtuman alusta, mikä ei selvästikään ilahduttanut Calumia. Ohitimme hänet kuitenkin vain olkia kohauttamalla ja nauramalla, sillä ei meitä oikeastaan haitannut myöhästyminen. Suihku oli venähtänyt huomattavasti ja mennessämme takaisin asunnolle meidän pitäisi vaihtaa kuivat petivaatteet, sillä Ashton ei selvästikään halunnut päästää minua helpolla.
Kun lopulta olimme saaneet vaatteet päälle, olimme lähteneet heti. Ashtonia pukukoodi ei ollut haitannut yhtään, mutta minua oli. Minulla ei koskaan -ei oikeasti koskaan- ollut ollut ylläni yhtä ahdistavia hepeniä, kuin nyt. Calum oli ostanut minulle lattiaan yltävän mustan mekon, jossa oli kultaisella punottu suuri sulka kuin koristenauhoina. Mekko oli ihana, mutten vain osannut kantaa sitä. Koroiksi onneksi sain tutut kymmenensentin korot, joten sikäli mitään uutta ja kamalaa ei ollut tiedossa.
Ashton oli selittänyt matkalla meidän menevän vain esittämään muutama kappale juhliin ja sitten voisimme lähteä. Hän oli myös sanonut huomenna olevan jotain ohjelmassa, muttei suostunut kertomaan tarkemmin.
Istuuduimme eturivin sivuun meille varatuille paikoille. Sali oli valtava ja se koostui puoliksi penkkiriveistä, puoliksi pyöreistä pöydistä. Ensin oli varmaankin ohjelmaosuus, minkä jälkeen alkoi kahvittelu. Calum oli näemmä tarkasti arvioinut saapuvat henkilöt, sillä paikkoja ei ollut yhtään ylimääräistä ja kaikki yli pari sataa istumapaikkaa olivat täynnä.
"... ja tämäkin syksy on mahdollistanut paljon tulevalle vuodelle", rehtoriksi arvelemani henkilö sanoi parhaillaan. Hän oli lyhyehkö ja hieman pyöreähkö kaljuuntuva mies. "Olemme valmistelleet tämän juhlan viimeisellä luokalla olevien kanssa, joten voitte odottaa erittäin hyvää esitystä. Lisäksi meillä on erityisvieras paikalla, joka aloittaa koko tapahtuman taiteellisesti hieman myöhässä."
Ympäriltämme kuului hieman naurua, mutta myös taputuksia.
"Saanen esitellä, herra Ashton Irwin!" Rehtorin äänestä kuulsi ylpeys, vaikka hän ei edes ollut saanut Ashtonia tänne. Hän kuitenkin halusi selvästi ottaa kunnian, joten mikäs siinä. Hän kuitenkin maksoi Calumille tästä kaikesta.
Ashton puristi reittäni nopeasti ennen kuin nousi ja heilutti kättään yleisölle saaden taputuksia enemmän. Ashton asteli flyygelin luokse ja istuutui. Hän asetteli mikin kunnolla eteensä ja vilkaisi yleisöön hymyillen.
"Hänhän on hyvällä tuulella", kuulin takaani kuiskauksen. Se oli selvästi tarkoitettu jollekin toiselle.
"Hän ei ole hymyillyt kai koskaan konserteissa", toinen ääni kuiskasi toiselle.
"Miksi hän nyt hymyilee?"
"Etkö lukenut artikkelia? Hän on löytänyt kuulemma naisystävän. Huono puoli on vain se, että nainen kuulemma pettää häntä tuon suunnittelijan kanssa."
"Shh, eikö tuo ole hän?"
Naiset hiljenivät nopeasti tajuttuaan minun istuvan heidän edessään. Nielaisin ja keskityin Ashtoniin. Tämän päivän paparatsit todella olivat saaneet elämääni sisältöä. Onnekseni Ashton sentään tiesi, etten pettäisi häntä Calumin kanssa. Jos hän vähänkin epäilisi, Calum ei oletetusti olisi samassa tilassa kanssani.
"Iltaa, hyvä herrasväki!" Ashton sanoi mikkiin katsoen ympäri yleisöä. "Minua pyydettiin esittämään muutama kappale täällä tänään, joten tässä on If you don't know."
Ashton alkoi soittamaan harkitusti, mutta samalla huolettomasti koskettimia. Yleisö kuunteli hiljaa, mutta itse en pystynyt keskittymään. En tiennyt mitä hienoa tässä kappaleessa oli, paitsi sen säveltäjä. Rakastin itse laulamista ja tanssimista, mutta tässä kappaleessa ei ollut sanomaa minulle. Päädyin siis vain katselemaan Ashtonia ja miten hän eläytyi soittamiseen. Hän soitti kolme kappaletta, mutta minulta menivät ohi niiden nimet. Lopulta hän raikuvien aplodienen saattelemana palasi paikalleen ja istuutui alas viereeni. Hän tarttui heti käteeni ja siirsi sen reidelleen, mutta piti siitä silti kiinni.
