Rich Bitch II Ashton Irwin fanfic, Finnish [A.I.] {valmis}

31. luku

x Charlotte x

 Seisoin ostoskeskuksen keskiaulassa suuren suihkulähteen vierellä. Calum oli vaatinut minua tulemaan mukaansa shoppailemaan. Hänen piti suunnitella jonkun yksityiskoulun syysjuhla ja koska Calum selvästi piti haasteista, hän aloitti viimeistelyn vain samaisen juhlapäivän aamuna.
Minun mukaansa raahaamisen hän oli perustellut sillä, että hänen piti saada minulle syysvaatteita kaappiin.
Ashton ei ollut ensin pitänyt ajatuksesta. En tiedä miksi, mutta hän ei halunnut minun poistuvan hänen asunnostaan ilman häntä. Ihan kuin hän yritti salata jotain, mutten tiennyt mitä. Lopulta hän kuitenkin oli myöntynyt ja antoi pankkikortin. Hän oli avannut minulle tilin ja siirtänyt sinne "hieman" rahaa. En tiennyt paljonko ja totta puhuakseni en edes halunnut tietää. Hän oli käskenyt ostaa kaiken mitä tarvitsin tai halusin, mutten tiennyt halusinko totella häntä.
"Tarvitsemme vain pöytäliinoihin oikean sävyn ja servetit, sitten katsomme sinun osuutesi tästä reissusta", Calum sanoi pitäen minua käsipuolessaan ohjatessaan oikeaan liikkeeseen.
"Anna kun arvaan", sanoin nyökäten käsiämme, "Ashton käski sinun pitää minut puolen metrin säteellä lähelläsi?"
Calum kohautti harteitaan ja hymyili suloisesti. Niin suloisesti kuin aikuinen mies saattoi hymyillä.
"Taisi hän mainita, että jokin osa ruumiistani leikattaisiin pieniksi osiksi ja syötettäisiin minulle kuiviltaan, jos sinulle kävisi jotain", hän sanoi pyöräyttäen silmiään. "Mutta viihdyn oikeasti seurassasi. Tekisin sinulle parikin mustelmaa vain Ashin kiusaksi."
Kurtistin kulmiani. "Tiedätkö, miksi Ashton on niin ylisuojeleva nykyään minua kohtaan?"
Calum pysähtyi vertailemaan kahta täysin samanlaista kangasta. Tarkemmin katsoessani näin kuitenkin niissä ihan pienen eroavaisuuden. Toisessa kankaassa oli pienen pieniä tummempia täpliä, kuntoisessa puolessaa oli vaaleampia pilkkuja. Miten ihmeessä Calum saattoi nähdä niin hyvin kankaiden eron?
"Nykyään?"
Kohautin harteitani. Eikö Ashton ollut kertonut heille? Olisin uskonut, sillä hänhän tuntui paljastavan kaiken näille kolmelle ystävälleen.
"Tiedät, että Ashton vei minut ulos, koska hän ei jättänyt minua rauhaan ennen kuin suostuin?"
"Ja sinä panit häntä autossa ja jätit sitten huomiotta? Kyllä", Calum nauroi hykerrellen. "Oi kyllä, Ashton oli aivan sekaisin, kun et huomioinut häntä."
"Hän taisi jättää sen kohdan pois, missä hän laittoi minut ratsastamaan ensimmäistä kertaa yksin oriin kanssa, minkä seurauksena lensin sen selästä?"
Calum pysähtyi ja katsoi minua vakavana. Hymy oli karissut pois hänen kasvoiltaan kokonaan. Purin huultani yrittäessäni päätellä, mitä hän ajatteli. En tiennyt, miksi olin edes kertonut hänelle tuosta. Se oli mennyttä jo. Silti halusin tietää, miksi Ashton oli nyt paljon huolehtivaisempi kuin aikaisemmin. En halunnut, että hän tukahduttaisi minut.
"Oletko tosissasi?" Calum kysyi, eikä hän lainkaan vitsaillut. "Ashton vain heitti sinut hevosen selkään, eikä varmistanut turvallisuuttasi?"
"Jep ja lisäksi hän vei minut maastoon."
Calum kaappasi kangasrullan käteensä, jossa oli tummempia läikkiä. Hän ohjasi minut kohti servettejä suoraan vaaleiden kohdalle.
"Miksi hän niin teki?" hän kysyi.
Olin hiljaa, sillä en tiennyt vastausta. En todellakaan tiennyt, miksi Ashton halusi minut hengenvaaraan. Olin melko varma, että hän tiesi mihin ryhtyi ja mihin minut laittoi. Silti silloin hän ei välittänyt turvallisuudestani, ainakaan aluksi. Miksi hän nyt halusi lukita minut neljän seinän sisälle?
