Rich Bitch II Ashton Irwin fanfic, Finnish [A.I.] {valmis}

33. luku

x Charlotte x

Katsoin, miten Calum ajoi pois Rifiellan parkkipaikalta. Kello oli vasta hieman yli kaksitoista, mutta Calumin juhlat alkoivat jo seitsemältä. Hänellä oli siis vain muutama tunti saada kaikki kuntoon ennen opiskelijoiden saapumista. Vieraileva esiintyjä oli kuulemma myöhästynyt lennolta, joten Calumin piti vielä löytää uusi esiintyjäkin. Olin tietenkin ehdottanut Ashtonia, mutten ollut varma suostuisiko hän.
"Swan?" epäuskoinen ääni kysyi takaani.
Käännyin ja näin Haydenin. Hänen mustat hiuksensa olivat kasvanet hieman viime näkemältämme ja siniset silmät eivät enää olleet niin kirkkaat, mutta muuten hän näytti samalta. Haydenillä oli tummat vaatteet, mutta ei essua. Hän selvästi oli aloittamassa vasta vuoroaan.
"Hei Hayden", sanoin hieman epävarmana siitä, mitä minun pitäisi seuraavaksi tehdä.
Hayden harppoi luokseni ja veti minut halaukseen. Hän puristi minua lujaa itseään vasten. Kiedoin käteni hänen ympärilleen ja painoin pääni hänen rintaansa vasten. Minulla oli ikävä häntä, tosi ikävä. Hayden oli ollut suojelusenkelini isäni vielä eläessä, mutta nyt en enää häntä siihen tarvinnut. Hän oli silti ainoa ystäväni.
"Olen pahoillani isäsi takia", Hayden kuiskasihiljaa silittäen hiuksiani.
Puristin silmäni lujaa kiinni janielaisin. Hengitin pari kertaa syvään ennen kuin astuin taaemmas. Hayden katsoi minua päästä varpaisiin ja takaisin kurtistaen kulmiaan.
"Mistä lähtien sinulla on ollut kalliin näköisiä farkkuja ja paitoja? Puhumattakaan tuosta nahkatakista?" Hayden kysyi hämmentyneenä. "Kenet sinä ryöstit?"
Pudistin päätäni ja naurahdin hieman. "Se on hauska tarina", sanoin, vaikkei siinä mitään hauskaa oikeastaan ollutkaan. "Muistatko sen kusipään kuukauden takaa, ketä stalkkasi minua?"
Hayden nyökkäsi ennen kuin järkyttynyt ilme levisi hänen kasvoilleen. "Älä vain sano hänen ostaneen sinua. Swan, rikkaat miehet ovat pahasta. Tiedät sen."
"Minä oikeastaan panin häntä ja kiedoin sormeni ympärille", sanoin harteitani kohauttaen. "Isäni jälkeen muutin hänelle. Menetin työpaikkani täällä, kuten varmaan kuulit. Olen pahoillani, etten soittanut."
"Onko sinulla nyt puhelin?"
Nyökkäsin ja nostin sen taskustani. Hämmästyksekseni ei yhtään viestiä Ashtonilta. Hän taisi luottaa minuun. En tiennyt oliko se häneltä viisasta vai ei, mutta minua se ei vielä haitannut. Pidin siitä, että hän luotti minuun. Tiesin Calumin soittaneen hänelle heti, joten joko he puhuivat yhä puhelimessa, Ashton oli matkalla tänne tai sitten häntä ei vain kiinnostanut.
"Lisään numeroni tähän", Hayden sanoi näpyttäessään ruutuun numeroja. "Miten sen miehen kanssamenee?"
Kohautin harteitani. "Se on rankempaa kuin kuvittelin. Tavallaan pidän hänestä, mutta hänen elämänsä ei ole minun elämääni."
"Swan, elämä ei ole helppoa."
"Hänen takiaan paparatsit tulivat kimppuuni!"
Hayden katsoi minua vakavissaan, mutta antoi rohkaisevan hymyn. "Kyllä se siitä. Et ole vain tottunut siihen."
"Sinusta minun pitäisi siis olla Ashtonin kanssa?"
"Ashton?" Haydenin kulmat kohosivat hämmästyksestä. "Ashton Irwin? Se muusikko? Ja hotellimoguli?"