Rehtori kapusi takaisin lavalle ja nyökkäili yleisölle hymyillen.
"Kiitos herra Irwin", hän sanoi kiitollisena. "Olemme erittäin otettuja tästä kunniasta. Seuraavana meille esiintyy neiti Smith ja herra Taylor!"
"Tule", Ashton kuiskasi korvaani ja nykäisi minua kädestä.
Nousin hänen perässään ja lähdimme pois salista. Jotkut katselivat menoamme, mutta suurin osa oli keskittynyt lavalle astuneiden nuorten tekemisiin. Tunsin sydämeni hakkaavan jostain syystä. Odotuksesta, sitä se varmaankin oli. Odotin innolla sitä, mitä tästä seuraisi. Luvaton poistuminen. Toisaalta ei tämä ollut luvatonta. Me vain lähdimme kun Ashton oli osuutensa suorittanut.
"Hei Charlotte", Calum sanoi hymyillen tullessaan meitä vastaan. Hän oli näemmä antanut anteeksi jo myöhästymisemme. "Ihana nähdä sinua."
Hymyilin hänelle takaisin. "Kiitos, että heitit minut Haydenin luokse."
"Hän on aika namu, tiesitkö?" Calum sanoi vinkaten silmäänsä minulle.
Naurahdin. "Hän seurustelee, pahoittelen."
Calum kohautti harteitaan. "Yrittänyttä ei laiteta." Sitten hän kääntyi Ashtonin puoleen ja katsoi tätä arvioivasti. "Saat palkkasi tilillesi viikon sisällä."
"Laita se Charlotten tilille", Ashton sanoi vetäessään minua itseään vasten. "Lähetän sinulle tilinumeron."
"Ashton", aloitin, mutta Ashton hiljensi minut katseella.
"Sinä tiedät, että joudut vielä sopeutumaan rahoihini", hän perusteli ja kohotti kulmiaan virnuillen. "Lisäksi lähdemme pienelle reissulle, joten saat tuhlata rahaa vielä enemmän."
"Jos tällä kertaa hän ei menisi hevosen selkään?" Calum sanoi vihjailevasti, mutta hymyili silti.
"Mistä sinä-", Ashton oli aloittamassa, mutta kääntyi sitten taas katsomaan minua. "Sinä senkin."
Kohotin toista kulmaani härnäävästi. "Mitä aiot tehdä? Rangaista minua?" Minusta rankaiseminen kuulosti hyvältä, oikein hyvältä vaihtoehdolta.
Calum astahti taaemmas nostaen kätensä eteensä ja pudistaen nauraen päätään. "Hei nyt sitten. Hieman käytöstapoja!"
Ashton tiukensi otettaan vyötäisiltäni ja suuteli hellästi poskeani. Ele oli niin herttainen ja arkinen, että saatoin vain seistä siinä ja katsoa tuota ihanaa pianistia ihmeissäni. Hän puolestaan pysähtyi hetkeksi katsomaan minua silmät kysymyksiä täynnä, kuin ei olisi huomioinut edes tekoaan. Lopulta hän vain hymyili hieman ujosti, kyllä, ujosti, ja antoi uuden nopean suudelman.
"Pidän tästä", hän kuiskasi niin hiljaa, ettei Calum kuullut.
"Minäkin", vastasin painautuen yhä lähemmäs häntä.
"Aikalisä", Calum sanoi viittoen käsillään pelimerkkiä. "Minulla on töitä, menkää siitä häiritsemästä."
Käännyimme nauraen ovia kohti Calumin lähtiessä kohti pöytiä toruvan näköisenä. Selvästi joku tarjoilijoista oli asetellut väärin lautaset. Suuntasimme suoraan Ashtonin autolle salamoiden välkkyessä ulkona olevien paparatsien takia, mutta tällä kertaa en välittänyt niistä. He eivät tulleet päällemme, joten minulla ei ollut mitään hätää.
"Mistä reissusta sinä puhuit?" kysyin päästyämme turvallisesti autoon.
Ashton virnisti käynnistäessään autoa. Hän näytti pitävän ideasta, joten oletin sen olevan jokin erittäin hauska reissu.
"Lähdemme kuukauden päästä Australiaan reissulle."
Nielaisin. Australiaan?