"Tiedät, ettei Ashton ole pitkään aikaan kunnolla seurustellut. Hän ei pidä mistään kliseisestä, vaan haluaa elää täysillä vielä kun voi", Calum sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen päädyttyään puhtaan peigeen servettivaihtoehtoon.
Hän ei katsonut minua kääntyessään ja kävellessään tiskille tilaamaan tarvittavan määrän tuotteita ja antaessaan osoitteen myyjälle. Vasta astellessamme ulos liikkeestä hän veti minut penkille istumaan ja katsoi varovasti ympärilleen kuin katsoakseen, ettei kukaan nähnyt meitä. Tuntiessaan olonsa turvalliseksi, hän katsoi minua silmiin.
"Ashton... En edes tiedä kaikkea hänestä, mutta tiedän jonkin verran. Hän ei puhu isästään, mutta hän pitää erittäin hyvää huolta perheestään. Harry ja Lauren ovat hänen silmäteriään, mutta itse hän tekee mitä haluaa."
"Mitä tarkoitat?" Tiesin, että Ashtonin sisarukset olivat hänelle tärkeitä, vaikka hän näytti kiintymyksen erilaisella tavalla. Sitä en kuitenkaan tiennyt, mihin Calum tähtäsi tällä kaikella.
"Ashton ei päästä ketään naista lähelleen, tarkoitan erittäin lähelle, sillä hän pelkää heidän lähtevän, kuten hänen isänsä lähti. Sen takia hän pelkää, että sinäkin lähdet."
"Mutta en minä ole menossa mihinkään?"
"Vielä." Calum huokaisi raskaasti ja tarttui käteeni hellästi. "Ashtonilla oli muutama vuosi sitten erittäin lupaava mimmi kieroksessa. He olivat liki puoli vuotta yhdessä ja Ashton oli liki onnellinen, mutta sitten tyttöä alkoi kiinnostamaan enemmän Ashtonin rahat kuin itse Ashton. Lopulta hän lähti ja vaati Ashtonilta kymppitonnin, minkä lopulta sai."
Suuni aukeni hämmästyksestä. Oliko joku hyväksikäyttänyt Ashtonia? Tiesin sen kyllä pohjimmiltani, mutten halunnut uskoa sitä todeksi. Mutta kymppitonni? Ei Ashton voinut tehdä mitään, jotta olisi voinut joutua maksamaan niin huomattavan summan jollekin muijalle. Ymmärsin kyllä, että hänen piti olla varovainen ylipäätään kaikissa suhteissa rahojensa takia, mutta että häntä oli tuolla tavalla kohdeltu? En tajunnut sitä.
"Luuleeko hän, että minä katoan hänen rahojensa kanssa?" kysyin hetken päästä.
Calum oli hiljaa ja näin hänen kasvoiltaan, ettei hän haluaisi puhua Ashtonin puolesta.
"En kiellä koko ajatusta", hän sanoi lopulta. "Mutta minusta tuntuu, että sinulle hän voisikin antaa rahat ilman mitään vaivaa. En tiedä miten, mutta olet saanut hänet pauloihisi."
"En minä halua hänen rahojaan", sanoin kiivaasti vakavana. "Rahasta on vain haittaa."
"Charlotte, jos haluat elää Ashtonin seurassa, sinun pitää osata elää rahan kanssa. Ashton ei ole jättämässä rahojaan mihinkään sinun takiasi, vaikka hän sitä yrittäisikin."
Pudistin päätäni purren huulta. En halunnut Ashtonin rahoja, en vain halunnut. Olin se isoissa paidoissa kulkeva köyhä tyttö, en mikään rikas ämmä.
Mutta toisaalta, en minä ollut enää se, mitä ennen olin. Isäni oli poissa, en asunut enää siinä pienessä kämpässä enkä joutunut aina miettimään olisiko meille murtauduttu poissaollessani. Asuin nyt New Yorkin keskustassa, rikkaiden alueella. Minun tulisi oppia käyttäytymään, kuten täkäläisten piti käyttäytyä.
"Entä jos en halua elää rahojen kanssa?" kysyin miettien vaihtoehtoa. Elämä ilman Ashtonia? Palaisin takaisin pieniin annoksiin päivissä. Ilman Haydenia-
Hayden.