Nyökkäsin kiusaantuneena. En tiennytkään Haydenin tietävän Ashtonin. Ei hän ainakaan ollut tunnistanut tätä ravintolassa, joten hänkin kai oletti Ashtonin maineen kuuluvan tämän isälle.
"Miten ihmeessä sinä hänet olet saanut itsellesi?"
Kohautin uudelleen harteitani. "En minä tiedä. Hän se minua ei päästänyt pakoon."
"Ainakaan sinulta ei puuttuisi rahaa", Hayden sanoi vinosti virnuillen.
Pudistin päätäni vaihtaen painoa toiselle jalalle. "En minä hänestä rahan takia pidä."
"Minulla on tunne, että hän tulee satuttamaan sinua vielä pahasti." Haydenin katse oli huolehtiva, mutta myös hivenen huvittunut tiedosta, että hänen köyhänä tuntema nyt isänsä menettänyt ystävänsä oli rikkaan bisnesmogulin sängyssä.
Katsoin ympärilleni, mutta kolkolla parkkipaikalla ei ollut paljoa katsottavaa. Haydenin läsnäolo oli tuttua ja turvallista, mutta omalla tavalla hieman kiusallista.
"Miten Riven voi?" kysyin vaihtaen aihetta.
Haydenin ilme syveni. Hän hymyili erittäin lämpimästi ja näytti onnelliselta. Hymyilin hänelle. Oli ihanaa, miten hänellä meni hyvin.
"Hän voi oikein hyvin, ylennettiin juuri."
"Ihana kuulla."
Hayden vilkaisi nopeasti takaisin takaovesta ravintolaan. Unohdin kokonaan, että hänellä oli töitä. Olisin halunnut jutella hänen kanssaan pitempään, mutta en nyt. Hänen piti mennä töihin, ettei saisi potkuja.
"Sinun pitäisi mennä", sanoin, sillä tiesin, ettei Hayden kehtaisi sanoa mitään. "Olen yhä pahoillani siitä, etten ilmoittanut sinulle mitään."
"Nyt sinulla on numeroni, joten soittele aina välillä, jooko?" Haydenin toiveikas ilme oli jotain, mihin en voinut koskaan sanoa vastaan. Hänen silmänsä olivat kirkkaammat kuin hetki sitten.
Nyökkäsin hymyillen. Halasin Haydenia nopeasti, ennen kuin työnsin häntä keittiöön päin.
"Soitan sinulle varmasti."
"Halun nähdä tämän Ashtonin sitten kanssa!"
Tyydyin vain hymyilemään ja nyökkäämään. Hayden katosi heilautettuaan kättään vielä kerran. Käännyin heti ja lähdin kävelemään pois. En halunnut nähdä Rifiellaa enää ikinä. Siedin sitä enää vain Haydenin takia, mutta muuten en halunnut olla paikan kanssa missään tekemisissä. Se toi mieleeni vain Ashtonin ylimielisen asenteen.
Kävelin ympäriinsä ilman kunnon ajatusta siitä, mihin olin menossa. Halusin vain kuluttaa aikaani täällä. Tunsin puhelimeni tärisevän ja katsoin soittajan. Ashton. Tiesin, että minun olisi pitänyt vastata hänellä. Hän oli varmasti huolissaan ja pelkäsi minun lähtevän. Mutta hänen ei pitänyt pelätä. Hänen ei pitäisi pelätä päästää minua ulos vain, koska hänellä oli huonoja suhteita takana. Hän ei tiennyt existäni ja mitä he tekivät minulle.
Ehkä sen takia hän olikin niin ylisuojeleva? Ehkä hän tiesi heistä? Mutta miten hän olisi tiennyt heistä? Ei hän voinut tietää, eihän? Jos hän tiesi, se tarkoitti, että lehdistökin saisi pian tietää ja pian koko Yhdysvallat ja sitä minä en halunnut. Se toisi toki Ashtonille huonoa mainetta, mutta se musertaisi minut. En halunnut edes miettiä vanhoja aikoja.
Hengitin rauhassa ulos ja tein valintani.
Painoin punaista kuvaketta ja laitoin puhelimen pois päältä. Käännyin kujalle ja lähdin kävelemään eteenpäin.

//Tiedätte mitä tehdä ;)