En ollut puhunut hänelle moneen viikkoon. Hän oletetusti tiesi potkuistani, mutta tiesin hänen olevan huolissaan minusta. Minun pitäisi mennä hänelle puhumaan ja selittää tapahtunut. En muista laisinkaan, olinko kertonut Ashtonille hänen olevan homo. Ei sikäli, että sillä saisi olla väliä, Hayden oli ystäväni halusi Ashton sitä tai ei. Tiesin vain, ettei Ashton pitänyt Haydenistä.
Calum palautti minut takaisin tähän hetkeen sanomalla: "Siinä tapauksessa jättäisin Ashtonin mahdollisimman pian. Alexan yli Ashton vielä selvisi, mutta sinusta en enää tiedä. Sait hänet hieman sekaisin jo ignooraamalla hänet."
Katselin ympärillämme käveleviä ihmisiä. Heitä oli niin monta erilaista, niin ulkonäöltään kuin luonteeltaan. Jokaisella heistä oli oma tarinansa, mutta he osasivat salata ne.
Silmääni pisti eräs mies, joka piti kameraa naamansa edessä. Hän näytti ottavan monia kuvia... meistä. Meistä?
Tönäisin Calumia hieman ja nyökkäsin mahdollisimman huomaamattomasti kameramiestä kohti. Tämän mustat housut ja musta tuulipuvun takki enteili pahasti paparatsin ammattia.
"Hän kuvaa meitä", sanoin liikuttamatta miltein yhtään huulia. En ollut tottunut olemaan kuvattavana. Viimeiset kuvani olivat lukiosta, jossa olin vain muutaman kuukauden ennen kuin jätin sen kesken.
Calum käänsi katseensa nopeasti paparatsiin, joka nyt tuli lähemmäs meitä.
"Vittu", Calum älähti ja nousi nopeasti seisomaan.
Calum veti minut seisomaan myös ja lähti kiidättämään kohti parkkihallin ovia. Huonoksi onneksemme tällä paparatsilla oli ystäviä ympäri kauppakeskusta ja pian meitä alkoi piirittää ryhmä läiskyviä salamoita.
"Oletteko te Charlotte Swan?"
"Onko suhteenne herra Irwiniin kuinka vakava?"
"Oletteko oikeasti asunut kaduilla?"
"Miten tapasitte herra Irwinin?"
Kysymyksiä lenteli sieltä ja täältä ja onnistuin vain pyörittämään päätäni yrittäen selvittää silloista kysyjää. Calum astui lähelleni ja kuiskasi korvaani:
"Älä vastaa."
Calum raivasi tiemme lopulta parkkihalliin ja sieltä autoon. Kysymykset jatkuivat ja ne vaihtelivat laidasta laitaan. Päätäni alkoi särkeä metelistä ja salamoista, joten kiitin Calumia tämän työntäessä aurinkolasit silmilleni. Kuljin käsi hänen kädessään suoraan autoon. Calum varmisti ensin minun pääsyni autoon ennen kuin itse istui ajajan paikalle.
Auton ilmestyessä keskelle liikennettä Calum painoi kaasun pohjaan. Tunsin silti oudon rauhallisuuden hiljaisuudessa. Hengitin mahdollisimman syvään ja rauhassa. En ollut tottunut tämänlaiseen elämään. Miksi he edes kuvasivat minua? Mistä he tiesivät minut?
"Oletko kunnossa?" Calum kysyi kääntyessä kiireellä risteyksessä.
Nyökkäsin, mutta pidin katseeni visusti sivupeilissä. En halunnut kenenkään seuraavan minua. Meitä.
"Tämmöistäkö se tulee olemaan?" kysyin hetken kuluttua puristaen käsiäni yhteen. "Paparatseja ympärillä? Ei hetkenkään rauhaa?"
"Ashton on tunnettu muusikko", Calum sanoi nyökäten myöntävästi. "Et tule välttymään tältä."
Nielaisin. Ei enää hetkeäkään yksityisyyttä? Tiesin Ashtonin olevan kuuluisa, mutta oliko se tämän arvoista? Menettäisin yksityisyyteni kokonaan. Kaikki saisivat tietää menneisyydestäni ja isäni... hänet otettaisiin esille uudelleen ja uudelleen. Täytyi kyllä myöntää, että olin osannut odottaa tätä. En vain ollut halunnut hyväksyä sitä tosiasiaa, etten enää pian saisi olla oma salainen itseni.
Nielaisin. Olin tehnyt päätökseni.
"Calum?" kysyin hiljaa ja käänsin katseeni tummasilmäiseen mieheen. "Veisitkö minut Rifiellaan? Minun pitää nähdä Hayden."  

//Muista äänestää ja kommentoida ;) ♥